TYÖN JA PERHEEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS

TYÖN JA PERHEEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS

1. Johdanto

Työelämän ja kodin suhde perheessä on muuttunut ja muuttumassa. Muutoksia on tapahtunut monissa maissa, mutta jokaisen yhteiskunnan historia, poliittiset ja taloudelliset tekijät vaikuttavat muutosten suuntaan ja vaikutuksiin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Keskeistä työn ja perheen suhteessa on ansiotyön taloudellinen ja sosiaalinen merkitys.

”Entisajan elämä oli taistelua toimeentulosta, mutta yksi myönteinen piirre siinä oli: yhteisöllisyys ja huolehtiminen toisista.... Entisaikaan ovet olivat auki. Nyt elämä on yksityistynyt. Kun ovikello soi, tirkistelemme ovisilmän läpi, uskaltaako tulijaa päästää sisälle vai ei. On ihmisiä, jotka eivät sitoudu aviosuhteeseen, perheeseen eivätkä kyläyhteisöön. Kun työ ja harrastukset vetävät eri suuntiin ja jokainen valmistaa syötävänsä mikroaaltouunissa omalla ajallaan, perheenjäsenetkin vieraantuvat toisistaan, aviopareja eroaa ja sukupolvien välille muodostuu kuilu, jota on vaikea silloittaa.... Ihmiset elelevät omissa nurkissaan radion, television, sanomalehden, tietokoneen, virkakirjeiden ja laskujen ohjaamina etäispäätteinä, kärsivät yksinäisyydestä, vieraantuvat ja saattavat ruveta juopottelemaan....” (Väyrynen 2003).

Nykyään ansiotyön ja perhe-elämän yhdistäminen on sekä naisille että miehille itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltio on tukenut perherakenteen muutosta mahdollistamalla äidin ja isän käymisen ansiotyössä. Monessa perheessä on pakko käydä töissä taloudellisten seikkojen takia. Työ ja perhe täydentävät ja tukevat toisiaan, mutta samalla myös rajoittavat toisiaan.

2. Perheen käsitteestä

Suomen mielenterveysseura määrittelee perheen seuraavasti:

Perhe voi antaa jäsenilleen paljon iloa. Mutta se voi tuottaa myös surua ja ahdistusta. Perheenjäsenet jakavat myös vihan tunteita. Jokainen perheenjäsen kaipaa tunnetta yhteenkuuluvuudesta mutta myös omaa rauhaa. Perheessä voi opetella toimimaan niin, että hyvä olo ja arkiset paineet pysyvät tasapainossa. Ihanneperhe on usein liioitteleva käsite, suhteellinen tasapaino kuvaa enemmän todellisuutta.
Tasapainoinen perhe:
- Perheessä on tilaa monenlaisille tunteille.
- Perheessä hyväksytään huumori, leikkimielisyys.
- Perheessä voi olla myös yksin.
- Perheessä voi liittyä toisiin.
- Perheellä on selvät mutta joustavat rajat ulospäin.
- Perhe osaa joukkuepelin.
- Puolisoiden suhde on tyydyttävä.
- Lasten tarpeista huolehditaan. Vanhemmat eivät aseta lasten toiveita omiensa edelle.
- Perhe viettää riittävästi aikaa yhdessä.
- Perhe kykenee myöntämään sisäiset ristiriidat.
- Lapset irtautuvat kodista ilman syyllisyyttä ja katkeruutta.

Kinnunen ja Mauno (2002, 104) korostavat, että perheen ja työn yhteensovittamiseen kuuluu aina käsitys ja tunne vanhemmuudesta. Työssä koettu tyytyväisyys siirtyy kotiin ja päinvastoin. Kyse on toimivasta vuorovaikutteisuudesta. Perheen ja työn yhdistämistä on pohdittu mm. Väestöliiton perhebarometrissa vuodelta 2003. Tässä joitakin poimintoja: perhebarometrissa 2003 havaittiin, että avioliitossa tehdään työtä parisuhteen eteen. Useimmiten avioparit nahistelevat kotitöistä, rahan käytöstä ja lasten kasvatuksesta. Väestöliiton perhebarometri 2003 antaa paljon miettimisen aihetta. Se sisältää sekä hyviä että huonoja uutisia, sanoo Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila. - Hyvä uutinen on se, että suomalaiset todella arvostavat perhettä ja erityisesti vanhemmuutta. On sanottu, että vanhempien toimiva parisuhde on lapsen ensimmäinen koti. Parisuhde on loppujen lopuksi yksinkertainen apparaatti, se pysyy kunnossa, jos sitä muistetaan huoltaa. Se tutkimuksen huono uutinen on, että parisuhteita ei huolleta, vanhempien vuorovaikutus on puutteellista, yhteistä aikaa ei löydy ja lopulta päädytään avioeroon. Kinnunen ja Mauno (2002, 99) ovat tutkineet työn asemaa suomalaisten vanhempien ajankäytössä. Perhe on arvostettu, mutta työelämä vie ajankäytössä suuren palan. Perheellistyminen pidentää työssäkäyvän, usein miehen, työaikaa.

