Verkkomateriaalit:

 

 

1. Taustaa:

Lukuvuonna 2003-2004 toimin Joensuun yliopiston Erityiskasvatuksen laitoksella lehtorina. Työhöni kuului erinäisten verkkojaksojen ideoiminen ja järjestäminen, vaikka omat kokemukseni suunnittelijan työstä olivat varsin rajalliset. Etsiessäni sopivaa koulutusta itselleni "ajauduin" TieVie-koulutuksen sivuille. Laitoksemme myötämielisellä suostumuksella ilmoittauduin koulutukseen seuraavanlaisin tavoittein:

 

 

2. Odotuksia

2.1 Viralliset tavoitteet

Joensuun yliopiston Erityiskasvatuksen laitos osallistuu Joensuu Yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksen Avoimen yliopiston etäopetukseen tarjoamalla etäopettajan opetusta sekä perus- että aineopintokokonaisuuksien suorittamiseksi. Erityiskasvatuslaitos auttaa Joensuun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekuntaa järjestämään lisäopintojaksoja opettajien pedagogisia MoPed- opintoja (Monimuotoiset opettajien pedagogiset opinnot). Joitakin Perusopintojaksoja on myös monimuotoistettu toimimaan osittain TV-ohjelmien pohjalta. Lisäksi Erityiskasvatuksen laitos osallistuu tietyille erikoisryhmille kohdennettujen perustäsmäopintojaksojen järjestämiseen. Yhteistyötä verkostoitumisen osalta on viritetty myös Jyväskylän yliopiston suuntaa joiden opintojaksojen (harjoittelu) verkko-ohjauksen järjestämiseksi. Ongelmalliseksi on tullut moni- ja erimuotoisten perusopintojen tarjonnan päällekkäisyys ja hankala koordinointi. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa yhdenmukaistaa tiettyjä perusopintojaksoja tutkinto- ja opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Yhtenä mahdollisuutena on ehdotettu kurssien siirtämistä ainakin osittain tvt-pohjaiseksi, jolloin voitaisiin paremmin tulevaisuudessa huomioimaan kuhunkin opintojaksoon sisällöllisesti keskeisesti ja erityisesti liittyvät osa-alueet. Tavoitteenani perusopintokokonaisuuden suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi olisi luoda ohessa Erityiskasvatuslaitoksellemme suunnitelma opetuksen kehittämisestä tvt:n avulla.

 

2.2 Henkilökohtaiset tavoitteet

Totta puhuakseni tässä vaiheessa oli vaikea hahmottaa koulutuksen antia kovinkaan tarkasti.

Metatieto ja oppimisaihiot sivuavat läheisesti omaa työstämis- ja oppimisprojektiani ja jäsentävät hyvin aiheeseen liittyvien käsitteiden käyttöä. Oma Joensuun yliopiston erityiskasvatuksen laitokselle aloittamani erityispedagogiikan perusopintokokonaisuuden verkkokurssin työstämiseen liittyvä suunnitteluprojekti on työpaikan muutoksen takia ilmiselvästi muuttunut. Aion kuitenkin tuottaa yhden verkkokurssin ja kartoittaa verkko-opetuksen tarvetta uudessa työpaikassani Helsingin yliopiston erityispedagogiikan laitoksella.

Verkkokurssien suunnittelun ja kehittämisen näkökulmasta lukemani artikkelit olivat minulle ensinnäkin erittäin informatiivisia ja auttoivat aloittelijaa jäsentämään käytössä olevia käsitteitä suhteessa toisiinsa (verkkokurssi, oppimismateriaali, oppimisaihiot, jne.) ja toiseksi artikkelit olivat myös käytännön suunnittelutyöhön liittyen erittäin praktisia ohjeita tarjoavia.

Oppimisaihiot ja oppimateriaalien uudelleen kierrätys vastaa hyvin monessakin koulutuksessamme verkkojaksollamme verrattuun ja toistettuun ohjeeseen eli ?pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen?. Ideologisesti oppimateriaalien (verkkokurssien) kierrätys vaikuttaa ihanteelliselta tavalta kierrättää jo olemassa olevaa verkkokurssi- ja oppimateriaaleja. Etenkin aloittelevat verkkokurssien suunnittelijat voivat käyttää oppimisaihioita idearesurssina omien produktien työstämiseksi. Luultavasti oppimisaihiot tulevat vielä kauan toimimaankin ideapankkina, sillä kouluttajien synnyttämät verkkokurssit ja ?oppimateriaalit tulevat aina heijastamaan ainakin jossain määrin ?luojansa? käden jälkeä.

