Aiheen valinta ja sen rajaaminen

Sisällys

Aiheen valinta
Aikaisempi tutkimus
Aiheen rajaaminen

Aiheen valinta

Tutkimusaiheen valinta on luonnollisesti ehdoton edellytys tutkimusprosessin aloittamiselle. Aiheen valinta ja etenkin sen rajaaminen ovat usein varsinkin aloitteleville tutkijoille paljon vaikeampia tehtäviä kuin mitä etukäteen ajatellaan, ja monella tutkijalla on vielä raportin kirjoittamisen jälkeenkin vaikeuksia sanoa lyhyesti, selkeästi ja yksiselitteisesti, mikä se tutkimuksen aihe oikein on. Kääntäen, hyvät tutkijat ovat usein nimenomaan hyvien aiheiden keksijöitä, minkä lisäksi heillä on taito rajata tutkimuksen aihe toteutettavissa olevaksi tutkimusongelmaksi ja operationalisoida tutkimusongelma hyviksi tutkimuskysymyksiksi. Hyvän tutkimusaiheen löytäminen vaatii yhtäältä mielikuvitusta, joka auttaa näkemään vaihtoehtoja, että kriittistä asennoitumista, joka auttaa karsimaan kaikista vaihtoehdoista huonot, epätieteelliset ja toteuttamiskelvottomat pois. Yksikään aihe ei koskaan ole itsestäänselvä, vaan se täytyy, kuten kaikki muukin tieteellisessä toiminnassa, perustella.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa voidaan ajatella, että aiheen valintaan ja sen oikeutukseen tutkimuskohteena vaikuttaa kolme päätekijää:

Oma kiinnostus: ei ole mitään järkeä alkaa tehdä tutkimusta aiheesta, joka ei kiinnosta lainkaan.

Toisaalta täytyy myös varoa liiallisen kiinnostuksen riskejä. Monen tutkijan työn arvoa laskee tarpeettoman intohimoinen suhtautuminen aiheeseen, joka saattaa haitata esimerkiksi laajemman kontekstin havaitsemista, muuhun kirjallisuuteen tutustumista tai vaihtoehtoisten lähestymistapojen hyväksymistä tai pahimmillaan jopa vinouttaa tutkimuksen tuloksia ja niiden tulkintaa.

Yhteiskunnallinen merkitys ja ajankohtaisuus: tutkimuksen tai tutkielman aihe voi syntyä esimerkiksi jostain ajankohtaisesta poliittisesta, hallinnollisesta tai laajemmin yhteiskunnallisesta tilanteesta tai toimintatarpeesta.
Tieteen sisäinen perustelu: tutkimuksen aihe voi syntyä esimerkiksi havaitusta puutteesta tai ongelmasta tieteellisessä kirjallisuudessa.

Hyvä aihe yhdistää kaikki nämä tekijät ja tutkijan on hyvä tiedostaa, minkä niistä perustelemiseen hänen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Onko esimerkiksi lukijat vakuutettava teoreettisen dilemman yleisestä merkityksestä vai - kuten opinnäytteissä usein on asian laita - osoitettava, että tietty tutkimusaihe ja tutkimusongelma on myös teoreettisesti relevantti. Metodpraktikan-teoksen tekijät (Esaiasson ym. 2003, 30-32) antavat viimeksi mainittuun ongelmaan kuusi strategista (vaihtoehtoista) toimintaohjetta:

Osoita, että aiheen tutkimus on laiminlöyty tai että omaa lähestymistapaasi ei ole käytetty sen tutkimiseen.
Pyri yhdistelemään oman alan teorioita ja ole avoin lainaamaan muiden tieteenalojen teoreettisia lähestysmistapoja.
Osoita, ettei tutkimuksesi ole epäteoreettinen tapaustutkimus, vaan että se on tapaus jostakin.
Pohdi, voitko perustella tarvetta toistaa jokin jo tehty tutkimus siinä esitettyjen tutkimustulosten tarkistamiseksi.
Etsi aikaisemmasta tutkimuksesta tai tieteellisestä keskustelusta jokin ristiriita tai vastakkainasettelu, johon voi ottaa tutkimuksella kantaa.
Mieti, voitko kiistää jonkin alalla yleisesti hyväksytyn näkemyksen tai testata mahdollisuutta kääntää jokin vuorovaikutussuhde päälaelleen.

