Keijo, vanha ystävä

Muistelit kymmenen vuotta sitten ARG-lehdessä (5-6/1991) omaa 70-lukuasi. Moni muistoistasi on minunkin mielessäni, mutta tietysti erityisesti numero 37:

 “Muistan jatkot Risto ja Magdalena Jaakkolan luona Katajanokalla; Riston matkoiltaan tuomat kuubalaiset sikarit; ikuisen lähdön teon Tampereelle Blomin Raimolle saunomaan.”

Minäkin muistan kuinka illat usein jatkuivat aamupuolelle, mutta sitä ihmettelen, että en muista koskaan olleen savua. Kuitenkin siihen aikaan kaikki tupakoivat. Nyt sinä taidat olla ainoa tupakoitsija, kun aivan liian harvoin olet mukana pokeri-illoissamme, missä muut suojelevat terveytensä rippeitä ja kärsivät savusta.

Pitkän illan istujaiset Katajanokalla loppuivat vuodenvaihteessa 1977/1978, mutta siihen oli painava syy. Kirjoitan päiväkirjassani 1.1.1978:

“Lekku kertoi että se painaa 2 kg. Huhtikuussa saan tietää onko se tyttö vai poika.”

Kerran minun piti kommentoida radiossa amerikansuomalaisten muistoja vanhasta kotimaastaan. Luonnollisesti he muistelivat sellaista Suomea, jota ei enää ole, kun eivät olleet käyneet maassa myöhemmin ja muuta kokeneet. Uudessa maailmassa historiakin vain uudisti itseään. Kun Klaus Mäkelä kerran palasi pitkältä Kanadan matkaltaan hän kertoi, että siellä jatkuvat vielä kevään 1918 taistelut ja valkoisilla ja punaisilla on omat sanomalehtensäkin.

Samalla tavalla minäkin leikkauduin irti siitä akateemisesta toveriseurasta, joka joskus oli minulle henki ja elämä. Aika pysähtyi, mutta siitä on ollut minulle se suuri ilo, että siinä seurassa pysyn aina nuorena. Kun silloin tällöin tapaan teitä, tuntuu kuin väliaikaa ei olisi ollut lainkaan, vuosia kulunut ja sikarit kuivuneet.  Tilataanko taxi Tampereelle?

Tietysti minun pitäisi ihmetellä, mihin tuo aika on kadonnut.  Mitä siihen tulee toivon, että sinun välivuotesi ovat olleet ja tulevat vuodet ovat yhtä hyviä kuin neljännesvuosisata sitten. Lekku muistelee myös hyvällä niitä aikoja ja lähettää sinulle sydämelliset onnittelut vanhalta Katajanokalta!