3. Teorioita työn- ja perheen yhteensovittamisesta

Ihmiset kuitenkin haluavat molemmat: työn ja perheen. Kinnunen ja Mauno (2002) 101) ovat tutkineet työhön ja perheeseen sitoutumista. Työn nähdään antavan mahdollisuuksia toteuttaa itseään, saavuttaa asettamiaan tavoitteita, ottaa vastuuta ja saada itsearvostuksen kannalta tärkeitä onnistumisen kokemuksa, Perhe sen sijaan mielletään rakkauden, vuorovaikutuksen, kumppanuuden ja turvallisuuden lähteeksi.

Työn ja perheen välistä suhdetta ovat tutkineet perhesosiologit, työn ja ammattien tutkimuksen sosiologit, taloustieteilijät, väestötieteilijät, perheterapeutit, aluetieteilijät, avioliiton tutkijat, ammatillisen ohjauksen asiantuntijat sekä organisaatiopsykologit. Työn ja perheen välisen suhteen on nähty toteutuvan erilaisten mallien mukaisesti. Organisaatiopsykologit Zedeck ja Mosier erottavat viisi erilaista mallia:

1) Spillover-teoria

Työn ja perheen välillä tapahtuu ”yliläikkymistä” tai ”siirräntää”, jolloin esimerkiksi hyvä olo tai saavutukset työpaikalla siirtyvät hyväksi oloksi kotona. Työssä voidaan myös oppia sosialisaation kautta taitoja, arvoja, odotuksia tai minäkäsitystä, jotka sitten siirtyvät perheeseen.

2) Kompensaatio-teoria

Mallin mukaisesti työ ja perhe suhteutuvat toisiinsa vastakkaisesti. Investoinnit toiseen alueeseen elämässä ovat pois toiselta alueelta. Korvaava kompensaatio toteutuu silloin, kun toisella alueella saavuttamaton korvataan jollain tavalla toisella alueella. Reaktiivisesta kompensaatiosta on kyse esimerkiksi silloin, kun raskaan ja kuluttavan työn jälkeen hakeudutaan harrastukseen, jossa voi toteuttaa itseään.

3) Segmentaatio-teoria

Jakaa nimensä mukaisesti työn ja perheen erillisiksi alueiksi. Ihminen voi toimia menestyksekkäästi toisella alueella siten, ettei sillä ole välttämättä vaikutusta toiseen alueeseen. Ero alueiden välillä tehdään sekä ajassa, paikassa että toiminnoissa. Perheen alue on läheisyyden, tunteiden ja merkityksellisten suhteiden aluetta, kun työ taas on persoonattoman, kilpailevan ja instrumentaalin aluetta.

4) Instrumentaali-teoria

Mallin mukaan toinen alue on vain keino toisen alueen saavuttamiseksi. Esimerkiksi hyvä työ mahdollistaa hyvän perhe-elämän.

5) Konflikti-teoria

Teorian mukaan menestys toisella alueella merkitsee uhrauksia toisella alueella. Tämän teorian mukaan perheelliset ovat ”perhevammaisia”: perhe aiheuttaa poissaoloja työstä, tehottomuutta, jne.

4. Naisen aseman muutos osana perhemuodon muutosta

Naisten aseman muuttuminen vuosien saatossa on vaikuttanut kaikkein eniten perheen ja työn yhteensovittamisen problematiikkaan. II maailmansota mullisti naimisissa olevien naisten palkkatyöläistymisen. Ideologisten tekijöiden mukaan naisten aseman mullistuminen on jakaantunut seuraaviin vaiheisiin:

1) 1870-1900: Uudet mahdollisuudet avautuivat naisille työssä ja koulutuksessa.

2) 1900-1920: Valistunut äiti ajattelu, jossa lasten edut nähtiin äidin koulutuksen perustana. Lapset haluttiin pois työpaikoilta koteihin äitien kasvatettavaksi.

3) 1920-1950: Vaimo kumppanina –ajattelu, joka korosti kotirouvainstituutiota.

