Kotisivulle

Homepage

Curriculum Vitae

Research

Teaching

Exam results

Publications

Unpublished texts
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Pekka Himanen: Hakkerietiikka ja informaatioajan henki
WSOY 2001

(ilmestyy Yhteiskuntapolitiikka 2001)

   Pekka Himanen tarjoaa Linus Torvaldsin ja Manuel Castellsin puffaamana uutta hakkerietiikkaa  informationalismiin (Castellsin termi)  perustuvan verkostoyhteiskunnan etiikkaa kehittämän industrialistis-kapitalistisen protestanttisen etiikan tilalle. Vaikka hän ei sitä täysin selvästi ilmaisekaan,  niin kapitalismi Weberin protestanttisessa etiikassa korvautuu ilmeisen selvästi hakkerien pääperiaatteella eli copyleftilla (copyleft - all rights reversed) eli sharewarella. Hakkerismi edustaa siis oikeastaan jonkinlaista kyberkommunismia, kommunismin tieteellis-teknistä vallankumousta (josta Neuvostoliitossa kovasti puhuttiin, mutta ei koskaan oikein toteutettu, kuten Viktor Pelevin on hauskasti kuvannut Omon-Ra kirjassaan). Ymmärrettävistä syistä Himanen ei tätä kovasti korosta ja lisäksihän on niin että monet hänen sankareistaan ovat kyllä kapitalisoineet luovat keksintönsä varsin onnistuneesti ja toteuttavat hakkerietiikkaansa nyt vapaana kaikista taloudellisista huolista ja turhista rajoituksista.

Kyse ei siis ole täydellisestä vallankumouksellisesta käänteestä vaan ehkäpä jonkinlaisesta kapitalismin vapaamatkustusperiaatteesta: juuri kapitalismin päälle tai kylkeen on siis mahdollista rakentaa systeemi joka ikään kuin hylkää kapitalismin. Toisaalta Himasen mukaan asia onkin oikeastaan toisin päin: nykyinen verkostokapitalismi perustuu hyvin pitkälle hakkerien kehittämille ilmaisohjelmille. Tämä voi olla totta, mutta ei-hakkeristiset käyttäjät elävät kyllä vielä tiukasti Microsoftin monopolimaailmassa missä käytettävästä standardista pitää maksaa huimia summia (esimerkiksi Helsingin yliopisto maksaa Microsoftille lisenssimaksuja hirveitä määriä). Ja ainakin meillä Suomessa  pieninkin “sisällöntuottaja” on tiukka Teoston ja Kopioston kannattaja; ei puhettakaan siitä, että hengentuotteet olisivat ilmaiseksi jaossa vaan saamme itse siassa lukea hurjia väitteitä siitä miten paljon vahinkoa piratismi (eli hakkerismin populaarikulttuurinen muunnelma) on saanut aikaan. Pekka Gronow puhkaisi tämän kuplan ansiokkaasti joitakin aikoja sitten Helsingin Sanomissa osoittaessaan että “menetyksien” laskutapa on vähintäänkin arveluttava ellei täysin väärä. On kummallista että Himanen ei lainkaan edes mainitse piratismia hakkeri-ilmiönä, vaikka juuri piratismi osoittaa että hakkerius synnyttää myös varsin mahtavia vastareaktioita.

Mutta entä sitten itse etiikka?  Himanen luettelee seitsemän ominaisuutta jotka kuvaavat protestanttisen etiikan verkostoyhteiskunnallista versiota: raha, työ, optimaalisuus, joustavuus,vakaus, määrätietoisuus ja tulosvastuullisuus. Näitä vastaan asettuvat hakkerietiikassa seitsemän arvoa: intohimo, vapaus, sosiaalinen arvokkuus ja avoimuus, aktiivisuus, välittäminen ja kaikkein korkeimpana arvona luovuus. 

Himanen maalailee suhteellisen yleisesti näitä arvoja ja niiden soveltamista hakkerismissa, jonka hän ymmärtää toki laajemmin kuin pelkästään PC-ohjelmien tekoon liittyvänä. Kaikella inhimillisellä toiminnalla voi olla hakkeristinen luonne. Valitettavasti vain Himanen ei kovin paljoa tarkastele muiden alueiden esimerkkejä. Toki voin kuvitella hyvinkin että lasten kasvattamisessa hakkerietiikka on huomattavasti hauskempaa kuin protestanttinen etiikka mutta pienten lasten kyseessä ollen tiedämme myös hyvin että hakkeristinen suhtautuminen ei kovin hyvin vastaa heidän tarpeitaan säännöllisyydestä, toistuvuudesta, jatkuvasta läsnäolosta, jatkuvasta sitoutuneisuudesta. Itse asiassa on aivan ilmeistä että hakkerietiikka on hyvin pitkälle nuorten naimattomien miesnörttien elämäntapa jonne naiset mahtuvat vain kahdessa roolissa: pitämään huolen siitä että nämä miehet saavat ohjelmoida silloin kun haluavat ja toisaalta jos he suostuvat toimimaan täysin samoilla pelisäännöillä, eli käyttäytymään kuin nuoret miehet.  