Edelleen tutkimusaiheen valinnassa ja sen rajaamisessa kannattaa käytännöllisistä syistä ottaa huomioon joitain muitakin seikkoja, esimerkiksi:

Hallussa oleva tieto: tutkimuksen tekeminen on erinomainen tapa oppia itse, mutta on työlästä ja riskialtista alkaa tehdä tutkimusta aiheesta, josta ei tiedä juuri mitään.
Tutkittavuus: joissain tapauksissa tutkimus ei käytännössä ole toteutettavissa sellaisten esteiden vuoksi, joiden poistamiseen voi itse vaikuttaa varsin rajallisesti. Näitä ovat esimerkiksi tutkimusaineiston kieli, kaukainen sijainti tai mahdollinen salaisuus. Haastattelututkimusten tapauksessa on myös otettava huomioon haastattelujen mahdollinen lykkääntyminen tai kokonaan epäonnistuminen haastateltavien kiireiden tai kieltäytymisten vuoksi.
Voimavarat: ennen tutkimukseen ryhtymistä kannattaa miettiä, kuinka kauan aikaa sen on käytettävissä sen toteuttamiseen ja mitä muita resursseja, esimerkiksi taloudellisia, erikoislaitteita, tietokoneohjelmia, kirjastopalveluja ym. siihen vaaditaan.
Valtio-opillisuus: on perusteltua ajatella, että valtio-oppiin tehtävän tutkielman tulee olla valtio-opillista tutkimusta. Kun valtio-opin peruskäsitteitä ovat valta, valtio ja politiikka, jotka kukin voidaan määritellä varsin laajasti, kun oppiaine sisältää niin yleistä valtio-oppia, kansainvälistä ja maailmanpolitiikkaa kuin hallinnon ja organisaatioiden tutkimustakin ja kun politiikkaa voidaan tarkastella yksilötasolta globaalitasolle ja kaikilla tasoilla siltä väliltä, tutkimusaiheen "poliittisuuden" tai "valtio-opillisuuden" osoittaminen ei yleensä osoittautune ongelmaksi. Olennaista on kuitenkin tutkimuksessa sekä miettiä, mikä on valtio-oppia omassa työssä että osoittaa kykenevänsä sijoittamaan oma tutkimus valtio-opillisen tutkimuksen kenttään.
Ohjaus: aihetta valittaessa kannattaa pohtia myös sitä, onko mahdollista saada sen tutkimisen kannalta tarpeellista ohjausta omalta laitokselta tai muualta.

Seuraavia ohjeita voi myös pitää hyvinä neuvoina tutkielman tekoa suunnitteleville (vrt. Hirsjärvi ym. 2003, 57):

Teen kunnollisen työn kohtuullisessa ajassa enkä sitoudu elinikäiseen projektiin.
Olen valmis muuttamaan aihetta, jos sen tutkiminen osoittautuu hankalaksi.
Ymmärrän, että tutkielmani on opinnäyte, joka ei ole täydellinen tutkimus aiheesta.
Tajuan, ettei suppeassa työssä voi sanoa kaikkea.
Tiedän voivani palata aiheeseeni myöhemmin, samoin kuin tutkia muita aiheita.
Ymmärrän, että tutkimuksen on vain yksi näkökulma aiheeseen.

Aikaisempi tutkimus

Aiheen valinta on välttämätöntä tutkimusprosessin käynnistämiseksi. Aihetta koskevaan kirjallisuuteen tutustuminen on puolestaan välttämätöntä aiheen rajaamiseksi, tutkimusongelman muodostamiseksi ja lähestymistavan valitsemiseksi. Aikaisempaan tutkimukseen tai ylipäätään aihetta koskevaan olennaiseen kirjallisuuteen tutustuminen voidaan jälleen jakaa muutamiin osiin, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Näitä osia ovat esimerkiksi seuraavat:

Yleisluontoinen hahmottaminen: tutkijan on hyvä perehtyä yleisluontoisesti aihetta koskevaan kirjallisuuteen

saadakseen käsityksen aihetta koskevan tutkimuksen tilasta (onko sitä paljon/vähän, vanhaa/uutta, suomalaista/ulkomaista)
selvittääkseen aihetta koskevan tutkimuksen keskeiset näkökulmat, metodiset ratkaisut, johtavat tutkijanimet ja tärkeimmät tutkimustulokset
sijoittaakseen itsensä aihetta koskevan tutkimuksen kenttään.

