Kotisivulle

Homepage

Curriculum Vitae

Research

Teaching

Exam results

Publications

Unpublished texts
 
 
 
 
 

Kostas Tassopoulos
26.01.2001
 

Kreikkalais-suomalainen avioliitto
 

Suoralta kädeltä voitaisiin miettiä tällaisen tutkimusaiheen hyödyllisyyttä. Mitä uutta kreikkalais-suomalaisen avioliiton tutkiminen voi tuoda yhteiskuntatieteisiin? Tarkentaen: miten tällainen esitys voisi olla mielenkiintoinen suomalaisen sosiologian kannalta?

Jotkut sanovat, ettei tämä ole mielenkiintoista – jopa turhaa – koska yhteydet suomalaisen sosiokulttuurisen todellisuuden kanssa ovat liian kaukaiset. Toiset kiiruhtavat luokittelemaan kreikkalais-suomalaisen avioliiton ”kakogamiaksi” Mertonin tapaan tai ”luonnottomaksi seuraukseksi” ”normatiivisen sosiaalisen uusintamisen näkökannasta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että Suomesta on tulossa maahanmuuttomaa. Seka-avioliitot lisääntyvät, monikulttuurisuus on uudelleen löydetty käsite ja rasistiset käyttäytymiset tulevat esiin. Suomessa, joka haluaa olla monikulttuurinen, tällainen tutkimusaihe ei voi olla kuin hedelmällinen ja ymmärtämisen työkalu.

Sanoisin, että heti alkuun pitäisi eliminoida hyötyä tavoitteleva ja hyötymoraalinen aspekti oli kyseessä mikä tahansa tutkimus. Tutkijoiden aikomukset eivät saa olla soveltavan ja/tai selittävän asenteen vankeja. Eikö ole totta ensinnäkin, että sosiaalitieteiden aikomuksena on tiedon hankkiminen liikaa huolta kantamatta ajattelemisen soveltuvuutta. Nykyisin sosiaaliset havainnoitsijat joutuvat jatkuvasti toteamaan, että ajat ovat muuttuneet. On kyseessä modernin ajan perustamien suurten referenssi- ja arvosysteemien purkaminen. Me olemme ehkä transitiovaiheessa, jossa kaikki tapahtuu tai mitä tahansa voi tapahtua. Suuret referenssisysteemit kuten marxismi, positivismi tai individualismi yleensäkin, kaatuvat jättäen paikkansa uusille sosiaalisille agregaatioille, jotka ylittävät modernin ajan aika-tila-kehyksen perustaen uuden sosiaalisuuden mikrososiologiselle tasolle, siellä missä toimijat kehittyvät, siis proksemisessa perspektiivissä, lokalisoitunut eikä enää yleinen ja uniformisoiva. 

Arvioiden asiat näin, ”seka”-avioliitto näyttää olevan tämän uuden uudelleen syntyvän sosiaalisuuden mielenkiintoinen sovellus. Kreikkalais-suomalainen avioliitto kuuluu käytäntöön, jonka nimeäisin ”aviolliseksi harhailuksi”, jossa lokaalin, rajauksen ja määritelmän absoluuttiset käsitteet eivät enää edusta mielestäni kuin kiertelevän relatiivisuuden sekavuutta. Kreikkalais-suomalaisen avioliiton tutkimus voi auttaa yllä mainittujen sosiaalisten ilmiöiden arvioinnissa, mutta myös eräässä mielessä uuden sosiaalisuuden muodon ymmärtämisessä, jossa lokaalinen, kiintymys(affectuel) ja presenteismi muodostuvat tärkeimmiksi sovelluksiksi.

