Tietoisku eturistisiteestä

Polvi on nivel, jossa reisiluun alapää ja sääriluun yläpää kohtaavat. Luiden päitä peittävät nivelrustot, ja sääri- ja reisiluun välissä on iskua vaimentavina tyynyinä nivelkierukat, yksi polven sisä- ja yksi ulkolaidalla. Rakennelmaa tukee neljä nivelsidettä. Sisempi ja ulompi sivuside kulkevat suoraan ylhäältä alas polven sisä- ja ulkosivuilla. Etu- ja takaristiside kulkevat ristikkäin polven sisällä, takaristiside eturistisiteen takana. Eturistiside kulkee reisiluun takaosasta sääriluun etuosaan, takaristiside reisiluun etuosasta sääriluun takaosaan. Polven etummaisena osana on lumpio, joka kiinnittyy jänteellä reisi- ja sääriluihin. Koko nivelrakennetta ympäröi nivelkapseli. Sivusiteet tukevat polvea sivusuunnassa. Ristisiteet estävät polveä kiertymästä ja ojentumasta liikaa. Lisäksi eturistiside estää sääriluuta lonksumasta eteenpäin polvinivelessä, ja takaristiside estää sääriluuta lonksumasta taaksepäin.

Eturistide vaurioituu tavallisesti tapaturmissa, joissa jalalla on painoa, tai sen päälle hypätään, ja polvi kiertyy liian voimakkaasti. Hiihto, laskettelu, koripallo ja jalkapallo ovat tyypillisiä lajeja, joissa näitä vammoja sattuu. Arviolta 0,4 % ihmisistä kärsii elämänsä aikana eturistisidevammasta. Vammat ovat jostain syystä naisilla paljon tavallisempia kuin miehillä. Suurinta osaa vammoista ei voi ennaltaehkäistä. Vahvat ja monipuolisesti harjoitetut polvenseudun lihakset ovat tärkein varokeino. Jalan asentoon pitäisi kiinnittää huomiota: erityisesti ylipronaatio eli jalketerän ja polven sisäänpäin kallistuminen altistaa eturistisidevammalle. Tukevat jalkineet, venyttely, lämmittely ynnä muut kaikkien muidenkin urheiluvammojen ehkäisyyn käytettävät toimet sopivat tähänkin tapaukseen. Polvituet eivät juuri auta vamman ehkäisyssä.

Mikäli pahasti vaurioitunutta tai kokonaan katkennutta eturistisidettä ei korjata, polvi jää löysäksi, ja lisävammojen ja kulumien riski on suuri. Jos polven omistaja ei aio harrastaa polven vakaata toimintaa vaativaa urheilua loppuelämänsä aikana, leikkaus voidaan jättää tekemättä ja vahvistaa lihaksia, jotta saavutetaan arkipäivän toimiin tarvittava tukevuus. Nopeita pyrähdyksiä, tasapainoa ja suunnanmuutoksia vaativien lajien harrastajien polvet kaipaavat korjausta. Nykyinen korjausmenetelmä on melko uusi keksintö. 30 vuotta sitten vammaa ei osattu korjata ollenkaan. 70-luvulla aloitettiin kokeilut ommella katkennen nivelsiteen päät yhteen huonoin tuloksin. Sen jälkeen koetettiin rakentaa uusi ristiside hiilikuidusta. Kuitu ei kuitenkaan ole elävä kudos, ja se haurastui ja katkesi jonkin ajan kuluttua, ja leikkauksen hyöty jäi lyhytaikaiseksi. Nykyään käytetään lähes pelkästään eläviä kudoksia. Varaosa voidaan ottaa paitsi lumpiojänteestä, myös polven takana ulko- ja sisäreunassa tuntuvista jänteistä, tai kuolleen elinluovuttajan akillesjänteestä. Vielä 10 vuotta sitten yli nelikymppisille leikkauksia ei tehty, mutta nykyään ikä ei estä korjausleikkausta, jos urheiluhalut ovat tallella. Tähystysmenetelmien nopea kehitys viime vuosina on lyhentänyt toipumisaikaa ja parantanut leikkaustulosta. Asianmukainen kuntoutus on oleellinen osa toipumista: jos polven liikkuvuuden ja lihasvoiman palautumisesta ei pidetä huolta, polvi jää heikoksi ja liikerajoitteiseksi. Jokaisen päivään kuluu enenmään tai vähemmän polvea kuntouttavia harjoituksia leikkausta seuraavasta päivästä vuoden verran eteenpäin. Takaisin lajiaan harrastamaan potilaat palaavat 9-12 kuukauden kuluttua leikkauksesta. 90 % leikatuista potilaista palaa entiselleen.