Vierailtuani muutamilla oppimisaihiosivuilla jouduin toteamaan, että ainakin toistaiseksi oppimisaihioita esittelevät sivut tarjoavat lähinnä mielenkiintoisia sivuja joiden sovittaminen omaan osaamisalueeseeni ja kursseihini on varsin kaukaa haettua (paitsi Info Skills ?sivujen anti). Oppimisaihiot ovat ilmeisesti tietopankin kasvaessa tarkoitus vielä luokitella tarkemmin kohderyhmittäin. Projektini näkökulmasta sivut tulisi sisältää esimerkiksi yleistä pedagogista arvokeskustelua ja sen arviointia, jonka näkökulmaa voitaisiin tarpeen mukaan vielä kohdentaa tarkemmin kyseistä opiskelijaryhmää koskevaksi (avoimet sovellutuskysymykset).

Ongelmaksi näen juuri oppimisaihioiden näkökulmien mahdollisen suppeuden. Jos oppimismateriaaleja ei ole luotu tietty oppimiskäsitys tai ?teoria mielessä, on vaikeaa yhdistää materiaalia ilman radikaalia muutosta omiin tuotoksiin. Näkisin myös, että toisten henkilöiden (ei niin tunnettujen tekijöiden) luomien materiaalien käyttäminen aiheuttaa aina suurta asiantuntijapainetta kyseisen materiaalin käyttäjältä. Hän on loppujen lopuksi vastuussa järjestämänsä kurssin sisällöstä (kuten tietysti kaikista muustakin opettamastaan).

Metatiedon luominen, aineiston luokittelu ja sen laadun tarkkailu ovat tervetullut lisä verkossa julkaistujen materiaalien ja niiden sisältöjen luottavuuden tarkkailemiseksi. Omassa työssäni olen harvoin vaivautunut tarkistamaan opiskelijoiden verkosta poimimia lähteitä, vaikka usein tiedon laadun tason kanssa on ollut vähän niin ja näin. Oman projektini näkökulmasta voin kuvitella, että laadullisen tarkkailun läpäissyt metatieto voi tarjota selvän parannuksen tässä suhteessa.

Jaakkolan ym. artikkelissa esitetty oppimisaihioiden ja metatiedon sijoittumista kuvaava Kuva 3 havainnollistaa hyvin virtuaalisen oppimisympäristön luonnetta ja tarjoaa jo sellaisenaan hyvän kuvan verkkomateriaalien suunnittelun pohjaksi.

3. Uudistuneet tavoitteet

 

 

 

 

 

 

 

Aikataulu ja työtehtävien jako ryhmässä:

Aikataulu:

Sseuraavan viikkojen (vko 51-53) kerätään oman ryhmän keskustelualueelle ideoita ratkaisuista. Kaksi henkilöä ryhmästä toimii viikon (vko:n 2) lopulla tarinan kokoajana ja hän jättää ratkaisun nähtäväksi yleisesti Keskustelualueen ongelmaratkaisut kenttään heti viikon 3 alussa. Tämän jälkeen jokaisen ryhmän työtä kommentoidaan (vastuuhenkilöt + Risto). Tämän jälkeen kommentit otetaan huomioon ja kirjoitetaan lopullinen ongelmanratkaisuraportti (joka jätetään samaiseen kenttään viikon 4 loppuun mennessä).

Tehtävien jako:

Vaihe 1 (vko:t 51- 1): 2 ideoijaa + 2 kokoajaa

Vaihe 2 (vko:t 2-3): 2 kommentoijaa (vaihe 1: kokoajat) + 2 kommenttien pohjalta korjaajaa (vaihe 2: ideoijat)

Vaihe 3 (vko 4): Valmis ongelmanratkaisupaperi

 

Oppimistehtävän yleiset ohjeet:

1) Tutustu kaikille yhteisiin verkkomateriaaleihin (OSAT 1, 2 ja 3) lukemalla tarjolla olevat materiaalit kursorisesti lävitse.

