Ja tapauskohtaiset materiaalit (joiden materiaaleja voi käy myös yli tapausrajojen).
Tapaus Olli
Olli oli ennen esikouluikää tavallinen ehkä hieman vähäuninen poika, joka kuunteli mielellään tarinoita ja rakenteli lego-palikoilla, kuten muutkin ikäisensä pojat. Äitinsä mukaan Olli oppi hieman myöhemmin kävelemään kuin ikätoverinsa. Puhumisen alkuvaiheet sijoittuvat äidin muistikuvien mukaan samaan vaiheeseen muiden lasten kanssa, vaikka äidillä ei oikein vertailupohjaa ajatuksilleen ollut: "...paljon ei kyllä muita lapsia ollut meidän pihapiirissä ennen eskaria...". Esikouluvaiheen alettua Olli oli joka tapauksessa selvästi edellä ikätovereitaan sekä motorisilta että kognitiivisilta taidoiltaan. Esikoulu oli myös ensimmäinen paikka, jossa Ollin ongelmat ilmaantuivat. Esikouluvaiheessa nimittäin todettiin, että vaikka pojalla oli sekä selvästi kielellisesti lahjakkaan lapsen piirteitä (rikkaampi sanavarasto, ikäisiään laajemmat yleistiedot ja erityinen ikätasolle poikkeava ongelmien kysymisen taito), oli hänellä samanaikaisesti tärkeillä koulutyössä vaadittavilla osa-alueilla (kuunteleminen, ohjeiden seuraaminen ja tarkkaavaisuus) selvästi puutteita. Edellä mainitut ongelmat esiintyivät erityisesti ryhmässä toimimisen osalta. Pojan hyvien yleistietojen pohjalta ajateltiin, että sosiaaliset ongelmat korjaantuvat kouluunsiirtymisen jälkeen, kun tiedoille on enempi käyttöä. Näin Ollin esikouluvuosi kului pääasiassa kieltoja ja käskyjä enemmän tai vähemmän onnistuneesti noudattaen.
Koulun alkua Olli odotti innoissaa sillä mielenkiinto oppia oli kova. Vuoden alussa Ollin käyttäytyminen pysyi kontrollissa, mutta oppimisen alkuinnostuksen laannuttua ongelmia alkoi ilmaantua. Ollilla oli edelleen häiritsevän kova into kertoa kaikki vastaukset opettajan kysymiin kysymyksiin ennen kuin muut oppilaat olivat saaneet edes kättään ylös. Ongelmia oli myös lukemaan oppimisen osa-alueella; kirjaiten ja äänteiden opettelu eivät Ollia kiinnostaneet, joten Olli osallistui osa-aikaseen erityisopetukseen heikkojen lukijoiden pienryhmässä. Vanhemmat huolestuivat siinä määrin Ollin kehityksen epämääräisyydstä, että käyttivät Ollia tuttavapsykologillaan, joka totesi rauhoittavasti, että Ollin älykkyysosamäärä oli selvästi yli ikäistensä keskitason. Niinpä joulun aikaan Ollin vanhemmat paneutuivat Ollin lukemisongelmaan kotona ja onnistuivat teettämään Ollilla syksyllä tekemättä jääneet koulutehtävät. Pian joulun jälkeen Olli oppi lukemaan ja toukokuun loppuun mennessä hän kuului lukemistestin perusteella luokan parhaimpien lukijoiden joukkoon. Kevään lopulla eteen tuli kuintenkin uusi ongelma, kun toiset oppilaat alkoivat välitunneilla kiusata Ollia "neropatti" ja "välkky" -nimityksin.
Toisen luokan syksyllä jatkettiin siitä mihin ensimmäisellä luokalla oltiin jääty. Ollin impulsiivisuus yhdessä mielikuvitusrikkaan puheen ja tekstin tuoton kanssa, jotka olivat kesän aikana entisestään parantuneet hurjan lukuinnostuksen ansiosta (Olli oli viettänyt ensimmäisen kesäloman erilaisia kirjoja ahmien) aiheuttivat päänvaivaa opettajalle. Opettajan arvion mukaan Olli olisi pystynyt tekemään kaikki toisen luokan äidinkielen ja matematiikan tehtävät kuukaudessa valmiiksi. Päävaivaa Ollin käytös tuotti myös Ollille itselleen, sillä luokkakaverit kiusasivat Ollia edelleen. Tilanne kärjistyi yhtenä marraskuisena välituntina rajuun fyysiseen kontaktiin luokan muiden poikien kanssa. Tässä vaiheessa rehtorin täytyi puuttua tilanteeseen pyytämällä oppilashuoltaryhmä ja vanhemmat yhteiseen istuntoon Ollin tilanteen ratkaisimiseksi. Psykologi oli tilanteen perusteella antanut ensiarvion, että Ollilla on poisulkumenetelmän perusteella todettu AD/HD ja hänen luokkasijoittamista tulisi uudelleen harkita. Olli itse oli masentunut, hajamielinen ja kieltäytyi enää menemästä kouluun.
Baum, S. & Olenchak. F.R. (2002). The Alphabet Children: GT, ADHD, and More.
