Lähinnä henkisen kirjallisuuden julkaisuun keskityvän Basam booksin kustantama Paula Salomaan "Tie aitoon itseen" on kustantamon "viisas elämä" -sarjan ensimmäinen suomalainen teos. Kielellisesti sujuva ja helppolukuinen kirja antaa lukijalleen täysin uuden lähestymistavan sekä itsetutkiskeluun että ihmissuhteita ruotivaan hellapsykologiaan.Mikäli lukija on aiemmin tutustunut nykyajan henkiseen kirjallisuuteen on kirjassa paljon tuttuja teemoja kuten läsnäolo, anteeksianto ja nykyhetken hyväksyvä tiedostaminen. Kirja ei kuitenkaan nojaudu suoraan kenenkään suuren ajattelijan opetuksiin tai uskontoon, vaan kirjoittajan omakohtaiseen kokemukseen. Näin siitä puuttuvat siteeraukset muihin ajattelijoihin, filosofioihin tai uskontoihin, mikä tekee kirjasta helposti lähestyttävän riippumatta lukijan elämänkatsomuksesta tai taustoista.
Kirja lähtee liikkeelle esittelemällä sitä, mitä kirjottaja tarkoittaa aidosta itsestä etääntymisellä. Ensimmäisissä luvuissa esitellään moninaisia syitä siihen, miksi ihmiset ovat etääntyneet aidosta itsestään. Kirjoittajan mukaan kasvatuksen ja ympäristön vaatimuksiin sopeutuessamme olemme samalla joutuneet sysäämään osan eheästä kokonaisuudestamme tiedostamattomaamme ja samalla kadottaneet yhteyden eheään itseemme. Toisessa luvussa esitellään ulkoisesti, sisäisesti ja ihmissuhteissa ilmeneviä malleja itsestä etääntymisen aiheuttamiin ongelmiin. Tämän jälkeen kirja esittelee millaisia sisäisiä ja ulkoisia tunnusmerkkejä aidon itsensä uudelleen löytäminen ihmiselle saattaa tuoda. Nämä kolme ensimmäistä lukua ovat varmasti monelta osin tuttuja henkiseen tai psykologiseen kirjallisuuteen tutustuneille lukijoille.
Siinä missä kirjan alkuosa saattoi tuntua monille tutulta, saattaa neljännessa luvussa esiteltävä tasapainomalli räjäyttää pankin ja antaa täysin uuden ja kuitenkin helposti ymmärrettävän lähestymistavan suurta osaa ihmisisstä enemmän tai vähemmän vaivaavaan itsestä etääntymisen ongelmaan. Tasapainomalli on täysin kirjoittajan itsensä kehittämä, vaikkakin se muistuttaa minusta jossain määrin taolaisuutta tai buddhalaisuuden kultaista keskitietä. Koska tasapainomalli on kirjoittajan omaa käsialaa, pystyy hän myös kuvaamaan sen tavalla, jota on helppo ymmärtää maalaisjärjellä. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että meissä on lukematon määrä vastakohtapareja, kuten vaikkapa täydellisyys - epätäydellisyys, itsekkyys – epäitsekkyys ja lujuus – lempeys. Kunkin vastakohtaparin tulisi olla sikäli tasapainossa, että ihminen voi tarpeen mukaan ilmentää niistä kumpaa tahansa. Esimerkiksi lujuus - lempeys akselilla meistä kunkin tulisi kyetä löytämään itsestään yhtäältä terve lujuus, toisaalta lempeys ja kyetä valitsemaan näistä aina kuhunkin tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Itsestään etääntynyt ihminen toimii tyypillisesti tiedostamatta eikä kykene valitsemaan tietoisesti. Näin hän saattaa ihmissuhteissaan ajautua jompaan kumpaan ääripäähän, joko äärimmäisen lujaksi tai lempeäksi. Salomaan mukaan nämä ääripäät vieläpä vetävät toisiaan puoleensa siten, että esimerkiksi parisuhteet saattavat muodostua äärimmäisen lujan ja lempeän välille, koska kumppanit löytävät toisistaan sen puolen, jonka ovat itsestään kadottaneet. Vaikka tasapainomalli onkin teoriassa äärimmäisen yksinkertainen on se samalla silti erittäin syvällinen opetus. Kirjottajan omakohtaisen kokemuksen lisäksi hän esittelee mielenkiintoisia tosielämään pohjautuvia kuvauksia parisuhteiden dynamiikasta erilaisten lujuus vs. lempeys –asteikolla olevien kumppanien välillä.Viidennessä luvussa kirja tarjoaa lukijalleen tasapainomalliin pohjautuvia menetelmiä, joilla analysoida itseään, lähimmäisiään ja ihmissuhteitaan. Viimeistään tässä vaiheessa kirja haastaa pysähtymään ja peilaamaan sen ajatuksia omassa elämässään.
