Mallin laadinnassa on oleellista luokitella laserosumista, joita oli 10-15 per neliömetri, ne, jotka ovat todellisuudessa osuneet maahan.
Laadinta perustui kotikutoiseen, varsin yksinkertaiseen algoritmiin, kursivoidut kohdat ovat muuteltavia parametreja.
1) Jaa alue soluihin, esim. 2 x 2 m
2) Hae jokaisen solun alin osuma, ja ne jotka ovat korkeintaan 0.3 m sitä ylempänä
3) Tulosta nämä ja laadi niistä kolmioverkko TIN-mallina (Triangular irregular network)
4) Tutki kolmioverkon solmut (pisteet) ja poista ne jotka ovat epäuskottavia piikkejä. Epäuskottava piste on sellainen johon pääsee vain kolmiotasoja joiden kaikkien jyrkkyyys ylittää 15°.
5) Laadi näistä pisteistä uusi TIN ja tarkastele sitä visuaalisesti, hyväksy maastomalli tai palaa kohtaan 4) poistamaan piikkejä.
Koeala 4, suodattamaton TIN, joka saatu
ottamalla solujen minimiarvot.
Tarkempi näkymä kolmioverkkoon.
Koeala 4. suodatettu TIN kolmen suodatuskierroksen
jälkeen.
Koska TIN on laskennallisesti huono tiedon
esitysmuoto (sen kolmion nopea löytäminen, johon piste (X,Y) kuuluu,
on hidasta), tehtiin TIN2RASTER muunnos, jossa jokainen TINin kolmio skannattiin
XY-hilassa ja saatu Z-arvo tallennettiin rasteri (kuva) muotoon, jota on
nopea käsitellä. Muunnoksessa menetetään joitakin senttimetrejä
tarkkuudessa interpoloinnin takia.
Koeala 4, 300 x 300 m maastomalli, rasterimalli tulostettuna ilmakuvalle. Ojitusalueen ojat näkyvät mallissa, jolle voidaan otaksua noin 0.3 m keskimääräinen tarkkuus (67 % tapauksista oikea korkeusarvo poikkeaa vähemmän kuin 0.3 m).
Koeala 4, 300 x 300 m maastomalli, rasterimalli tulostettuna ilmakuvalle. Ojitusalueen ojat näkyvät mallissa, jolle voidaan otaksua noin 0.3 m keskimääräinen tarkkuus (67 % tapauksista oikea korkeusarvo poikkeaa vähemmän kuin 0.3 m).