Seuraava on kopioitu linkistä http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/tapahtumat/29092008.html ---------------------------------------------------------------------- Lääkäri Martti Viranta: Ruotusotamies Matti Frisk ja Suomen sota 1808-1809 Sisätautien erikoislääkäri Martti Viranta, s. 1923, toimi yli 20 vuotta Tampereen yliopistollisen keskussairaalan hemodialyysiosaston johtajana ja sitä ennen kunnanlääkärinä mm. Ruovedellä ja Keuruulla. Hän osallistui vapaaehtoisena talvisotaan ja vuonna 1941 hän kesken aliupseerikoulun pääsi toivomuksensa mukaan jatkosodan rintamalle. Pornaisissa vuonna 1780 syntynyt Matti Eerikinpoika eli Matts Ericson pestautui 17-vuotiaana Uudenmaan pataljoonaan ruotuvälilaitoksen sotamieheksi. Pataljoonan kirjuri antoi isokokoiselle Matille sukunimen Frisk. Nimi merkitsee sen seudun murteella suomennettuna riski eli mieheen sovellettuna iso ja vahva (riski) mies. Matti Friskin elämästä ja osallistumisesta Suomen sotaan vuosina 1808-1809 kertoi Ruutiukoille tämän kaukainen jälkeläinen, pojantyttären pojanpojan poika Martti Viranta. Silloinen Ruotsi-Suomen ruotuväkilaitos oli peräisin Kaarle XI:n aikana vuoden 1682 valtiopäivillä säädetystä laista, joka tosin toteutettiin Uudellamaalla vasta 15 vuotta myöhemmin. Ruotuun asetettiin 2-3 taloa, jotka yhdessä kustansivat ruotusotamiehen. Tälle annettiin asuttavaksi torppa ja sen ympärille vähäinen tilkku maata pelloksi. Valtio maksoi sotamiehelle vuosipalkkaa kuusi hopeataalaria vuodessa sekä kustansi asepuvun ja aseet. Ruotusotamies hankki lisäansioita työskentelemällä ruotunsa taloissa ja vähäisellä omalla pellollaan. Kerran vuodessa hänen kuului käydä rykmenttinsä sotaharjoituksissa, jotka kestivät pari viikkoa. Matka harjoituksiin tehtiin hevosajoneuvolla, ja se tuli ruodun kustantaa. Ruotuun värvätyille annettiin sukunimi kirjanpidon helpottamiseksi. Komppanian kirjuri lätkäisi uusille miehille nimiä melko mielivaltaisesti. Nimen valintaan vaikuttivat esimerkiksi miehen ulkomuoto ja mahdollisesti jo silloin arveltu sotakelpoisuus. Niinpä Suomessa edelleen esiintyy perussuomalaisissakin suvuissa nimiä Hurtig, Glad, Stolt, Tapper, Gädda jne. Matti oli 190 cm pitkä ja raskaissa töissä jo hartioitunut, joten kirjurin mieleen tuli Frisk (riski mies). Matti asui Pornaisten Laukkoskella ruotusotamiehen torpassaan ja kävi kerran vuodessa "äkseeraamassa" Kiialan pellolla lähellä Porvoota. Hän kuului Porin rykmenttiin ja siinä eversti Kaarle Juhana Adlercreutzin pataljoonaan. Eversti itse asui Kiialan kartanosssa (Suomen sodassa prikaatin komentaja ja kenraali). Avioliiton ruotusotamies Matti Frisk solmi 23.10.1803 Anna Heikintyttären kanssa, mutta kauan ei nuori aviomies saanut hiljaisesta onnestaan nuoren vaimonsa kanssa nauttia. Euroopan valtiaat olivat päättäneet Matin mielipidettä kysymättä, saattaa hänet näyttämään taitojaan, joita hän oli jo muutaman vuoden kuluessa Kiialan pellolla