2) Perehdy ryhmäsi ongelmatapaukseen oheismateriaalien, verkkokirjallisuuden ja tapauskirjallisuuteen tutustuen.

3) Keskustelkaa ryhmänä tapauksestanne: a) mik(t)ä ovat tapaukseen liittyvät syyt, b) mikä teoreettinen lähestymistapa valitaan, c) miten tekstiä tuotetaan (jokainen kirjoittaa oman version vai keskittyykö tietyt henkilöt tiettyyn osa-alueeseen) ja d) kuka kirjoittaa puhtaaksi tekstikokonaisuuden

4) Vie oma osatehtäväsi WebCT-alueen opiskelutyökalut sivulle ja pudota (helpointa leikkaa - liimaa menetelmällä) työsi keskustelualueelle ja lähetä työsi oman ryhmäsi jäsenille (valitse tekstilaatikon yläpuolelta oman ryhmäsi nimi).

 

Materiaalit:

Seuraavassa on lueteltu kaikille yhteiset verkkomateriaalit, joita tulee käyttää käyttää soveltuvin osin hyväksi ongelmatapauksia ratkottaessa:

 

Ongelmatapaukset:

 

Ja tapauskohtaiset materiaalit (joiden materiaaleja voi käy myös yli tapausrajojen).

Tapaus Olli

Olli oli ennen esikouluikää tavallinen ehkä hieman vähäuninen poika, joka kuunteli mielellään tarinoita ja rakenteli lego-palikoilla, kuten muutkin ikäisensä pojat. Äitinsä mukaan Olli oppi hieman myöhemmin kävelemään kuin ikätoverinsa. Puhumisen alkuvaiheet sijoittuvat äidin muistikuvien mukaan samaan vaiheeseen muiden lasten kanssa, vaikka äidillä ei oikein vertailupohjaa ajatuksilleen ollut: "...paljon ei kyllä muita lapsia ollut meidän pihapiirissä ennen eskaria...". Esikouluvaiheen alettua Olli oli joka tapauksessa selvästi edellä ikätovereitaan sekä motorisilta että kognitiivisilta taidoiltaan. Esikoulu oli myös ensimmäinen paikka, jossa Ollin ongelmat ilmaantuivat. Esikouluvaiheessa nimittäin todettiin, että vaikka pojalla oli sekä selvästi kielellisesti lahjakkaan lapsen piirteitä (rikkaampi sanavarasto, ikäisiään laajemmat yleistiedot ja erityinen ikätasolle poikkeava ongelmien kysymisen taito), oli hänellä samanaikaisesti tärkeillä koulutyössä vaadittavilla osa-alueilla (kuunteleminen, ohjeiden seuraaminen ja tarkkaavaisuus) selvästi puutteita. Edellä mainitut ongelmat esiintyivät erityisesti ryhmässä toimimisen osalta. Pojan hyvien yleistietojen pohjalta ajateltiin, että sosiaaliset ongelmat korjaantuvat kouluunsiirtymisen jälkeen, kun tiedoille on enempi käyttöä. Näin Ollin esikouluvuosi kului pääasiassa kieltoja ja käskyjä enemmän tai vähemmän onnistuneesti noudattaen.