Tapaus Sofia
Sofia on napakanoloinen 9. luokkalainen nuori aikuinen. Lääkäri-äitinsä mielestä Sofia on aina ollut jotenkin erityinen ja lahjakas. Sofian lahjakkuus on ilmennyt myös koulussa hänen erinomaisissa, omalle ikäluokalleen poikkeuksillissa tiedoissa ja taidoissa usealla eri alueella, kuten viulunsoitto, "kielillä puhuminen", ulkomuisti, käsityöt vain muutamia mainitakseni. Sofian erinomaiset tulokset ovatkin helposti ymmärrettävissä, kun kuulee puhuttavan hänen hyvästä käytöksestä, päättäväisestä työskentelystä, siisteistä työkirjoista ja aina ajoissa palautetuista hyvin kriteerit täyttävistä tehtävistä. Kokeisiin Sofia valmistautuu huolella ja juttelee opettajan kanssa mielellään kokeisiin liittyvistä tärkeistä osa-alueista. Sofia on erittäin kilpailuhenkinen joskin hän vihaa häviämistä lähes yhtä paljon kuin tekemiään virheitä. Nyt yhdeksännen luokan syksyllä muutamat luokan oppilaista ovat Sofian ilmiselväksi harmiksi saaneet yhtä hyviä tai ajoittain jopa parempia kemian ja fysiikan numeroita kuin hän. Sofian työskentely on edelleen kyseissä aineissa kohtuullisen hyvällä tasolla, vaikka hänen mielestään kyseisten aineiden opettaja on täysin ammattitaidoton. Hän onkin tehnyt harvoille kavereilleen ja opettajalle selväksi etteivät kyseiset oppiaineet ole hänen alaansa eikä hän aio jatkossa panostaa matemaattisiin aineisiin vaan kieliin. Joulukuun alussa äiti otti yhteyttä koulun terveydenhoitajaan kertoen, että Sofia käyttäytyy kotona ajoittain impulsiivisesti ja on menettänyt syksyn aikana huomattavasti painoaan.
Hay, I., Byrne, M. & Butler, C. (2001). Evaluation of a conflict-resolution and problem-solving programme to enhance adolescents' self-concept. ja/tai
Blucker, J. P. & Stocking V. B. (2001). Looking Outside to Inside: Self-concept Development of Gifted Adolescents
Tapaus Kristian
Parisen vuotta sitten Haapalaakson lähiökouluun muutti uusioperhe naapurikunnasta. Perheen hieman sisäänpäin kääntynyt poika Kristian sopeutui hyvin kouluun ja alakoulun oppilaskeskeskeisyyttä painottava viimein luokka sujui mallikkaasti erilaisten kiinnostavien projektien parissa. Kristian osoitti selvästi keksimääräistä syvempää tiedon prosessoinnin tasoa erityisesti luonnonitieteitä sivuavissa aineissa. Lukuvuoden aikana pari viikkoa kestäneet itsenäiset projektituotokset hämmästyttivät laadullaan ja syvyydellään luokanopettajaa kerta toisensa jälkeen.
Seitsemännen luokan keväällä ja kahdeksannen luokan syksyllä Kristian numerot ja etenkin käytös jostain syystä huomattavasti heikkenivät. Jo seitsemännen luokan kevätpuolella vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun ja patistivat koulua painostamaan Kristiania yrittämään kovemmin kuten hekin kotona ovat parhaansa mukaan tehneet. Kun yhteydenotot eivät tuoneet toivottua lopputulosta etenkin Kristianin isä omaksui negatiivisen asenteen kouluun: "Nykyiset koulut hemmottelevat lapset piloille, kun lapsia ei pakoteta työskentelemään kunnolla vaan jo alaluokilla lapsille tarjotaan hyödytöntä valitse vapaasti - lue jos huvittaa -potaskaa". Hänen mukaansa tälläisella vapaalla kasvatuksella ruokitaan juuri Kristianin tapaista käyttäytymistä: "Kun tulee tiukka paikka, oppilaat eivät enää pysty mihinkään. Mikään ei kelpaa!"
Vanhempien lisäksi maantiedon/biologian ja historian opettajat ovat ymmällä. He eivät tiedä mitä tehdä kyvykkään oppilaansa kanssa. Kyseisten oppiaineiden tietojen ja taitojen puolesta Kristian voisi olla suurinpiirtein syksyn ylioppilas, mutta häiriöivän käytöksen puolesta, jota hän viljelee kyseisillä tunneilla (ei kuitenkaan kaikilla) hänet tulisi siirtää sopeutumisvaikeuksisten luokkaan sillä Kristian osaa olla todella ärsyttävä. Opettajien harmiksi Kristian jättää säännönmukaisesti tekemättä tehtäviään ja kyseenalaistaa opettajan opettamien asioiden tärkeyden, mutta menestyy edelleen kokeissa kohtuullisella tasolla. Tilannetta ei opettajien mukaan helpota se, että heidän mielestään Kristian on huomannut, että kaverit "arvostavat" hänen kieroa vinoiluaan ja pelleilyään, jota hän viljelee opettajille. Kristianin on pyörtänyt kaikki opettajan vihjailut pelleilystä ja hänen mielestään se mitä muut ajattelevat eivät kiinnosta häntä tippaakaan. Maantiedon/biologian opettaja ehdotti yhden kriisipalaverin jälkeen puoliksi tosissaan, että jos saataisiin tehtyä äänetön sopimus Kristianin kanssa hänen suun tukkimisestaan ja tehtävien tekemisestä, hänet voitaisiin päästää kahdeksikon arvosanoilla läpi peruskoulun lopuista jaksoista ja ehkä niin vältettäsiin mahdollinen erityisluokkasiirto.
Vansteenkiste, M. & Deci, E. L.: Competitively Contingent Rewards and Intrinsic
Motivation: Can Losers Remain Motivated?
Onatsu-Arvilommi, T.: Pupils achievement strategies, family...