| Taimikkomittaukset
2010 - mittausmenetelmät Takaisin Taimikkomittaukset tehtiin VRS-GPS -laitteistolla (Trimble R8 GNSS -vastaanotin ja Trimble CU -maastotietokone). Vastaanotin oli kiinnitetty antennitangon päähän, ja laite mittasi XY-koordinaatit sekä maanpinnan korkeuden (Z), kun tunnettiin antennin pituus. Antennitanko painui jonkin verran maan sisään, esim. tuoreilla sammalpinnoilla painuma arviolta n. 5 cm, mikä saattaa aiheuttaa harhaa Z-koordinaatteihin. Antennitankoon tehtiin mitta-asteikko, jonka avulla mitattiin kasvuston korkeus. Taimikkokuvioilta tehtiin kolmenlaisia havaintoja: 1) Hajanäytteet a) Kasvilajinäytteet
Taimikkokuvioilta etsittiin mahdollisimman puhtaita (halkaisijaltaan 1 m ympyrä) näytteitä taimikoille tyypillisistä kasvilajeista sekä pinnoista (hakkuutähde, kivennäismaa ym.). Tavoitteena oli saada mahdollisimman suuri näytemäärä per laji. Puilla latvuksen halkaisija ei välttämättä aina ole 1 m. Pieniä, h < 1.5 m, puita pyrittiin kuitenkin välttämään. Muilla kuin puilla otettiin myös mukaan joitakin pienempialaisia näytteitä riittävän näytemäärän saavuttamiseksi, näissä näytealan halkaisija merkitty huomautus-sarakkeeseen. Näytteistä mitattiin kasvuston maksimikorkeus 10 cm (osassa 5 cm) tarkkuudella. Näytteitä kerättiin kulkemalla taimikossa linjoittain ja valitsemalla näytteet subjektiivisesti. Näytteiden valinnassa pyrittiin välttämään kulottunutta kasvillisuutta. Mitatut tunnukset: laji, XYZ, kasvuston maksimikorkeus (h) b) DEM-näytteet
DEM-estimointia varten otettiin taimikoista näytteitä (halkaisijaltaan 1 m ympyrä), joista arvioitiin kenttäkerroksen peittävyys (0-100 %) silmänvaraisesti sekä mitattiin kasvuston keskikorkeus 5 cm tarkkuudella. Näytteet pyrittiin valitsemaan siten, että maanpinta näytealalla olisi mahdollisimman tasainen. DEM-näytteiden kasvillisuus on vaihtelevaa kenttä/pohjakerroksen kasvillisuutta (sammalet, varvut, heinät, puun vesat). Näytteitä kerättiin kulkemalla taimikossa linjoittain ja valitsemalla näytteet subjektiivisesti. DEM-näytteet on mitattu kasvilajinäytteiden mittauksen jälkeen (eri mittauskerta), joten voivat mennä osittain päällekkäin kasvilajinäytteiden kanssa. Näytteiden valinnassa pyrittiin välttämään kulottunutta kasvillisuutta. Mitatut tunnukset: XYZ, kasvuston keskikorkeus (h), kenttäkerroksen peittävyys Esimerkkinäytteitä (Peittävyys (%) / keskikorkeus (cm)): 0 / 0; 0 / 0; 5 / 50; 10 / 25; 10 / 60; 30 / 100; 30 / 125; 55 / 70; 60 / 100; 70 / 60; 85 / 90; 90 / 65; 95 / 80; 100 / 90 2) Määräalat Taimikoihin
perustettiin suorakulmaisia määräaloja (0.64-2 aaria),
joilta kartoitettiin sekä
mitattiin (puulaji, h) kaikki puut. Pituus on mitattu 10 cm (osassa 5
cm) tarkkuudella. Pituusraja, jota suuremmat puut
mitattiin, vaihtelee eri aloilla, ja on välillä 0.3-0.7 m.
Mitatut tunnukset: laji, XYZ, pituus (h) |