Koulun alkua Olli odotti innoissaa sillä mielenkiinto oppia oli kova. Vuoden alussa Ollin käyttäytyminen pysyi kontrollissa, mutta oppimisen alkuinnostuksen laannuttua ongelmia alkoi ilmaantua. Ollilla oli edelleen häiritsevän kova into kertoa kaikki vastaukset opettajan kysymiin kysymyksiin ennen kuin muut oppilaat olivat saaneet edes kättään ylös. Ongelmia oli myös lukemaan oppimisen osa-alueella; kirjaiten ja äänteiden opettelu eivät Ollia kiinnostaneet, joten Olli osallistui osa-aikaseen erityisopetukseen heikkojen lukijoiden pienryhmässä. Vanhemmat huolestuivat siinä määrin Ollin kehityksen epämääräisyydstä, että käyttivät Ollia tuttavapsykologillaan, joka totesi rauhoittavasti, että Ollin älykkyysosamäärä oli selvästi yli ikäistensä keskitason. Niinpä joulun aikaan Ollin vanhemmat paneutuivat Ollin lukemisongelmaan kotona ja onnistuivat teettämään Ollilla syksyllä tekemättä jääneet koulutehtävät. Pian joulun jälkeen Olli oppi lukemaan ja toukokuun loppuun mennessä hän kuului lukemistestin perusteella luokan parhaimpien lukijoiden joukkoon. Kevään lopulla eteen tuli kuintenkin uusi ongelma, kun toiset oppilaat alkoivat välitunneilla kiusata Ollia "neropatti" ja "välkky" -nimityksin.

Toisen luokan syksyllä jatkettiin siitä mihin ensimmäisellä luokalla oltiin jääty. Ollin impulsiivisuus yhdessä mielikuvitusrikkaan puheen ja tekstin tuoton kanssa, jotka olivat kesän aikana entisestään parantuneet hurjan lukuinnostuksen ansiosta (Olli oli viettänyt ensimmäisen kesäloman erilaisia kirjoja ahmien) aiheuttivat päänvaivaa opettajalle. Opettajan arvion mukaan Olli olisi pystynyt tekemään kaikki toisen luokan äidinkielen ja matematiikan tehtävät kuukaudessa valmiiksi. Päävaivaa Ollin käytös tuotti myös Ollille itselleen, sillä luokkakaverit kiusasivat Ollia edelleen. Tilanne kärjistyi yhtenä marraskuisena välituntina rajuun fyysiseen kontaktiin luokan muiden poikien kanssa. Tässä vaiheessa rehtorin täytyi puuttua tilanteeseen pyytämällä oppilashuoltaryhmä ja vanhemmat yhteiseen istuntoon Ollin tilanteen ratkaisimiseksi. Psykologi oli tilanteen perusteella antanut ensiarvion, että Ollilla on poisulkumenetelmän perusteella todettu AD/HD ja hänen luokkasijoittamista tulisi uudelleen harkita. Olli itse oli masentunut, hajamielinen ja kieltäytyi enää menemästä kouluun.

Baum, S. & Olenchak. F.R. (2002). The Alphabet Children: GT, ADHD, and More.

 

Tapaus Sofia

Sofia on napakanoloinen 9. luokkalainen nuori aikuinen. Lääkäri-äitinsä mielestä Sofia on aina ollut jotenkin erityinen ja lahjakas. Sofian lahjakkuus on ilmennyt myös koulussa hänen erinomaisissa, omalle ikäluokalleen poikkeuksillissa tiedoissa ja taidoissa usealla eri alueella, kuten viulunsoitto, "kielillä puhuminen", ulkomuisti, käsityöt vain muutamia mainitakseni. Sofian erinomaiset tulokset ovatkin helposti ymmärrettävissä, kun kuulee puhuttavan hänen hyvästä käytöksestä, päättäväisestä työskentelystä, siisteistä työkirjoista ja aina ajoissa palautetuista hyvin kriteerit täyttävistä tehtävistä. Kokeisiin Sofia valmistautuu huolella ja juttelee opettajan kanssa mielellään kokeisiin liittyvistä tärkeistä osa-alueista. Sofia on erittäin kilpailuhenkinen joskin hän vihaa häviämistä lähes yhtä paljon kuin tekemiään virheitä. Nyt yhdeksännen luokan syksyllä muutamat luokan oppilaista ovat Sofian ilmiselväksi harmiksi saaneet yhtä hyviä tai ajoittain jopa parempia kemian ja fysiikan numeroita kuin hän. Sofian työskentely on edelleen kyseissä aineissa kohtuullisen hyvällä tasolla, vaikka hänen mielestään kyseisten aineiden opettaja on täysin ammattitaidoton. Hän onkin tehnyt harvoille kavereilleen ja opettajalle selväksi etteivät kyseiset oppiaineet ole hänen alaansa eikä hän aio jatkossa panostaa matemaattisiin aineisiin vaan kieliin. Joulukuun alussa äiti otti yhteyttä koulun terveydenhoitajaan kertoen, että Sofia käyttäytyy kotona ajoittain impulsiivisesti ja on menettänyt syksyn aikana huomattavasti painoaan.