harjoittanut. Matti Friskin sodantie Sodanuhka tajuttiin jo syksytalvesta 1807. Ruotsi-Suomi alkoi mobilisoida ruotuväkeänsä erikoisesti Suomessa. Matti Frisk sai määräyksen hakeutua Kiialaan pataljoonaansa. Anna lähti saattamaan miestänsä Kiialaan saakka. Suomen armeijan kannalta onneton sota alkoi 21.2.1808. Uudenmaan rykmentti oli silloin Loviisan itäpuolella, komentajanaan eversti Carl von Döbeln. Sieltä se kuitenkin lähti länteen yhdessä Hämeen rykmentin kanssa. Vastarintaan ryhdyttiin ensimmäisen kerran Pernajan Forsbyssä. Siellä Matti Frisk sai tulikasteensa. Venäläisten edettyä pohjoisempana, syntyi sivustauhka. Ylipäällikkö Klingsporin käskystä koko pääarmeija vedettiin Hämeenlinnaan, johon se saapui jo 26. helmikuuta eli vajaan viikon kuluttua sodan alkamisesta. Täältä sitten alkoi surullinen marssi Pohjanmaalle ankarassa, usein 40 asteen pakkasessa. Tappioita alkoi tulla sairastumisina ja paleltumina. Matti Frisk, "riski mies", pysyi terveenä. Siikajoella uusmaalaiset ja hämäläiset torjuivat kuulun kasakkaeverstin ja apua saatuaan ryhtyivät hyökkäämään. Täällä Matti Frisk sai ensi kertaa näyttää sotilaskuntoaan, jota oli jo usean vuoden ajan Kiialassa hionut. Matti Frisk oli todennäköisesti jälleen mukana Lapualla, jossa 14.7.1808 Adlercreutzin johtamat suomalaiset saivat huomattavan voiton eversti Rajevskin asevoimista. Von Döbelnin prikaati, johon Matti Frisk kuului, hyökkäsi oikealla siivellä ja joutui avomaastossa pahimman tulituksen kohteeksi. Venäläiset kuitenkin yllättyivät suomalaisten rajusta hyökkäyksestä ja vetäytyivät itään eli Kuortaneen suuntaan. Syyskuun puolivälissä taisteltiin Uudenkaarlepyyn lähellä Juuttaaalla. Täällä oli Matti Frisk mukana. Kunniaa siellä niitti Porin rykmentti. von Döbelnistä tuli kenraalimajuri, mutta Matti oletettavasti pysyi sotamiehenä. Alkumenestyksen jälkeen kärsivät suomalaiset raskaan tappion. Aselepo solmittiin Lohtajalla 29. syyskuuta ja sopimuksen mukaan suomalaisten tuli vetäytyä Himankaan. Aselevon päätyttyä lokakuun lopulla Adlercreutz ei enää ryhtynyt vastarintaan, eikä myöhemminkään. Armeija oli kurjassa kunnossa, miehet sairaita ja nälkäisiä. Missähän kunnossa mahtoi olla sotamies Frisk? Silminnäkijän kertoman mukaan usein vartiomies kaatui maahan ja kuoli. Vastapuolen armeija ei juuri ollut paremmassa kunnossa. Ilmeisesti sen ansiosta saatiin Olkijoella sopimus 19. marraskuuta 1908. Suomen armeija ei antautunut. Sopimuksen mukaan armeijan tuli vetäytyä Ruotsin puolelle, joka silloin merkitsi Kemijoen taakse. Syystalven aikana armeijan rippeet siirtyivät vähitellen yhä kauemmas kotikonnuiltaan, lopulta Tornion joen yli Ruotsin Kainuuseen eli nykyiseen Kalixiin. Marssia sinne on kuvattu kuolemanmarssiksi. Adlercreutz kuvaa sitä kirjeessään 23. marraskuuta näin: ”Pakkasessa ja tuiskussa eteenpäin horjuva armeija jätti marssitien kyliin jälkeensä kuolevia ja sairaita. Monet lyyhistyivät kuolleina hankeen. Sotamiehet muistuttivat