Asiantuntemuksen lisääminen: aihepiiriä koskevan tutkimuskirjallisuuden tuntemus auttaa tutkijaa

täsmentämään omaa aihettaan kohti tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä
tarkentamaan systemaattisesti kirjallisuuteen perehtymistä siten, että keskittyy nimenomaan oman tutkimusaiheen ja lähestymistavan kannalta olennaiseen keskusteluun.

Kriittinen arviointi: sitä mukaa kun oma lähestymistapa tarkentuu, tutkijan tulee oman tutkimuksen kannalta olennaisesta kirjallisuudesta

esittää huomioita puutteista ja ongelmakohdista sekä yleisellä tasolla että erityisesti tärkeiksi katsotuissa teoksissa
valita ne julkaisut (tutkijat), joiden avulla voi parhaiten rakentaa oman tutkimuksen tutkimusasetelman niin teoreettisessa, metodologisessa kuin empiirisessäkin (tapauskuvaus) mielessä.

Hyvä tapa aloittaa on hankkia jokin aihepiiriä käsittelevä mahdollisimman uusi perusteos (tai oppikirja tai "reader"), jos sellainen on saatavilla. Tällaisen teoksen avulla voi ensinnäkin paikantaa oman tutkimusaiheen aihepiirin laajempaan kokonaisuuteen sekä katsoa, mitkä ovat ne julkaisut, joihin tässä teoksessa tutkimusaiheen kohdalla viitataan. Näihin julkaisuihin tutustuminen auttaa puolestaan täsmentämään, rajaamaan ja paikantamaan edelleen sekä tarjoaa lisää kirjallisuutta luettavaksi. On tärkeätä muistaa, että monia aiheita tutkitaan monien koulukuntien näkökulmista ja että näillä koulukunnilla on taipumus viitata keskenään "samanmielisten" tutkijoiden tuotantoon. Tällaisten kiistanalaisten ja monitulkintaisten aiheiden tapauksessa on hyvä pystyä osoittamaan tietoisuutensa vaihtoehtoisten perspektiivien mahdollisuudesta.

Ellei perusteosta ole saatavilla, aikaisempaa tutkimusta voi lähteä hakemaan esimerkiksi erilaisista kirjallisuustietokannoista. Näiden tietokantojen sekä esimerkiksi elektronisten lehtien ansiosta aihetta koskevan tutkimuskirjallisuuden kartoittaminen ja siihen tutustuminen on paljon helpompaa kuin aikaisemmin. Opetushenkilökunta odottaakin opiskelijoilta omatoimisuutta ja ahkeruutta tässä osassa tutkimustyön tekemistä. Liikkeelle kannattaa usein lähteä Helsingin yliopiston kirjaston tarjoamista palveluista:

HELKAsta, joka on Helsingin yliopiston kirjastojen yhteinen aineistoluettelo. Sinne luetteloidaan hankittuja kirjoja, aikakauslehtiä ja sarjoja, mutta ei aikakauslehtien eikä kokoomateosten artikkeleita.
Artosta, joka on kotimainen artikkeliviitekanta.
FinELibistä, joka on kansallinen elektroninen kirjasto ja joka hankkii kansainvälisiä ja kotimaisia elektronisia aineistoja tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen tueksi.
LINDAsta, joka on yliopistokirjastojen yhteistietokanta.

