OTTEITA TUTKIELMASTA NUKKE (1928)

Nuket ovat nykyään muodissa. Pitkäsääriset maskotti- tai koristenuket riippuvat autoissamme, ja uudenaikaiset salonkien ja budoaarien sohvilla lojuvat sirot ja kalpeakasvoiset, milloin nykyaikaispukuiset, milloin mennettein aikojen tai kaukaisten maiden pukuihin vaatetetut nukkekaunottaret. (...) Mutta näistä aikaihmisten muotioikuista riippumatta nuket elävät häiriintymätöntä elämäänsä lasten parissa, olkoon sitten kysymyksessä eurooppalainen lastenkamari, neekerimaja tai pohjoisten lumiseutujen yksinkertaiset asumukset. Lasten hoivissa on nukkien elämä jatkunut vuosituhansia. (...)

Leikkien psykologian kannalta on tietenkin myös luonnollista, että juuri tytöt joutuvat leikkimään nukeilla. Juuri heidän tehtäväkseen äiteinä ja primitiivisissä oloissa jo 6-8-vuotiaina 'isoina' sisarine tulee pikkusiskojen hoitaminen. Minkä verran muutaman vuoden vanhassa tytössä jo on äidin vaistoa, johon monet kirjoittajat viittaavat lienee toistaiseksi vaikea sanoa. Lapset jäljittelevät sitä, mitä he kokemuspiirissään näkevät. Tytön jäljittely kohdistuu ennen muuta niihin hameeseen puettuihin olentoihin, joita hän näkee lähipiirissään. Näin hän luonnostaan joutuu leikkimään lastenhoitoa. Tätä tukee myöskin ulkoapäin tuleva vaikutus: tytölle vanhemmat antavat leikkikaluiksi pääasiallisesti nukkeja ja kotielämään liittyviä esineitä.
 
(s. 232-233; 276-277)