4) 1950-1970: Nainen persoonana –ajattelu, jossa naista ei nähty pelkästään äitinä tai vaimona vaan omien kykyjensä ehdoilla. Naisten oikeuksia korostettiin: mm. oikeus työhön, oikeus aborttiin.

5) 1970-edelleen: Sukupuolten välisen työnjaon kyseenalaistaminen biologisena, universaalina ja funktionaalisena.

Perhemuodon muutoksille on ollut taustana useita tekijöitä: työajan yleinen lyheneminen, kaupungistuminen, elintason paraneminen, kotitalouksien käytettävissä olevien laitteiden lisääntyminen, vapaa-ajan lisääntyminen, asunto-olojen paraneminen, jne. Työelämässä on tapahtunut muutoksia. Naiset toimivat useammissa ammateissa, erilaisissa olosuhteissa ja useammilla ammattialoilla kuin aikaisemmin. Palkkatyössä olevien naimisissa olevien naisten lukumäärä on kasvanut dramaattisesti. Naisten koulutus on parantunut, ja nuorten naisten ja nuorten miesten elämä muistuttaa enemmän toisiaan kuin aikaisemmin. Vasta lapsen syntymä muuttaa elämää: naiselle lankeaa usein yhä suurempi työ perheen ja työn yhteensovittamisessa. Toisaalta odotetaan selviytymistä työelämässä sen vaatimusten tavoilla, jotka ovat muotoutuneet perhevelvollisuuksista vapaiden yksiköiden mukaisiksi. Kotiin jääminen on naiselle ammatillinen riski, koska ammattitaito saattaa jäädä jälkeen työelämän muuttuessa nopeasti.

Toisaalta miehille ei ole annettu vaihtoehtomalleja: heidän on ollut pakko turvata perheen pääasiallista toimeentuloa koko työikänsä ajan. Heille ei ole vallitsevan sukupuolijärjestelmän vallitessa annettu mahdollisuutta samassa määrin kuin naisille nauttia perheestä kuin vasta viime aikoina, esimerkkinä isyyslomat.

On ennustettu, että tulevaisuudessa sukupuolten välinen konflikti tulee lisääntymään. Miksi? Siksi, että tasa-arvo merkitsee toteutuessaan eri asioita miehille kuin naisille. Naisille se merkitsee parempaa koulutusta, parempia työnsaantimahdollisuuksia, vähemmän kotityötä, miehelle taas lisääntyvää kilpailua opiskelupaikoista, kiristyvää urakilpailua, lisää kotitöitä. Elätettävänä olemisen, elättäjänä olemisen, äitiyden ja isyyden vaatimukset koskettavat eri tavalla miehiä ja naisia.

5. Sukupuolinen työnjako perheessä

Muutokset naisten ja miesten työnjaossa perheen muuttuessa ovat koskettaneet aina enemmän naisia kuin miehiä. Sukupuolten välinen työnjako on säilynyt samanlaisena kodin piirissä huolimatta siitä, mikä naisten asema on ollut kodin ulkopuolella. Voisi puhua vanhemmuuden sukupuolisopimuksesta, jossa naisten ja miesten työnjaon äänetön, kirjoittamaton ja missään julkaisematon asiain järjestys on saanut muotonsa. Sopimus sisältää oletuksen siitä, että perhe liitetään aina ensin naiseen, äitiin, ja työ liitetään aina ensin mieheen, isään. Työn ja perheen yhteensovittaminen on naisille kahden erilaisella logiikalla ja aikaorientaatiolla toimivan alueen limittämistä yhteen henkilökohtaisella arkielämän tasolla.

Kinnunen ja Maunu (2002, 111) puhuvat rooliodotuksista. ”Hyvä äiti” hoitaa lapsensa ja ”tosi mies” työnsä. Tältä pohjalta tarkasteltuna on selvää, että nainen joustaa enemmän ja naiset ovat aktiivisempia työn ja perheen yhteensovittajia.

Molempien vanhempien työssäkäynti merkitsee yleensä perheen parempaa toimeentuloa, mutta lyhentää samalla vanhempien päivittäistä aikaa lasten kanssa. Suomalaisten naisten kohonnut koulutustaso on merkinnyt myös sitä, että ´kahden uran perheet´ ovat yleistyneet. Kinnunen ja Maunu (2002, 105) huomauttavat, että perheen parissa vietettyä ajan määrää ei voi korvata. Arjessa mukana eläminen ja arkipäiväinen osallistuminen mahdollistavat lasten kokemusten kuuntelemisen, ja luovat huolenpidon ja turvallisuuden ilmapiiriä.