Toisaalta ei pidä olettaa, että tämä avioliitto olisi kaukana suomalaisesta todellisuudesta. Pariskunnan lapset on kasvatettu suomalaisittain, näiden perheiden suhteet ”Suuren Pohjolan” kanssa ovat erittäin vahvat, useiden kuukausien matkat ovat usein toistuvia ja lapset opiskelevat ja suorittavat velvollisuuksiaan (asepalvelu pojille) Suomessa, tai pariskunnat asettuvat yksinkertaisesti työskentelemään Suomeen. Lokaalinen ei ole enää rajattu fyysisesti, vaan se voi saada abstraktimpia aspekteja. Pidän kreikkalais-suomalaista avioliittoa ja kaikkia liittoja, joilla on samat piirteet, asioiden uuden tilan tuntomerkkeinä, kuin eräänlaisena aloitteena yhdessäolon (Maffesoli) uusien muotojen suuntaan, jotka antavat myös muiden ilmiöiden kesken nykyaikojen merkin ja tämä maffesolilaisessa logiikassa: sosiaalisten rakenteiden eri muodot eivät päde kuin tietyssä määrin ja jos ne ovat vastaavia kansanomaisen perustan kanssa, joka on tukenut niitä.

Moderni Kreikka (…)

Kahdesti olemassaoleva avioliitto (…)

Kreikkalaiset puolisot puhuvat

Seuraavat teemat tulevat esiin ensimmäisen 10 haastattelun analysoimisen jälkeen:

1. Napsahduksen käsite

Kaikki puolisot puhuvat tästä kiintymyksen purkautumisesta, joka tapahtui tavattaessa tuleva puoliso. Pystymättä selittämään tapahtunutta, he esittävät tämän tunteen jonain sellaisena, jota he eivät olisi koskaan voineet kuvitella esiintyvän. He esittävät tämän äkillisen rakastumisen perustavana hetkenä, joka muutti heidän elämänsä. Suurin osa heistä solmi avioliiton pian ensi tapaamisen jälkeen. He kertovat myös, ettei heillä ollut mitään tarkoitusta avioitua ulkomaalaisen naisen kanssa ennen tätä tapaamista. Kommunikointiongelma vieraasta kielestä johtuen ei estänyt heitä haluamasta investoida itseään suhteeseen, joka näytti pikemminkin seikkailulta kuin rationaaliselta valinnalta. He ovat näkevinään tämän saman halun sekoittua, tämän napsahduksen vaimojensa käytöksessä ja tällainen asioiden lähestyminen johti heidän nopeaan ja nopeutettuun avioitumiseen, ainoa keino saada kiinni hetkestä ja olla päästämättä sitä karkuun. Tämä nopeutus on mielenkiintoinen, sillä se ilmaisee, että se kantaa itsessään kaiken tunteellisen painon, jonka kaksi henkilöä tuntee tavatessaan. Tietysti äkillistä rakastumista esiintyy usein myös ”normaaleissa” avioliitoissa. Mutta tässä tapauksessa se saa spesifisen luonteen, koska on kyse henkilöistä, joilla ei ole yhteistä menneisyyttä, heidän suhteelliset kiinnekohtansa eivät ole identtisestä kulttuurisesta ympäristöstä. On myös mielenkiintoista huomata kreikkalaisten puolisoiden haastatteluista, että ensimmäinen shokki determinoi aviosuhteen jatkon. Tällä tarkoitetaan, että he kertovat olevansa edelleen ensimmäisen tapaamisen taian vallassa, siinä mielessä, että he haluavat perustavan hetken jatkuvan voidakseen rakentaan tästä ikuisen tunteellisesti lastatun preesensin.                                                                                                                                                                                                                                                                     