enemmän haamuja kuin ihmisiä”. Sota kuitenkin jatkui. Venäläiset valtasivat Ahvenanmaan ja hyökkäsivät jopa Ruotsin puolelle. Uumajan he valtasivat maaliskuussa 1809. Kun nyt Kalixiin majoittunut pääosa armeijasta joutui käytännöllisesti katsoen saarroksiin, teki joukoista vastaava kenraali Gripenberg venäläisten kanssa antautumissopimuksen. Suomalaisten tuli luovuttaa aseensa. Kuormastonsa he saivat pitää. Sen jälkeen he saivat vapaasti siirtyä kotipaikkakunnilleen, jossa he saivat edelleen pitää virkatalonsa ja palkkaetunsa. Matti Frisk lähti Kalixista joukkonsa mukana maaliskuun lopulla 1809. Miehet marssivat joukko-osastona aseineen yli Tornionjoen, jonne jätettiin tykit. Siitä matka jatkui Kemiin, jossa luovutettiin kiväärit ja joukot hajotettiin. Matin kunto, kuten asetovereittensakin, oli varmaan jo kohentunut raskaan syksyn ja talven rasituksista. Olihan viimeisistä taisteluista kulunut jo kuukausia. Sitä paitsi, jäljellä olivat vahvimmat miehet, jotka olivat toipuneet haavoistaan saamatta haavakuumetta eivätkä olleet sortuneet kulkutauteihin. Hyväkuntoinen Matti kuului heihin. Kävellen kotiin Matti Friskillä ei ollut junakyytiä. Hän käveli Kemistä Pornaisiin keväällä 1809, jossa hän sai sopimuksen mukaan pitää torppansa. Jos Matilla olisi ollut 1940-luvun tyyppinen sotilaspassi, olisi siinä merkitty taistelupaikoiksi ainakin seuraavat paikkakunnat: Pernajan Forsby, Tampere, Pyhäjoki, Siikajoki, Lapua, Alavus, Oravainen. – Hänen kaukaisen jälkeläisensä Martti Virannan sodantie 1941-1944 oli vastaavasti seuraava: Latva, Syväri, Osta, Voznesenja, Ruoppaoja, Äänislinna, Prääzä, Vieljärvi, Varloi, Kolatselkä, Käsnäselkä, Loimola, jossa aselepo 9.4.1944. Antautumisesta ei puhettakaan. Sotaan lähtiessään helmikuussa 1808 jätti Matti Frisk kotiin vaimonsa Anna Henrikintyttären, jonka kanssa hänet oli vihitty 23.10.1803. Matin lähtiessä oli vaimo raskaana kolmannella kuukaudella, joten Matilla oli asiasta tieto tai ainakin aavistus. Sodasta palattuaan hän tapasi esikoisensa, joka oli syntynyt 22.8.1808 eli viikkoa myöhemmin, kun isä taisteli Alavudella. Poika sai kirkonkirjoihin nimen Johan Henrik Mattson Frisk. Hän oli terve ja hyväkuntoinen kuten isänsä. Käyty sota ei kovin paljon koskenut Matin kotiseutua Pornaista. Se ei ollut sotajoukkojen läpikulkualuetta. Koko sodan ajan venäläiset käyttäytyivät sangen kurinalaisesti, toisin kuin isonvihan aikana sata vuotta aikaisemmin. Tuskin Pornaisten Laukkoskella tiedettiin sodasta muuta kuin, mitä kulkupuheina sinne kantautui. Matti Frisk oli nyt 28-vuotias ja vaimonsa Anna 29 täyttänyt. Matti jatkoi elämäänsä eläkkeellä olevana ruotusotamiehenä tarvitsematta enää tarttua aseeseensa, viljeli torppansa vähäisiä peltoja ja hankki lisäansioita isoisten pelloilla. Hänellä oli lisäksi pieni eläke sotatoimistaan. Matti Frisk jäi leskeksi 1832 ja kuoli 10.10.1849. Haudalle ei pystytetty kiveä, eikä hautapaikka ole enää tunnistettavissa.