In God We Trust on tuttu lausahdus lähes kaikille länsimaisille ihmisille. Uskoa ja luottaa Jumalaan, siinä kristityn ihmisen elämän perusta. Luottamus on myös yhteiskunnallisesti todella tärkeä määre ja eräs yhteiskunnan toimivuuden peruspilareista. Luottamus ei ole kuitenkaan niin selvä asia elämässämme kuin ensin tuntuu. eihän se itse sananakaan ole loppujen lopuksi kovin selväpiirteinen. Oma kielemme asettaa luottamus-sanalle luonnollisesti puutteelliset raamit, jotta voisimme puhua luottamuksesta vain fraasin tai parin avulla.

Englannin kielessä on monia luottamusta kuvaavia sanoja, joilla on toisistaan eriävä merkitys. Olen omassa tutkimuksessani (Jalava 2000) mieltänyt luottamuksen synonyymiksi englannin kielen sanan trust. Toinen tutkimukseni luottamuksellinen pohjasana oli confidence. Mikä sitten teoreettisesti erottaa nämä kaksi luottamusta tarkoittavaa sanaa toisistaan? Luottamuksessa kiinnostaakin juuri se, että luottamus on jotain niin itsestäänselvää, mutta kuitenkin niin kaukaista. Se on läsnä, vaikka se on kaukana. Se on kaukana, vaikka se on usein jopa liiankin lähellä. Parilla sanalla tai termillä ja niiden luomalla käsitetodellisuudella emme vielä pääse kovin lähelle luottamuksen teoretisointia. Luottamus ei siis aukene vain yhtenä suomenkielisenä sanana, vaan sitä pitää jo sananakin hieman muunnella ja kehitellä muutamia hieman eri asiaa tarkoittavia sanoja. Tämän termiongelman kautta pääsemmekin yhteen luottamusongelman ytimeen eli tarkastelemaan yksilöiden välistä ja yksilöiden sekä systeemien välistä luottamusta. Tulemme huomaamaan, että kyseessä on osittain kaksi eri asiaa, joista vain toisesta voi käyttää termiä luottamus.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens (1994) lähtee yhteiskuntateoriassaan siitä, että aika (time) ja paikka (space) ovat muuttaneet olennaisesti keskinäistä luonnettaan. Ne eivät ole enää riippuvaisia toisistaan. Tämä kehitys on ollut mahdollista kasvaneen globalisaation ansiosta. Samalla riskimarginaalit ovat kasvaneet ja riskit ovat muuttaneet luonnettaan, myös epävarmuustekijät ovat lisääntyneet. Pelkään traditionaaliseen tai modernisaatiota pohtivaan ajatteluun ei yksinkertaisesti voi enää yksin tukeutua. Globaalin myllerryksen takia myös luottamuksen käsite joutuu uuden pohdinnan kohteeksi. Giddens (1990) lähestyy luottamusajattelua yksilöiden ja systeemien välisen eron pohjalta. Giddensin (1990) mielestä luottamusajatteluun liittyy kaksi osin erilaista, mutta osin myös samoja ominaisuuksia omaavaa luottamuksen havaintotasoa:

1. ihmisten välinen luottamus,
2. luottamus abstrakteihin systeemeihin.

Henkilöiden välisessä luottamuksessa on kyse kahden tai useamman ihmisen välisestä luottamuksesta. henkilöiden välisessä luottamuksessa tärkeitä elementtejä ovat vastavuoroisuus, sitoutuneisuus ja rehellisyys. Yksilön rehellisyys ja autenttisuus muodostuvat toisen henkilön rehellisyyden kautta. Giddens käyttääkin henkilöiden välisestä luottamuksesta juuri termiä trust. Henkilöiden välisestä luottamuksesta puhuttaessa on kyse persoonista ja heidän välisestä interaktiosta.

Abstraktit systeemit (erilaiset instituutiot) tarjoavat turvan päivittäiseen elämään mutta eivät takaa vastavuoroisuutta. Luottamuksesta abstrakteihin systeemeihin Giddens käyttää termiä confidence. Confidence-termi tarkoittaakin enemmän uskoa instituutioiden toimintaan kuin yksilön kykyä ja halua luottaa niihin. Voimme tällöin puhua luottamususkosta. Luottamususkon varassa elävä ihminen onkin ensisijaisesti kansalainen eikä varsinaisesti luottamuksellinen (ihmisten väliseen luottamukseen nojaava henkilö) persoona. Persoonan ja kansalaisen lisäksi voimme erottaa myös kolmannen luottamusajatteluun liittyvän henkilökuvan, kuluttajan. Tällöin valtion ja ihmisten välisen dialogin sijaan henkilön luottamuksen rakentaminen tapahtuu markkinoiden lakien mukaisesti. Raha on siis vapauttava tekijä, kun taas kansalaisista puhuttaessa ohjaavana voimana on valtion tasoittava voima. Giddens (1991, 197-201) puhuu markkinaorientoituneesta itsensä rakentamisesta, joka on osin keinotekoista. Kulutus ja markkinaorientoitunut mainostaminen lisäävät tuotettuja hyveitä ja keinotekoisia elämäntyylejä. Kuluttaja onkin vapaa, jos häntä hallitsee kulutusorientoituneisuus. Tavaroiden näyttöarvo on tärkeämpää kuin niiden käyttöarvo.

Giddensin luottamusformaatista (luottamuksen ja luottamususkon muodostama kokonaisuus) selviää eräs luottamuksellisen pohdinnan punainen lanka: luottamususko (confidence) ei toimi ilman luottamusta (trust). Tätä väitettä tukevat Adam B Seligmanin (1997, 19) pohdinnat Giddensin luottamusajattelusta. Abstraktit systeemit (tai niihin liittyvä luottamususko) edellyttävät toimiakseen kolmenlaista luottamusta:

1. henkilöiden välinen luottamus (interaktio),
2. institutionaalisten henkilösuhteiden välinen luottamus (professionaalinen),
3. luottamus abstraktin systeemin toimivuuteen (kansalaisen usko valtioon).

Luottamususko ei kuitenkaan ole mielestäni luottamuksen summa. Luottamus ja luottamususko ovat käsitteitä, jotka on pidettävä tiukasti erillään. Niitä on kuitenkin erittäin vaikea pohtia, jos ei ota huomioon molempia toisen toimivuutta havainnoitaessa. Luottamus ja luottamususko ovat eräänlaisia perspektiivejä humaaniin toimintaan, joka tapahtuu moraalisissa mittasuhteissa ja moraalisessa ympäristössä.

Kirjallisuus:

Giddens, Anthony 1990: The Consequences of Modernity. Cambridge: Polity Press.
Giddens, Anthony 1991: Modernity and Self-Identity. Cambridge: Polity Press.
Giddens, Anthony 1994: Beyond Left and Right. The Future of Radical Politics. Cambridge: Polity Press.
Jalava, Janne 2000: Suuri vai pieni luottamus. Yksilöllisen luottamusperspektiivin ominaisuudet ja haasteet. Sosiaalipolitiikan pro gradu -työ. Helsingin yliopisto.
Seligman, Adam B. 1997: The Problem of Trust. New Jersey: Princeton University Press