2. Seksuaalisuuden kysymys

Seksuaalisuuden kysymystä kreikkalaiset puolisot käsittelevät ihmeellisellä helppoudella. Koska olen itsekin kreikkalainen, olin hämmästynyt tästä helppoudesta puhua aiheesta, joka vielä tänä päivänä on eräänlainen tabu kreikkalaisessa todellisuudessa. He puhuvat joskus pitkään seksisuhteestaan vaimoon eikä mitenkään rahvaanomaisella tavalla vaan pikemminkin tuoden esille kaikki kiellot, jotka heidän alkuperäinen miljöönsä on heille opettanut. Näin ollen, kreikkalaiset puolisot kuvailevat seksisuhdettaan kuin paljastukseksi (revelation). Ollen tottuneita, kuten he kertovat, ja ollen kietoutuneita vaikeasti saavutettavissa olevaan seksuaalisuuteen mitä tulee kreikkalaisiin naisiin, he näkevät tässä rakkaussuhteessa seksuaalisen vapautumisen, joka perustuu yhteisymmärrykselle, henkilön kunnioittamiselle ja suomalaisen partnerin rehellisyys, joka oli heidän mielestään olematonta heidän edellisissä suhteissaan. Tietyn hetken tärkeys, ilman taka-ajatuksia, helppous puhua vapaasti ja intohimo realisoituna heti aina kunnioittaen toista, on ollut jotain aivan ihmeellistä miehille. Heidän nykyiset vaimonsa näyttävät tuoneen heissä esiin uuden ihmisen, tähän asti tuntematon tai inhiboitu. He esittäytyvät tiennäyttäjinä uuden seksuaalisuuden lähestymisessä. Tässä täytyy pitää mielessä käsitteet kuten luottamus, rehellisyys, valinnan tarkkuus, välitön ja molemminpuolinen katoaminen (perdurance) seksipartneriin. Onko tämä heidän vaimonsa puolustamista, käyttäisivätkö he näitä samoja termejä jonkun muun naisen suhteen, jonka tapaaminen ei johtaisi vakavampaan seurusteluun? Kaikki tietävät ulkomaalaisten naisten suhteen olevista ennakkoluuloista ja stereotypioista: ne, jotka antavat nautinnollisia hetkiä saarien kreikkalaisille turistisesongin ajan. Mielestäni tämä voisi olla totta alussa, jolloin pitää puolustella tätä suomalaisvaimon valintaa, mutta pidemmän päälle se mitä he kuvailevat on ilmeisesti jättänyt heihin syvän jäljen, koska heidän kertomuksensa on yhtä rehellinen kuin heidän kuvaamansa seksuaalisuus. Alussa – ja vaikka nämä sanat eivät olisi kuin jonkinlaista legitimointia – vaimon tapaaminen on varmasti tuonut jotain uutta asioiden arviointiin ja joihin heidän olisi mahdotonta kiinnittää huomiota muuten.  

3. Suomalaisnaisten kotoutumismalli

Aina läsnäoleva ja kertautuva lause suurimmassa osassa haastatteluja on: ei ongelmia. Tällä lopulta väsyttävällä kertaamisella kreikkalaiset miehet yrittävät antaa kuvan absoluuttisesta ja täysin luonnollisesta kotoutumisesta kreikkalaiseen miljööseen. Kutsuisin sitä pikemminkin miljöön kannalta pakolliseksi assimiloinniksi. On mielenkiintoista huomata että kun miehet puhuvat avioliitosta ilman tilaan ja aikaan liittyviä merkkejä, kun he yrittävät asettaa sen miljöön määräämien kiinnekohtien ulottumattomiin, puheet muuttuvat rehellisemmiksi ja keskustelu sujuu ja ilmaisee pariskuntien spesifisyyttä. Sen sijaan, kun vaimo pitää asettaa kreikkalaiseen sosiokulttuuriseen miljööseen, oli kyse perhemiljööstä tai naapuruussuhteista, keskustelu loppuu lyhyeen yksinkertaisella ei ongelmia-toteamuksella. 

