-kehitysavun kokonaismäärä
50-60 mrd dollaria/vuosi (53 mrd 2000)

-Suomen valtion budjetti 200+ mrd mk

-maailman asevarustelu 800 mrd UDS 2000
 (asekauppa 240 mrd USD 2000 , kehitysmaat suurimmat asiakkaat)

-sijoitukset kehitysmaihin 240 mrd USD 2000

-OECD-maiden tuki omalle
maataloudelle yli 300 mrd USD / v.

-USA:n sota-, elvytystuki yli 100 mrd USD

-kaupan esteet kehitysmaille
(tullit, kiintiöt ym.) satoja mrd USD / v?

-johtopäätös: apu ei ole rahasta kiinni
 

AVUN MÄÄRÄ - VASTAANOTTAJAT

-suuret maat eniten (Aasiassa Indonesia, Kiina, Intia jne.,
Afrikassa Mosambik ja Tansania, Lat. Amerikassa Peru)
mutta pienemmät pahiten riippuvaisia

-osuus bktl:sta kaikissa k-maissa 1%,
matalatuloissa maissa runsaat 2 %,
joissain jopa yli 30 % (Nicaragua)
usein 10-15 %

-avun osuus tuonnista parista
prosentista n. 50:een

-avun osuus valtion menoista
yli 100 %:sta 50:een ja sen alle

-apu per henki vuodessa (1999):
Intia 1.5 $, Kiina 2 $
Bosnia 274 $, palestiinalaisalueet 180 $
Nicaragua 137 $; Namibia 104 $
Tansania 30 $, Indonesia 10 $ (yleisin)

0.7 %:n KEHITYSAPUTAVOITE

Puolesta:
(a) avun tarve (solidaarisuus)
(b) 0.7 % kansainvälinen normi, kehitysmaiden vaatimus (kv. politiikka)
(c ) Suomikin sitoutunut (kv. poliittinen uskottavuus)

Vastaan:
(a) 0.7 % mielivaltainen tavoite, koskee vain avun tarjontaa (rationalismi)
(b) määrätavoite ei takaa laatua (tuloksellisuus)
(c ) tavoite ei sitova eikä kattava,
kehitysmaiden vaatimuksille viis (reaalipolitiikka)

50-60 –luvut: 1 %:n kokonaistavoite
(apu ynnä yksityiset virrat) (kirkot)
60-70-luvut: 0.7 %n oda-tavoite (YK, DAC)

POLITIIKAN TUTKIMUKSEN
NÄKÖKULMA APUUN

-kehitysyhteistyöpoliittisen
päätöksenteon mallit:

a) valtio järjestelmälogiikkaa seuraavana kollektiivipäättäjänä
(käsityksiä järjestelmästä: realismi, idealismi, neorealismi,
kv. poliittinen talous, uusmarxilaisuus)

b) huomio valtion sisäisiin päätöksentekomekanismeihin
(vaihtoehtoisten keinojen rationaalinen tarkastelu
vs. yhteiskunnallinen valtataistelu politiikkaprosessissa)

-miten yhdistää?

DEVELOPMENTALISMI

-moderni kehityksen käsite
ohjaa ja inspiroi

-instituutiot, rakenteet jne.
jotka toteuttavat ‘kehitystä’
(monenkeskiset kehitysjärjestöt,
 valtioiden elimet, firmat…)

-kehityksen ajatus (interventiolla
normatiivisesti toivottavaan
kehitykseen) tarjoaa intervention
perustan ja legitimaation
 

INSTRUMENTALISMI(T)

-avun ei-developmentalistiset
pyrkimykset ja tarkoitusperät
(taloudelliset, poliittiset jne.)

MOLEMMAT MUUTTUVAT
-apupolitiikka yhteispelin tuotos

KEHITYSAVUN
HISTORIANTULKINTA

-juuret instrumentalistiset,
muuttunut developmentalistisemmaksi

-Englanti, Ranska 1950-luku: neokolonialismi

USA 1950-luku: kommunismin pysäyttäminen

Multilateraaliset instituutiot 1940-luku:–
developmentalismi

Saksa, Japani 1960-luku:–
taloudellinen ja poliittinen instrumentalismi

Pohjoismaat, Hollanti 1960-luku: –
developmentalismin nousu

1980-2000-luvut:
instrumentalismit heikkenivät

AVUN TULOKSELLISUUDEN
MAKROTUTKIMUKSEN HUOMIOTA

-perinteinen käsitys: avun ja kasvu
korrelaatiot heikkoja

-Maailmanpankki (Dollar ym.):
'hyvä politiikka' johtaa tuloksellisuuteen

-Tarp ja Hansen: apu johtaa kasvuun
mutta suhde epälineaarinen
(avulla laskeva rajatuotos)
politiikkamuuttujilla ei merkitystä

-keskustelu jatkuu