Taustaa
|
 |
|---|
1. Lähtökohdat:
Lukuvuonna 2003-2004 toimin Joensuun yliopiston Erityiskasvatuksen laitoksella lehtorina. Työhöni lehtorin opetustehtävien ohella kuului omatoimisesti erinäisten verkkojaksojen ideoiminen ja järjestäminen, vaikka omat kokemukseni suunnittelijan työstä olivat varsin rajalliset. Etsiessäni sopivaa koulutusta itselleni "ajauduin" TieVie-koulutuksen sivuille. Laitoksemme myötämielisellä suostumuksella ilmoittauduin koulutukseen seuraavanlaisin tavoittein.
2. Tavoitteita ja odotuksia
Seuraavassa Joensuussa muotoilemani hakemus Tievie-koulutukseen:
Joensuun yliopiston Erityiskasvatuksen laitos osallistuu Joensuu Yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksen Avoimen yliopiston etäopetukseen tarjoamalla etäopettajan opetusta sekä perus- että aineopintokokonaisuuksien suorittamiseksi. Erityiskasvatuslaitos auttaa Joensuun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekuntaa järjestämään lisäopintojaksoja opettajien pedagogisia MoPed- opintoja (Monimuotoiset opettajien pedagogiset opinnot). Joitakin perusopintojaksoja on myös monimuotoistettu toimimaan osittain TV-ohjelmien pohjalta. Lisäksi Erityiskasvatuksen laitos osallistuu tietyille erikoisryhmille kohdennettujen perustäsmäopintojaksojen järjestämiseen. Yhteistyötä verkostoitumisen osalta on viritetty myös Jyväskylän yliopiston suuntaa joiden opintojaksojen (harjoittelu) verkko-ohjauksen järjestämiseksi. Ongelmalliseksi on tullut moni- ja erimuotoisten perusopintojen tarjonnan päällekkäisyys ja hankala koordinointi. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa yhdenmukaistaa tiettyjä perusopintojaksoja tutkinto- ja opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Yhtenä mahdollisuutena on ehdotettu kurssien siirtämistä ainakin osittain tvt-pohjaiseksi, jolloin voitaisiin paremmin tulevaisuudessa huomioimaan kuhunkin opintojaksoon sisällöllisesti keskeisesti ja erityisesti liittyvät osa-alueet. Tavoitteenani perusopintokokonaisuuden suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi olisi luoda ohessa Erityiskasvatuslaitoksellemme suunnitelma opetuksen kehittämisestä tvt:n avulla.
Henkilökohtaiset odotukset :
Totta puhuakseni tässä vaiheessa oli vaikea hahmottaa koulutuksen antia kovinkaan tarkasti. Pääsyy osallistumiseen oli lähinnä oma kiinnostus oppia jotain uutta myös tältä saralta. Olin talvella 2004 muotoillut joitakin sivustoja monimuoto-opetukseni tueksi ja tietojeni sekä taitojeni rajallisuus harmitti, joten kaikki tieto verkko-opettamiseen liittyen kiinosti. Kiinnostus omaan hankkeeseen lisääntyi Oulun lähiseminaarin aikana.
3. Uudistuneet tavoitteet
Vaihdoin kesän aikana työpaikkaa Joensuun yliopiston erityiskasvatuksen laitokselta Helsingin yliopiston erityispedagogiikan yksikköön. Luonnollisesti aikaisemmat tavoitelauseet ja "projektinimet" katosivat, uudet etsivät uomiaan ja vähitellen tarkentuivat sanoiksi.
Uusi projektini eli kehittämishankkeeni hahmottui vasta Helsingin seminaarin jälkeen. Ehkä alintajuntaisella tasolla teknologinen muutos -verkkojaksolla työstetty skenaarityöskentely ja Helsingin seminaaria varten käsitellyt Rosenin kalvot olivat siirtivät ajatuksiani tulevan erityispedagogiikan yksikkökohtaisen strategiatyöskentelyn pariin. Strategiatyöskentelyn aktivoi varsinaisesti Prof. Pohjalaisen konkretisoiva strategiaesitys ja oman erityispedagogiikan yksikön laitostasoisen strategian etäisyys.
Luonnostelma erityispedagogiikan tvt-strategian tavoitteista:
Erityispedagogiikan tieto- ja viestintätekniikan (tvt) strategia on väline, jonka avulla pyritään ennakoimaan ja vastaamaan opetusteknologian muuttuviin opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Se on soveltavan kasvatustieteen laitoksen (SOKLA) opetuksen ja opiskelun strategiaa tukeva erityispedagogiikan yksikölle suunnattu suunnitelma. Tvt-strategialla luodaan suuntaviivoja ja tavoitteita yksikön opetusteknologian kehittymiselle, jotka ovat sekä toteuttamiskelpoisia että arvioitavissa. Onnistuneen strategian edellytyksiin kuuluu sen käytännön läheisyys, jolloin siihen voidaan ja halutaan sitoutua. Toistaiseksi laitostasoinen (SOKLA) tvt-strategia ei ole tarjonnut riittävän konkreettista strategiaa erityispedagogiikan yksikölle. Tästä lähtökohdasta tarkastellen Helsingin yliopiston Erityispedagogiikan yksikkö tarvitsee oman yksikön toiminnan kehittämiseen kohdennetun tvt-strategiansa, joka on riittävän käytännönläheinen, realistinen mutta samalla tulevaisuuteen ulottuva.
Strategian luomiseksi katsottiin tärkeäksi kysyä yksikön henkilökunnalta näkökulmia ja ajatuksia heidän tämän hetkisestä tvt:n käyttöaktiivisuudesta ja -taidoista, halusta kehittyä tvt-opetuksessa sekä mahdollisista uhkakuvista ja peloista, jokta tvt-opetuskäytäntöjen lisääntyminen voi yksikön tarjoamassa koulutuksessa aiheuttaa.
fdf