Hakkerietiikka ei siis voi toimia yhteiskunnallisena järjestysperiaatteena (niin kuin ei kommunismikaan!) Mutta on ilmeistä, että se toimii määrätyissä asioissa loistavasti. Himasen mukaan internet ja www perustuvat pitkälle juuri käytännölliseen hakkerismiin siten että järjestelmän avoimuus ja perusstandardit ovat jatkuvasti juuri hakkerien suojeluksessa ja valvonnassa. Kukaan ei voi monopolisoida internetiä (joskin Microsoft kovasti yrittää) ja toisaalta sen perusstandardit ja protokollat on kehitetty avoimen, sääntelemättämän ei- valtiollisen ei-kaupallisen ja ei-kansalaisyhteiskunnallisen toiminnan puitteissa. Itse asiassa on mielenkiintoista todeta että GSM on myös tällainen avoin standardi joka kehitettiin olennaisesti Pohjoismaista lähtien ja joka on jo tehnyt maihinnousun myös Yhdysvaltoihin, jopa niin, että Ericson joka satsasi vääriin hevosiin (so vääriin standardeihin) ilmeisesti menetti asemansa juuri tämän vuoksi. Silti GSM (“groupe special mobile”) kehitettiin alun perin valtioiden välisenä varsin byrokraattisena yhteistyönä josta hakkerismi oli kaukana.

Meidän suomalaisten kannalta suurin hakkerietiikan yksittäinen menestystuote on Linux jonka kehittäjä on kaikkien tuntema Linus Torvalds. Linux ei kuitenkaan näytä pystyvän lyömään Windowsia käyttöjärjestelmänä vaikka se olisi kuinka paljon parempi, ehkä juuri siksi että me onnettomat puolianalfabeetit tarvitsemme melko kiinteää, pysyvää ja suht koht helppokäyttöitä järjestelmää jossa voimme käyttää kykyjämme muuhun kuin järjestelmän käyttökokeiluihin ja luovien ratkaisujen etsimiseen vaikka keskellä yötä, Nythän on tunnettua että Windows romahtelee tämän tästä (tämänkin kirjoittamisen aikana kerran iskin jotain näppäintä ja sain tulokseksi että ohjelma (en minä) on suorittanut illegal operation ja ohjelma suljetaan. Onneksi olin juuri tehnyt välitalletuksen.) Silti sen saa uudelleen toimimaan käynnistämällä kaiken uudelleen.  Joka tapauksessa toivon hartaasti että esim oma yliopistoni siirtyisi kokonaan Linuxiin, mutta näin ei näytä käyvän vaan Microsoft jyllää edelleen. Minulle ei ole täysin selvinnyt miksi, kun olen tätä yliopistomme eksperteiltä kysellyt. Ehkä heidänkään mielstään jatkuvasti muuttuva elävä käyttöjärjestelmä ei sovi meidän kaltaisillemme käyttäjille..

Linus Torvalds on kirjoittanut Himasen kirjaan pienen esipuheen jota ei hirveästi voi kehua. Se kuulostaa kovasti vain pikkuvitsikkäältä esitelmältä johonkin hakkeri-illanviettoon. Sen ytimenä on “Linuksen laki” eli Linuksen versio Maslowin perustarpeista. Linuksen mukaan niitä on kolme: selviäminen, sosiaalisuus ja viihde.  Kuten Himanen myöhemmin toteaa niin viihde on ehkä vähän vaatimaton ilmaus hakkeriuden korkeimmaksi motiiviksi, mutta toisaalta se kuvaa sitä keveyttä millä ainakin Linus tuntuu elämäänsä suhtautuvaan (ja josta hänen tuore elämäkertansa on hyvä esimerkki.)  Todettakoon nyt kuitenkin, että yritettyäni turhaan lukuisia kertoja saada vastausta Linukselta pyyntöön tulla puhumaan sosiologikongressiin Helsinkiin, niin kun lopulta tuskastuttuani ilmoitin panevani hänet ohjelmaan joka tapauksessa, sain heti äkäisen mailin jossa jyrkästi kiellettiin moinen hakkerismi.  Luettuani Linuksen esipuheen ja elämäkerran  (ja käytyäni nyt jo suht vilkasta sähköpostikeskustelua hakkerismin olemuksesta) luulen, että näin oli parempi.
 

Onko “Hakkerietiikka” sitten itse hakkerietiikalla toteutettu työ? Minun nähdäkseni osittain on osittain ei. Himanen on saanut apua muilta “hakkereilta” (Torvalds, Castells), hänellä on ollut ilmeisen hauskaa kirjaa tehdessään, mutta siitä puuttuu se draivi ja äärimmäinen ponnistus joka Himasen mukaan kuuluu myös hakkeriuuteen. Kirja on niin sanotusti vasemmalla kädellä tehty eikä siitä huou mikään kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen ja kokeilujen henki, jota hakkerit parhaimmillaan edustavat.

On vähän huolestuttavaa, että Manuel Castellsinkin mielestä Himanen on tuottanut jotain todella poikkeuksellisen arvokasta. Se ei kerro hyvää hänen arviointikyvyistään.