Opastusta tiedonhakuun ja linkkejä keskeisiin sähköisiin tietokantoihin löytää valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston sivuilta. Tutustu niihin ja kokeile asiasanoilla!
Helsingin yliopisto on keskittämässä tiedonhakupalvelujaan NELLI-tiedonhakuportaaliin. Siihen voi tutustua osoitteessa Http://www.nelliportaali.fi

Lisäksi hakusanoja voi kirjoittaa kansainvälisten hakupalvelujen kuten Altavistan (www.altavista.com) tai Google (www.google.com) hakuroboteihin. Vähääkään yleisemmillä termeillä tuloksia tulee näissä usein enemmänkin kuin tarpeeksi. Lisäksi eri kotisivuilla surffatessa kannattaa aina pyrkiä tarkistamaan, mikä on se taho, joka julkaisee aihetta koskevaa keskustelua tai ylläpitää tilastoja. Joskus niiden takana saattaa olla henkilöitä ja instituutioita, jota eivät kelpaa tieteellisen tutkimuksen taustatiedon tuottajiksi.

Aiheen rajaaminen

On esitetty (Silverman 1994, lainattu Hirsjärvi ym. 2003, 72), että aloittelevilla tutkijoilla on taipumus tehdä kaksi perusvirhettä:

he sekoittavat keskenään tutkimukselliset ongelmat ja arjen sosiaaliset ongelmat
heidän valitsemansa tutkimusaiheet ovat liian laajoja, jotta tutkimus voitaisiin toteuttaa korkeatasoisesti vaaditussa aikataulussa ja käytettävissä olevilla resursseilla

Aiheen rajaus on siten välttämätöntä, ja siinä toiminnassa voidaan jälleen nähdä erilaisia mahdollisuuksia systematisoida tutkimusprosessin kulkua. Aiheen täsmentymisen voidaan ajatella seuraavan esimerkiksi seuraavaa järjestystä:

Aihepiiri: tutkimusaihe hyvin yleisellä tasolla tyyliin Yhdysvaltain ulkopolitiikka, ruotsalainen puoluejärjestelmä, julkisen hallinnon uudistaminen, organisaation menestystekijät
Aihe: tutkimuskohteen täsmentyminen konkreettisemmaksi kokonaisuudeksi tyyliin Yhdysvaltain ulkopolitiikka suhteessa Euroopan unioniin Bill Clintonin presidenttikaudella, ruotsalaisen puoluejärjestelmän muutos toisen maailmansodan jälkeen, julkisen hallinnon uudistaminen ja New Public Management -oppi Suomessa 1987-2003, sosiaalinen pääoma organisaation menestystekijänä.
Tutkimuksen johtoajatus, idea tai juoni ("purpose statement"): tutkimusaiheen tematisointi siten, että sen tutkimisen mielekkyys nousee esille. Johtoajatus kertoo sen, miksi tehdään juuri tätä tutkimusta ja mitä sillä mahdollisesti katsotaan voivan saavuttaa. Johtoajatus ilmaisee yksityiskohtaisesti mutta tiiviisti tutkimuksen perusidean, tarkastelunäkökulman ja käsittelyn rajat sekä ilmaisee usein myös kannanoton tai asenteen asiaan (Hirsjärvi ym. 2003).
Esimerkkejä ylläolevia soveltaen:

Semioottinen tutkimus Eurooppa-käsitteen käytöstä Bill Clintonin "State of the Union" puheissa osoittaa Yhdysvaltojen suhtautumisen Euroopan unioniin muuttuneen kriittisemmäksi Clintonin presidenttikaudella.
Tarkastelemalla vaaliekologista lähestystapaa hyväksi käyttämällä ruotsalaisten poliittisten puolueiden alueellista kannatusta ja sen rakenteellisia taustatekijöitä toisen maailmansodan jälkeisissä parlamenttivaaleissa saadaan selville maan puoluejärjestelmän muuttumisen peruslinjat.
Tutkimus pyrkii paikantamaan "New Public Management" -keskustelun pääargumenttien ilmestymistä valtioneuvoston julkisen hallinnon uudistamista koskeviin dokumentteihin ja siten osoittamaan sekä tieteellisten innovaatioiden ja kansainvälisen keskustelun vaikutusta kotimaiseen poliittiseen päätöksentekoprosessiin.
Tutkimuksessa analysoidaan kriittisesti vertailevaa tutkimusmenetelmää hyödyntämällä käsityksiä sosiaalisen pääoman merkityksestä julkisen organisaation menestystekijänä.

Tutkimusongelma ja tutkimuskysymys täsmentävät tutkimusaihetta edelleen. (Niitä käsitellään tarkemmin seuraavassa osassa.)