Yhtä tärkeää mietittäessä perhettä ja vanhemmuutta, on miettiä lasten tuntemuksia. Kinnunen ja Mauno (2002, 109) toteavat tutkimuksessaan, että nuoret mieltävät työssäkäyvän äidin tekevän oletettua työpäivää pidempää suhteessa miehiin. Tutkimuksessa oletettiin, että lasten muutenkin kielteinen suhtautumistapa äidin työsssäkäyntiin liittyi siihen, että äiti edustaa nuorille sitä vanhemmista, jonka odotetaan antavan ymmärrystä, lämpöä ja saatavilla oloa.

6. Työn- ja perheen yhteensovittamisen ongelmien syitä ja seurauksia

Työmarkkinakeskusjärjestöjen tasa-arvo yhteistyöryhmä käynnisti Aikalisä perheelle -kampanjan keväällä 2001. Kampanjan tarkoituksena oli tiedottaa eri puolilla Suomea seminaareissa perhevapaiden käytöstä. Suomessa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista tuetaan erityisellä perhevapaajärjestelmällä. Työn ja perheen yhteensovittamisen ajatus ja toteuttaminen mahdollisuuksien rajoissa kuuluu hyvään nykyaikaiseen henkilöstöpolitiikkaan. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on kokonaisuus, johon perhevapaiden käyttö vaikuttaa keskeisesti. Perhepolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata pienten lasten vanhemmille mahdollisuus osallistua lasten hoitoon. Vanhemman oikeudesta perhevapaaseen säädetään työsopimuslaissa ja oikeudesta päivärahaan perhevapaan ajalta säädetään sairausvakuutuslaissa. Perheen valintoihin vaikuttaa ensisijaisesti mahdollisuudet käyttää oikeuksiaan perhepoliittisiin vapaisiin, asenteet ja taloudellinen tilanne. Tasavertaiset mahdollisuudet perhevapaiden käyttöön ovat lainsäädännön ja sopimusten osalta kunnossa. Perhevapaista (äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa, hoitovapaa, osittainen hoitovapaa ja tilapäinen hoitovapaa sekä pakottavasta perhesyystä annettava vapaa) on pääsääntöisesti säädetty työsopimuslaissa.

Kampanjan avulla haluttiin kiinnittää erityisesti miesten huomiota perheeseen. Asiantuntijat korostivat isän roolia perheessä. Jos perhe voi hyvin, voi mies hyvin ja toisin päin. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista tulisi kaikkien osapuolten kantaa huolta ja vastuuta. Työssä jaksamisen kannalta katsottuna perheen ja työn yhteensovittamisen ongelmat ovat omalta osaltaan olleet lisäämässä työssäkäyvien vanhempien taakkaa ja sitä kautta heikentäneet koko perheen hyvinvointia. Kasvatus- ja perheneuvolan psykologi korostaa puheenvuorossaan isän roolia perheessä. Isän voima ja luotettavuus ovat lapsen kehityksen kulmakiviä. Isän läsnäolo ja hänen opetuksensa ristiriitojen ratkaisemisessa auttaa lasta selviämään oman kaveripiirinsä ihmissuhteissa. Psykologin mukaan isän poissaolo perheestä on vakava ongelma lapsille ja nuorille.

Seminaarien yleisöpuheenvuoroissa nousi esiin seuraavanlaisia ongelmakohtia perhevapaiden käytön suhteen:

- Hoitovapaan minimaalinen tuki

- Osa-aikatyö ei ole kaikilla aloilla mahdollista, esimerkiksi projektitöissä

- Hoitovapaista ei tiedoteta tarpeeksi

- Sijaisjärjestelyjen ongelmallisuus

- Kelan korvauksien anominen nähdään työläänä työnantajille

- Kuluja peritään vain äitien työpaikoilta

- Määräaikaisuus nähdään perhevapaiden käytön esteenä

Seuraavanlaisia parannusehdotuksia ja toivomuksia nostettiin esille yleisöpuheenvuoroissa:

- Isille oma vanhempainvapaaosa

- Kuntien ja kaupunkien välinen ero liittyen hoitovapaaseen pitäisi poistaa.

- Voisiko isä pitää osan äitiyslomasta?

- Korvaustasoa pitäisi nostaa

- Vanhempainlomia haluttiin pidemmäksi

- Yhteisverotus nähtiin yhtenä ratkaisuna

- Perhevapaat pitäisi olla mahdollisia lapsen murrosikään asti

- Verotuksellista uudistusta ja jonkinlaista vanhemmuuden palkkaa

- Vuorotteluvapaata pidettiin eräänä ratkaisuna.