Ilmeisesti suomalaisnaiset ovat kotoutuneet miljööseensä, mutta tämä on vain yksinkertainen vakuutus, ei merkki halusta yrittää miettiä asiaa. Stereotyyppinen selitys, melkein yhteinen kaikille ja mekaaninen Jumala, kuuluisa suomalainen sisu, joka tekisi naisista yli-ihmisiä, jotka pystyvät sopeutumaan taianomaisesti kaikkiin ongelmallisiin tilanteisiin ja manipuloimaan ihmeellisellä helppoudella kaikkia miljöön pakotteita hyötyen niistä itsekin. Sisu on kaikkien kreikkalaispuolisoiden tuntema ja sitä käytetään kaikkien tilanteiden manipuloinnissa, joissa muodostuu jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi. Tietenkin tämä tapa esittää asiat kulkee yhdessä kaksoispiirteen kanssa, jonka Giddens näkee pakotteessa. Giddensin mukaan, pakotteessa täytyy nähdä kaksinainen piirre, jolloin pakote on samalla pakottava ja habilitoiva. Tämä sisu voidaan kuvata habilitoivana särmänä pakotteessa, jota suomalaisnainen joutuu kärsimään miljöössä. Perustaen uusia käytäntöjä pitääkseen puolensa miljöön painostukselle, nainen lopulta kotoutuu tai kotouttaa ympäristönsä omiin representatiivisiin tapoihinsa. Miesten mahdottomuus miettiä miljöön vaikutusta aviosuhteessa johtuu osaltaan heidän arvioinnistaan pakotteesta, joka painaa parisuhdetta. He väittävät, että ehkä ainoa sopeutumisvaikeus sijoittui kielelliselle tasolle, joka on heistä ainoa ylitsepäästävä ongelma. Jotkut, rohkeammat ja alkuperäisestä miljööstä kauempana, kertovat myös vaimon vaikeuden ymmärtää tiettyjä spesifisiä piirteitä kuten valhe usein käytettynä arkielämässä, tietty teatraalisuus – siis siinä mielessä, että henkilöt pikemminkin esittävät jotain kuin esiintyvät itsenään muiden edessä -  ja myös ristiriitainen luonne, yleinen piirre perhe- ja ystävyyssuhteissa Kreikassa. 

Mutta pidemmän ajan päälle kaikki tämä sujuu ongelmitta ja kreikkalaispuolisot pitävät vaimojaan täysin kreikkalaisina. Tämä ei tarkoita, etteikö puheessa esiintyisi ristiriitaisuuksia, lapsuksia ja vastoinkäymisiä. Ehkä myös tämä ongelmien väistämisen käytös, tapauksessa jossa ongelma on todellinen, johtuu puolisoiden halusta olla asettamatta avioliittoaan kreikkalaiseen logiikkaan mitä tulee asioiden arvioimiseen ja erottaa itsensä ja ottaa välimatkaa sosiaalisen miljöön suhteen. 

4. Kreikkalaisten puolisoiden ristiriitainen halu sijoittaa avioliittonsa toisaalta kreikkalaiseen todellisuuteen ja toisaalta spesifiseen tilaan, jonka vain heidän liittonsa voi määritellä

Miesten käyttämät sanat, joilla he luonnehtivat avioliittoaan, ovat voimakkaan tarpeen kyllästämiä mitä tulee avioliiton esittämisenä tavallisena avioliittona normaatiivisen näkökannan mukaan. He pitävät vaimoaan aina kuuluneeksi ryhmään. He antavat hänelle ominaisuuksia ja vikoja ominaisia kreikkalaiselle naiselle ja ilmaisevat näin suomalaisen helppouden sopeutua ja kotoutua kreikkalaiseen kontekstiin. Samalla he todistelevat, kysymättäkin, kuinka vaimolla on positiiviset suhteet miehen perheen ja miljöön kanssa. Kreikkalaiseen tyyliin vaimo huolehtii lasten kasvatuksesta ja hän pitää huolen kotiin liittyvistä asioista sopusoinnussa laajan perheverkon kanssa. He myöskin väittävät olevansa halukkaita perustamaan kodin muualle, ottaa välimatkaa pitääkseen huolta omista asioistaan. Monet elävät omissa taloissaan, mutta miehen perhe asuu aina lähellä. 

