Kotisivulle

Homepage

Curriculum Vitae

Research

Teaching

Exam results

Publications

Unpublished texts
 
 
 
 
 
 
 
 
 

J.P.Roos
(HS mielipide 13.6.)

Perustulo ja toimeentulotuki vaihtoehtoina
 

Veronmaksajain keskusliiton Teemu Lehtinen kommentoi (HS 25.5) Osmo Soininvaaran perustuloajatuksia toteamalla, että yleinen perustulo ei ota huomioon erityisryhmien tarpeita ja siksi parempi järjestelmä on tarveperusteinen toimeentulotuki yhdistettynä verotuksen kautta toteutettuun kannustinloukkujen lieventämiseen.

Seuraavassa haluan parin yksittäisen esimerkin avulla kertoa mitä nykyinen toimeentulotukijärjestelmä käytännössä merkitsee.

 Lain mukaan toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto jota täytyy anoa. Kansalaisilla on oikeus saada tarkkaan määriteltyjen normien mukaista tukea vain jos he toimittavat vaaditut selvitykset tuloistaan ja omistuksistaan. Kansalaista ei auteta eikä tueta selvitysten hakemisessa eikä viranomainen hanki niitä hänen puolestaan, vaikka se lain mukaan olisi mahdollista.

Ensimmäisessä tapauksessa henkilö on entinen yrittäjä jolla on ollut yrityksiä, jotka eivät enää hänen ilmoituksensa mukaan ole toiminnassa. Hän ei ole kuitenkaan lopettanut yrityksiään eikä ole toimittanut vaadittua selvitystä veroviranomaisilta yrityksen toimimattomuudesta. Hänen tulonsa jäävät selvästi toimeentulotukinormin alapuolelle. Hän on hakenut tukea useita kertoja mutta ei ole saanut ja hän on tehnyt tästä toistuvia valituksia jotka kaikki on hylätty. Hänellä on tällä hetkellä useita valituksia hallinto-oikeudessa samasta asiasta.
Toisin sanoen: kun viranomainen ei viitsi tehdä yhtä puhelinsoittoa veroviranomaiselle saadakseen tietää ovatko henkilön yritykset toiminnassa vai ei, niin yhteiskunnalle tulee erittäin kalliita kuluja siitä, että henkilön asiaa käsitellään jatkuvasti sosiaalikeskuksessa, sosiaalilautakunnassa, hallinto-oikeudessa jne.

Toisessa tapauksessa henkilö on saanut työvoimatukea 20 vuorokaudelta kuukauden aikana. Hän on hakenut toimeentulotukea koska kyseinen tuki on riittämätön. Hänelle tehdään tulolaskelma, jonka mukaan hänen arvioidaan laskennallisesti saaneen työvoimatukea 21.5 vuorokaudelta kuukauden aikana, siis reilusti alle 200 mk enemmän. Henkilön toimeentulotukea alennetaan kyseisellä summalla. Kun hän  aiheellisesti ihmettelee, miksi hänen väitetään saaneen kyseisiä fiktiivisiä tuloja niin hänelle kerrotaan että kyseessä on Sosiaali- ja terveysministeriön soveltamisohje (Toimeentulotuki. Opas toimeentulotuen soveltajille)  jonka mukaan näin pitää menetellä. Kaikki on täysin laillista.

Mistä tässä on kysymys?  Kummassakin tapauksessa viranomainen kohtelee syrjäytynyttä, erittäin köyhää kansalaista tavalla jota voi vain kutsua köyhän nöyryyttämiseksi. Ensimmäisessä tapauksessa nähdäkseni hallintomenettelylaki itse asiassa edellyttäisi, että viranomainen ottaisi asian hoidettavakseen (puhumattakaan nyt hallinnollisesta rationaalisuudesta ja kustannustehokkuudesta!), mutta toimimattomuutta perustellaan sillä, että kyse on periaatteesta josta ei voi poiketa. Toisessa tapauksessa viranomainen on tehnyt mielivaltaisen tulkinnan sen sijaan että ottaisi huomioon todellisen tilanteen. Jos kansalainen yrittäisi vastaavaa hän saisi äkkiä  moitteet ja sanktion tulojensa esittämisestä harhaanjohtavasti.

Olen itse sitä mieltä, että STM:n sovellutusohje on lainvastainen ja siitä pitäisi tehdä kantelu, jos viranomaiset eivät muuten oikaise itseään. Ongelma on vain se, että meikäläinen kantelujärjestelmä toimii säännönmukaisesti viranomaisen puolesta kansalaista vastaan. Erityisesti apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen ratkaisut ovat surullisen kuuluisia sitä, että ilmeisetkin laittomuudet (kuten vaikkapa 20% sairausvakuutuskorvaukset 60% sijasta) on hyväksytty viranomaisen (erittäin laajan) harkintavallan nimissä.