Hay, I., Byrne, M. & Butler, C. (2001). Evaluation of a conflict-resolution and problem-solving programme to enhance adolescents' self-concept. ja/tai

Blucker, J. P. & Stocking V. B. (2001). Looking Outside to Inside: Self-concept Development of Gifted Adolescents

 

Tapaus Kristian

Parisen vuotta sitten Haapalaakson lähiökouluun muutti uusioperhe naapurikunnasta. Perheen hieman sisäänpäin kääntynyt poika Kristian sopeutui hyvin kouluun ja alakoulun oppilaskeskeskeisyyttä painottava viimein luokka sujui mallikkaasti erilaisten kiinnostavien projektien parissa. Kristian osoitti selvästi keksimääräistä syvempää tiedon prosessoinnin tasoa erityisesti luonnonitieteitä sivuavissa aineissa. Lukuvuoden aikana pari viikkoa kestäneet itsenäiset projektituotokset hämmästyttivät laadullaan ja syvyydellään luokanopettajaa kerta toisensa jälkeen.

Seitsemännen luokan keväällä ja kahdeksannen luokan syksyllä Kristian numerot ja etenkin käytös jostain syystä huomattavasti heikkenivät. Jo seitsemännen luokan kevätpuolella vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun ja patistivat koulua painostamaan Kristiania yrittämään kovemmin kuten hekin kotona ovat parhaansa mukaan tehneet. Kun yhteydenotot eivät tuoneet toivottua lopputulosta etenkin Kristianin isä omaksui negatiivisen asenteen kouluun: "Nykyiset koulut hemmottelevat lapset piloille, kun lapsia ei pakoteta työskentelemään kunnolla vaan jo alaluokilla lapsille tarjotaan hyödytöntä valitse vapaasti - lue jos huvittaa -potaskaa". Hänen mukaansa tälläisella vapaalla kasvatuksella ruokitaan juuri Kristianin tapaista käyttäytymistä: "Kun tulee tiukka paikka, oppilaat eivät enää pysty mihinkään. Mikään ei kelpaa!"

Vanhempien lisäksi maantiedon/biologian ja historian opettajat ovat ymmällä. He eivät tiedä mitä tehdä kyvykkään oppilaansa kanssa. Kyseisten oppiaineiden tietojen ja taitojen puolesta Kristian voisi olla suurinpiirtein syksyn ylioppilas, mutta häiriöivän käytöksen puolesta, jota hän viljelee kyseisillä tunneilla (ei kuitenkaan kaikilla) hänet tulisi siirtää sopeutumisvaikeuksisten luokkaan sillä Kristian osaa olla todella ärsyttävä. Opettajien harmiksi Kristian jättää säännönmukaisesti tekemättä tehtäviään ja kyseenalaistaa opettajan opettamien asioiden tärkeyden, mutta menestyy edelleen kokeissa kohtuullisella tasolla. Tilannetta ei opettajien mukaan helpota se, että heidän mielestään Kristian on huomannut, että kaverit "arvostavat" hänen kieroa vinoiluaan ja pelleilyään, jota hän viljelee opettajille. Kristianin on pyörtänyt kaikki opettajan vihjailut pelleilystä ja hänen mielestään se mitä muut ajattelevat eivät kiinnosta häntä tippaakaan. Maantiedon/biologian opettaja ehdotti yhden kriisipalaverin jälkeen puoliksi tosissaan, että jos saataisiin tehtyä äänetön sopimus Kristianin kanssa hänen suun tukkimisestaan ja tehtävien tekemisestä, hänet voitaisiin päästää kahdeksikon arvosanoilla läpi peruskoulun lopuista jaksoista ja ehkä niin vältettäsiin mahdollinen erityisluokkasiirto.

Vansteenkiste, M. & Deci, E. L.: Competitively Contingent Rewards and Intrinsic Motivation: Can Losers Remain Motivated?

Onatsu-Arvilommi, T.: Pupils achievement strategies, family...

 

Sivun alkuun