Kuvatun tilanteen mukaan suomalaisnainen ottaa kreikkalaisen naisen muodon tai kreikkalaistuneen ulkomaalaisen tai yliarvostetun suomalaisnaisen kuvan, joka kuuluu rikkaaseen, sivistyneeseen Eurooppaan, joka puolestaan on kehityksen ja hyvinvoinnin esimerkki. Ambivalentti suhde kuulua siihen mikä on yhteistä, läheistä, tuttua ja samalla erottua tästä arkisesta miljööstä, joka on painava ja ristiriitainen, on vakio kreikkalaisten puolisoiden kertomuksissa. Se on myös näkyvää käytännössä. Vaikka he sanovat olevansa ortodoksisen kirkon näytelmällistä ja teatraalista luonnetta vastaan, he valitsevat avioituvansa tässä samassa kirkossa, joka joskus on niin painostava, että he pyytävät vaimojensa allekirjoittavan lupauksen lasten kasvattamisesta ortodoksisten dogmien mukaan. 
Kuten jo mainittu, suomalaisen vaimon perhe jää poissaolevaksi ja kaukaiseksi tässä avioliitossa. Ei ehkä kuitenkaan. Kreikkalaispuolisot haluavat esittää suomalaiset sukulaiset aina läsnäolevana kokonaisuutena aviosuhteessa, mikä yleensä on täysin mielikuvituksen tuotetta. Heidän kertomuksiensa ”logiikan” mukaan voidaan erottaa tämä kaksoishalu sovittaa yhteen kaksi erilaista maailmaa, mutta vielä mielenkiintoisempaa on tahto paikantaa tämä avioliitto tilaan, johon erityinen todellisuus ei ulotu, antaen kuvamaisen tilan ja lokaalisuuden, jonka lähde on välitön tunnesuhde ja se kerääntyy symbolisuuden ympärille, jossa jokaiselle ominaiset distinktiiviset elementit on uudelleen investoitu ja muutettu ja ne saavat uusia merkityksiä. He sijoittavat alun affektiiviseen ulottuvuuteen ja näin ollen helposti asettavat itsensä samaan sarjaan muiden seka-avioliittolaisten kanssa. He valitsevat tarkasti keitä he tapaavat ja enemmistö ottaa välimatkaa sekä kreikkalaisiin että suomalaisiin elementteihin. Suomalaisvaimon erityispiirre löytyy suhteessa muuttotapaan. Hän ei ole elintasopakolainen, koska hän tulee rikkaammasta maasta kuin Kreikka ja siirtolaisuuden perimmäinen syy ei ole taloudellinen pakote. Hän ei ole myöskään poliittinen pakolainen eikä hänen ole tarkoitus palata kotimaahansa olosuhteiden parantuessa. Hän on tullut jäädäkseen ja tämä on tunteellinen ja affektiivinen valinta. Hän voi helposti päästä kreikkalaistumisen tasolle ja hän on tästä johtuen paljon helpommin miljöön assimiloitavissa. Suomalaisnainen ei ole tullut työskentelemään Kreikkaan ja tämä antaa hänelle kreikkalaista naista lähempänä olevan statuksen. Tämä erottaa hänet muista ulkomaalaisista naisista, jotka ovat tulleet Kreikkaan Venäjältä, Puolasta ja yleensä Itä-Euroopan maista. 

Suomalaisnaisella ei ole myöskään myötäjäisiä avioitumisen aikoihin ja tästä johtuen hän elää riippuvuussuhteessa miehen perheeseen. Oudosti kreikkalaismiehet antavat vaimolle sellaisia piirteitä, jotka yhdistävät hänet alkuperäiseen maahan. He näkevät hänessä mahdollisuuksia ja heijastuksen rikkaudesta asettaen hänet kuvaan Suomesta, joka on rikas, edistyksellinen, jossa väestö on hyvin koulutettua, ja elintaso on korkea. Naisen myötäjäiset ovat suomalainen alkuperä, joka voi olla minä hetkenä hyvänsä hyödyllinen pariskunnalle ja lapsille. Jos nainen ei saa myötäjäisiä perheeltään, hän saa ne Suomen valtiolta. Hänen myötäjäisensä eivät ole materiaalinen realiteetti, johon päästään välittömästi käsiksi, mutta se on mahdollisuus, joka saadaan käyttöön yhtä helposti kuin todelliset myötäjäiset. Ja kreikkalais-suomalaiset perheet hyötyvät todella tästä mahdollisuudesta, hoidattaen itsensä suomalaisen terveysjärjestelmän avulla ja anoen kaksoiskansalaisuuden lapsille, joilla näin ollen on enemmän valinnanvaraa kuin kreikkalaisilla lapsilla.  
 
