KEIJOLLE
 

Avasin juuri sähköpostin ja siellä ystäväsi, tuo Suomen "johtava yleisönosastokirjoittaja" pyytää kirjoittamaan Sinulle jotakin. Hitto vie et kai Sinä tätä toivonut kun pakenit perheinesi Pariisiin 50-vuotispäiviäsi.

No tietysti kirjoitan. Kaveriahan ei jätetä. Mutta kuka tässä oikein jätti kaverit ilman juhlia...

Oikeastaan heti Allan Janikin vierailun jälkeen en olisi jaksannutkaan juhlia. Se oli vain kolmen illan vierailu. "Vain" olisimme sanoneet ennen. Nyt sen sijaan luistit elegantisti tai sanoisinko juuri keijomaisen elegantisti kolmen illan jatkoistunnoista kiireitäsi ja Pariisiin lähtöäsi valitellen. Olisit sanonut reilusti että olet tullut vanhaksi etkä enää jaksa. 

Et kai vain ole siellä Pariisin tähtiravintolassa ensimmäisen osterin jälkeen kertonut Lecourtille, että Arto ja Allan Janik ne vain aina jaksavat. Ja muistit kai kertoa taas sen vanhan jo 20 vuotta sitten Bergenin seminaarissa kehittelemäni filosofilaulun värssyn "Janik is in panic if he does not get one". Toivon että hyvätapainen puolisosi Maija-Riitta on tuossa vaiheessa Sinut keskeyttänyt. Vaikka tietysti mekin Allanin kanssa ikäänkuin hyrisimme Sinulle syntymäpäivä- puhetta, kun istuimme kahden meidän kolmen yhteisen Kosmos-illallisen jälkeen Suolassa & Pippurissa. Voit arvata, että muistelimme tuota Bergenin seminaarin ensi tapaamistamme. Kukkivia omenapuita, öistä satakielen laulua ja ystäviä. Istuimme siinä Allanin kanssa talvi-iltana oluen ja paloviinan maassa ja muistelimme kuinka meksikkolainen ystävämme Santiago joi aamukahvinsa kuuden sokeripalan kanssa ja kuinka Lecourtin nenä liikehti hänen arvioidessaan norjalaisten isäntien ostamia punaviinipulloja. Olin kalassa vuonon rannassa kun te kuuntelitte kolme tuntia Bartokia ilman ääntä Norjan televisiosta. Kerrottiin että se oli Santiagon ei-eurooppalainen idea. Luulen, että se oli Sinun ideasi. Nuoruutesi kuningasideoita.

Oikeastaan en minäkään enää jaksanut. Toisena iltana Allan oltuaan kelloviiden teellä akateemikko von Wrightin luona odotti minua Suolassa & Pippurissa. Nuorekkaana ja pirteänä harmaapartaisena ukkona. En tehnyt oharia vaan houkuttelin laitokselta kovan avustajajoukon: Jukan, Ainon ja itse emerita Elinan. Kurjen Eeva istui siellä jo ennestään. Ennen puhuttiin stuntmanneista, nyt Halosen kaudella kai voitaisiin puhua stuntwomaneista. Säästyin kovalta illalta Allanin kanssa ja ehkä Sinäkin jos olisit ollut paikalla. Väki nimittäin aloitti Haider-asian kuulustelun jo 17 vuotta Itävallassa asuneelta Allanilta. Olin kotona jo kymmenen uutisilla. Tosin sielläkin jauhettiin Haideria.

Kolmantena iltana Allanin luennon jälkeen Sinäkin kunnioitit läsnäolollasi hetken Suolaa & Pippuria. Tosin vetosi oli ovela. Olit kutsunut Allanin vanhan ystävän (via Wittgenstein) M.A.Nummisen luennolle ja iltaa istumaan. Söimme talon makkarat ja juttu luisti. Sitten muistit aamun lähtösi Pariisiin ja poistuit tyylikkäästi tarjoamalla meille kolmelle oluen ja oikean Koskenkorvasnapsin. En jäänyt kuitenkaan pulaan. Mauri Antero oli jo kaapannut Janikin. Allan MA:n vannoutunut ihailija kuunteli uutista Nummisen tulevasta suuresta filosofia-oratoriosta. En tiedä mihin kaverukset jatkoivat Helsingin talviyössä, mutta itse olin kotona taas kymmenen uutisilla, joissa jauhettiin melkein kuin Allanin kunniaksi Haiderista. Ei mitään Pariisista paitsi leutoa säätä Sinulle huomiseksi.

Selvisin siis hengissä minäkin. Tietysti olisi ollut hieno testata henkeään Sinun synttäreilläsi. Olisikohan syksyinen kuuden karonkan pohjani riittänyt? Puheessani Sinulle olisin tietysti puhunut tuosta Bergenin seminaarista ja maininnut Madridin ihmetekosi sosiologien maailmankongressissa kun seurustelit jossain jatkoilla espanjalaisen yläluokan väen kanssa, joka ei puhunut englantia etkä sinä tietääkseni puhu espanjaa. Tämän nuoruutesi tai varhaisen keski-iän mestarinäytteesi olisin halunnut nähdä, sillä kun on siitä paljon kuullut, on entistä vaikeampi luennoida Simmelin Geselligkeitista. 

Lopetan nyt koska lentokone lähtee pian. Lennän Joensuuhun Tertun veljen, lankoni Hannun 50-vuotispäiville. Olen valinnut syntymäpäivä- puheeni teemaksi 50-vuotiaan terveyden ja otan erityisesti esille hunajan virkistävän voiman. Annan Hannulle puheeni lomassa hunajapurkin, hunajasinapin ja lopuksi hunajaoluen. Ehkä olisin käyttänyt tämän terveysteeman variaatiota myös puheessani Sinulle. Joten Take care! kuten Sinä Amerikan kävijänä sanot.