Yksilötasolla tapahtunut itsestään etääntyminen aiheuttaa laajamittaisia ongelmia yhteiskunnan tasolla ja muodostaa eräänlaisen negatiivisen noidankehän, jossa itsestään etääntymisen kulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle koulun, median ja ihmissuhteiden välityksellä. Salomaa ehdottaa, että koulutusjärjestelmämme keskittyisi lasten ja nuorten henkisen kehittymisen tukemiseen nykyisen tieto- ja suorituskeskeisen pedagogiikan sijaan. Myös median tarjonnan painopisteen tulisi siirtyä väkivallasta ja hömpästä kohti ylevää ja hyödyllistä. Kuten jo kirjan alkuosasta käy selväksi, siirtyvät yksilön ongelmat myös parisuhteiden ongelmiksi. Itsestään erkaantuneiden yksilöiden parisuhteet tulevat väistämättä olemaan enemmän tai vähemmän ongelmallisia ja ratkaisu näihin voi löytyä siten ainoastaan yksilöistä itsestään.
Kirjan voi lukea pintapuoliseti läpi siten, että se jää ajatuksen tasolle, jolloin lukijalla on repertuaarissaan yksi uusi teoria, jolla briljeerata illanistujaisissa. Tällöin kirjan lukemisesta on suunnilleen yhtä paljon hyötyä, kuin vaikkapa uinnin teorian opiskelusta uskaltautumatta kuitenkaan koskaan itse veteen. Kirja pyrkii kuitenkin tätä pidemmälle. Se haastaa kokemaan itse. Kunkin kappaleen lopussa olevat koulukirjoista tutut ”pohdittavaa” -osion kysymykset, sekä luvun viisi 52 ”itsetuntemusta lisäävää kysymystä” haastavat lukijansa peilaamaan teemoja omassa elämässään ja itsessään ei niinkään ajattelemaan teorian tasolla. Tämä vaatii väistämättä itselleen avautumista kenties rehellisemmin kuin koskaan, sillä jotkut kysymyksistä saattavat olla niin epämieluisia, että niitä ei ole koskaa halunnut itseltään kysyä. Tässä avautumisprosessissa lukija saa kuitenkin erinomaisen mahdollisuuden tulla tietoiseksi monista sellaisista piirteistä, jotka on itseltään kätkenyt. Kysymyksiin vastaaminen on mitä mainiointa itseterapiaa ja se voi johtaa kohti tasapainoisempaa olemusta. Eheytymisen pohjalla on aina tietoisuus, joka tässä yhteydessä ei tarkoita mitään sen kummempaa kuin rehellisiä vastauksia kirjassa esitettyihin kysymyksiin.Kaiken kaikkiaan kirja on monipuolinen kattaus psykologiaa, henkisyyttä ja ihmissuhdetaitoja. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen eikä sen lukeminen edellytä aiempaa tutustumista em. aihealueisiin vaan soveltuu hyvin ihan tavalliselle kaduntallaajallekin. Sen ainutlaatuinen helmi on tasapainomalli, jota on mahdollista soveltaa yksilön, ihmissuhteiden ja jopa yhteiskunnan tasolla. Kirjan luettuaan ja kysymyksiin vastattuaan sen voi laittaa hyllyyn ja antaa näin laajentuneen tietoisuuden elää itsessään.
Jonne Viljanen (j o n n e . v i l j a n e n @ h e l s i n k i . f i)