5. Suomalaiset kreikkalaisten arvioimina  

Kreikkalainen pitää suomalaista sivistyneenä, hyvin koulutettuna, jolla on verrattomia mielipiteitä ja hän on rehellinen. Suomalaiset näyttäytyvät aluksi pidättyväisiltä, ujoilta, jotka eivät helposti rupea kommunikoimaan. Kommunikointi täytyy ymmärtää tässä rutiininomaisena ja päivittäisena ja pinnallisena, ilman mitään selvää sisältöä. Karikoiden hiukan, kreikkalaiselle kommunikointi tarkoittaa arjen repetitiivistä ritualisointia eli puhua sanomatta mitään. Jonkin ajan kuluttua suomalaisesta tulee erittäin ystävällinen, hän on henkevä ja häneen voi luottaa. Tämä on aika uutta kreikkalaiselle ja luotettavuudesta tulee suomalaisen peruspiirre. Hänestä tulee henkilö, johon voi luottaa kyselemättä, heti kun ystävällinen suhde on muodostunut. Kreikkalaiset käyttävät suomalaisesta sellaisia sanoja kuin uskollisuus suhteessa, ymmärtäväisyys, ja avuliaisuus. Suomalainen luo ystävyyssuhteita koko elämän kestäviksi eikä hän ole takinkääntäjä valittuaan ystävänsä. Jotkut näkivät alussa tämän suomalaisen luottavan käyttäytymisen jonkinlaisena naiiviutena, mutta he pian ymmärsivät. että mielipiteitten peräänantamattomuus sulkee pois tästä johtuen manipuloinnin helppouden. Mutta tämä sama piirre suomalaisen käytöksessä muuttuu painavaksi kreikkalaiselle, joka on oppinut kehittymään jatkuvassa ristiriidassa, teatraalisuudessa ja alati vaihtuvissa tilanteissa. Tämä tarkoittaa, että kreikkalaiset näkevät vain hyviä ominaisuuksia suomalaisessa, mutta samaan aikaan ja pidemmän päälle tämä suomalaisen peräänantamattomuus onkin ärsyttävää ja samalla he ottavat välimatkaa sanoen, että he eivät kestäisi elää tilanteissa, joissa kaikki on säädeltyä tietyn logiikan mukaan. Näin he sanovat, jos heiltä kysyy voisivatko he asettua Suomeen. Alussa he olisivat olleet valmiita seuraamaan vaimoa Suomeen – jotkut ovat jopa tehneet näin – jättäen työn ja uran Kreikassa, pidemmän päälle tämä näyttää mahdottomalta ja suomalaisen elämän säännönmukaisuus on ensimmäinen ja päällimäinen tekosyy olla lähtemättä. He unohtavat, että heidän vaimonsa ovat jättäneet työnsä, toimivan ammatin, opinnot, seuratakseen heitä suhteeseen, jossa kaikki näyttää epävarmalta, vaikealta ja irrationaaliselta. 