Kummassakin tapauksessa toimiva perustulojärjestelmä takaisi sen, että tällaista mielivaltaista köyhän kansalaisen nöyryyttämistä ei voisi tapahtua. Jos kansalainen olisi halutessaan oikeutettu perustuloon ilman sen kummempia selvityksiä, ja perustulo olisi edes nykyisen toimeentulotuen suuruinen, niin yhdessä tarveperustaisen asumistuen ja lapsiin kohdistuvien tukien kanssa järjestelmä olisi nykyistä huomattavasti inhimillisempi. Se vapauttaisi myös sosiaalityöntekijät tekemään varsinaista työtään, hädänalaisten ihmisten auttamista heidän kiusaamisensa sijasta. Sosiaalipolitiikan professorina olen vasta viime vuosien aikana herännyt huomaamaan, että me koulutamme työntekijöitä itse asiassa ankaran ja epäreilun kurinpito- ja valvontajärjestelmän palvelukseen, vaikka opetuksessa painotetaan huono-osaisuuden torjuntaa, tasa-arvoa ja solidarisuutta. Voin ymmärtää että pettymys on suuri.  Niin on ollut minullekin. Pahimmassa tapauksessa olen osallistunut sekä sen neropatin kouluttamiseen joka on keksinyt STM:n Ohjeen että sen ihmisen kouluttamiseen joka joutuu soveltamaan ohjetta!
 

Eräs perustulon ongelma on, että se voisi vaikuttaa erityisesti nuorten ihmisten työhalukkuuteen. Minusta huoli on aiheellinen. Yksi mahdollisuus voisikin olla soveltaa samaa periaatetta kuin hammashoidon toteuttamisessa, mutta kääntäen. Perustulo ulotettaisiin ensi vaiheessa yli 55-vuotiaisin, mikä vapauttaisi heidät ottamaan vastaan esim osapäivätyötä paljon enemmän kuin nykyään. Sen jälkeen otettaisiin mukaan uusia ikäluokkia kun järjestelmän toimivuudesta on saatu kokemuksia.  Eläkeläisiä perustulo ei koskisi, joten esimerkiksi osa-aikaeläke olisi vaihtoehto perustulolle. Itse asiassa voisi jopa ajatella niin, että perustulon toteutuksen yhteydessä eläkeikää joustavoitettaisiin ainakin 70 vuoteen asti, siten että henkilö voi halutessaan nauttia perustuloa ja tehdä osapäivätöitä 70 ikävuoteen saakka.

Koska todellisten pitkäaikaistyöttömistä enemmistö on varsin iäkkäitä, järjestelmä ulottuisi melko pian lähes kaikkiin pitkäaikaistyöttömiin ja parantaisi heidän tilannettaan juuri Soininvaaran kaavailemalla tavalla: vapauttaisi heidät ottamaan vastaan lyhytaikaisia työsuhteita ja osapäivätyötä ilman samanaikaista etuuksien menetystä.

Perustulo olisi siis  monessa mielessä humaani, toimiva ja myös yhteiskunnan kannalta tehokas järjestelmä. Ehkä juuri siksi sitä on niin vaikea päästä edes kokeilemaan.
 

J P Roos
sosiaalipolitiikan professori
Helsingin yliopisto
 

Tähän vastasi neuvotteleva virkamies Pekka Viljanen STM:stä johon seuraava kommentti:
(lähetetty HS mielipidepalstalle, julkaistu 27.6)
 

Neuvotteleva virkamies Pekka Viljanen STM:stä kertoo (HS 16.6.), että laittomana pitämäni STM:n ohje työttömän peruspäivärahan kuukausiarvon laskutavasta onkin tarkoitettu helpottamaan pitkäaikaistyöttömän elämää,  koska soveltamalla laskentakaavaa voidaan tehdä ns. pitkiä toimeentulotukipäätöksiä.

Maksatusohje  “helpottaa” kuitenkin vain yli vuoden ajan työttömänä olevan henkilön elämää. Silloinkin edellytetään, että toimeentulotukea saava osaa jakaa saamansa “ylimääräisen”  päivärahan kaikille vuoden kuukausille: olettamus joka lienee ns tavallisenkin kansalaisen yllättävien lisätulojen osaltakin epärealistinen, pitkäaikaistyöttömistä puhumattakaan. Realiteetti lienee se, että työttömät kitkuttavat 152 markkaa toimeentulonormia pienemmillä tuloilla 11 kuukautta ja ylimääräinen korvaus menee vippeihin ja sen sellaiseen. Nähdäkseni ohjetta sovelletaan myös muihin (kaikkiin?) peruspäivärahalla oleviin, riippumatta siitä ovatko he säännöllisiä toimeentulotukiasiakkaita vai ei.  Ainakaan en ole havainnut muuta perustelua esitetyn niissä vastauksissa sosiaalilautakunnalle tehtyihin valituksiin joihin olen tutustunut. 

On hyvä että STM:ssä seurataan myös tuomioistuinkäytäntöä. Pidän valitettavana jos hallinto-oikeudet ovat hyväksyneet tämän mielivaltaisen viranomaisohjeen soveltamisen. Viljasen vastauksesta käy ilmi että valituksia on ollut runsaasti.  STM:ssä voitaisiin ehkä miettiä sitä, miksi kansalaisten on niin vaikea ymmärtää tämän ohjeen järkevyyttä että he valittavat siitä yhä uudelleen. Itse olen saanut tiedon että yksi valituksista on tällä hetkellä jo KHO:ssa.

Kuten Viljasen kirjoituksestä käy myös ilmi, niin STM:ssä tiedetään hyvin, että  peruspäiväraha ei riitä elämiseen vaan sen päälle tarvitaan toimeentulotukea. Jos peruspäiväraha olisi edes toimeentulotuen suuruinen (tai verovapaa), niin tätä ongelmaa ei olisi.  Niin kauan kuin se ei sitä ole, niin olisi ainakin syytä antaa toimeentulotukea todellisten ansioiden perusteella.  Ellei sitten tarkoitus ole köyhien turha kiusaaminen..
 

J P Roos