Lopuksi

Kreikkalais-suomalaisen avioliiton erityispiirteet antavat tälle erityisstatuksen. Ei tarvitse kuin kysyä itseltään tällaisen liiton ominaisuutta, kun jo huomaa miten vaikea on antaa päteviä ja rationaalisia selityksiä. Muodostumisestaan johtuen, tämä seka-avioliitto kannustaa ottamaan toisen lähestymistavan kuin avioliiton käsitteeseen yleensä, joka perustuu ymmärtäväiselle asenteelle ja käyttäen laadullista analyysia. Lähtö, sattumanvarainen ja irrationaalinen kahden täysin erilaisista sosiokulttuurisista systeemeistä tulevien henkilöiden liitto, mutta myös tämän liiton jatkuminen ajassa, kertovat meille liiton tunnepitoisesta luonteesta ja sijoittavat tästä johtuen sen kuvatilaan, jota hallitsee sille ominainen strukturaatio. 

Haluaisin korostaa, että tämä liitto tuottaa uutta sosiaalisuuden muotoa, jossa osallistuvat henkilöt tunnistavat toisensa ja löytävät helposti paikkansa. Mielestäni tässä on kyse kahden erilaisen systeemin sovittamisesta, jotka esittäytyvät eräänlaisen synkretismin kautta uudessa ulkomuodossa, jossa kuitenkin on toimijoille ominaisia elementtejä muuttuneina. 

Kutsuisin tätä ”ymppäysefektiksi” (effet de greffe), antaen sille kaksoismerkityksen. Ymppäyksen käsitteessä, jotain voidaan verrata elimen siirtoon, on kaksi prosessia, jotka ovat toisiaan täydentäviä ja täydellisesti sidottuja toisiinsa. Organismi voi joko hylkiä tai hyväksyä elimen. Mutta samalla elin voi aivan yksin muuttaa koko yleisen systeemin toiminnan ja tässä mielessä se näkyy radikaalina muutoksena myös ulkopuolelle. Samalla tavalla voitaisiin ajatella suomalaisnaisen tuloa kreikkalaiseen sosiokulttuuriseen todellisuuteen. Tietysti on kyse hänen assimiloitumisestaan ympäröivään kontekstiin, hänen täytyy hyväksyä ulkoinen pakote ja luoda sopivia käytäntöjä, jotka auttavat häntä löytämään paikkansa tässä yhteiskunnassa, joka käyttää kaikkia keinoja sisällyttääkseen tämän vieraan elementin sen toimintamuotoihin. Tehtävä ei ole helppo. Usein systeemi voi hylkiä, mutta jollain tavalla, todellisuus todistaa, että nämä liitot jatkuvat ja lisääntyvät. Toisaalta naisen tuleminen systeemiin näyttää kaiken harjoitetun ja siihen asti huomaamattoman sosiaalisen paineen. Puolisolla on spesifinen status: hän on alkuperäisen miljöönsä ulkopuolinen ja suora havainnoitsija. Tästä johtuen hän jopa kommentoi sisäisiä ja luonnollisina pidettyjä pakotteita. Toiseksi koko systeemi näkee, uuden elementin tultua sen toimintamuotoon, itsestään selvät ja rutiininomaiset käyttäytymiset ja käytännöt, systeemi joutuu täten uudelleen positioitumaan itsensä suhteen. 

Näin ollen kreikkalais-suomalaisesta avioliitosta tulee pioneeri muutosperspektiivissä ja se määrittelee uudelleen osallistuvien toimijoiden molemminpuoliset suhteet. Tässä mielessä haluan puhua spesifisestä lokaalista, johon kreikkalais-suomalainen avioliitto paikantaa itsensä ja luo samalla tämän paikan, näin se kuljettaa itsessään uuden sosiaalisuuden muotoja. Tällä sosiaalisuudella ei ole mitään yhteistä rationaalisen ja individualistisen asenteen kanssa eikä traditionaalisten aspektien kanssa, vaan se perustuu uuteen kuvaavaan tilaan, jossa sekavuus, relianssi ja hetken vangitseminen näyttävät sen määrittelevän. Tällaisessa lähestymisperspektiivissä voidaan tutkia kreikkalais-suomalaista avioliittoa ja se voi auttaa meitä näkemään uusia yhdessäolon (Maffesoli) muotoja, kaiken rationaalisen ja normatiivisen ulkopuolella. 

(….)