OTTEITA ARTIKKELISTA NAISET JA TIETEELLINEN TYÖ (1947)

On sanottu, että kun mies menee naimisiin, hän lisää töitään, mutta kun nainen solmii avioliiton, hänen on pakko vähentää kirjallisia tms. töitänsä. Isän osuus lasten kasvatuksessa rajoittuu useinkin siihen, että hän silloin kun aika myöntää, ehkä leikkii ja keskustelee heidän kanssaan; isä elää myös jännityksen ja tuskan lasten sairastuessa, mutta jokapäiväinen huolenpito lapsista ja varsinainen vastuu heidän terveydestään ja sairaudestaan lankeaa luonnostaan äidin osalle.(...)

Tiede on luovaa henkistä työtä ja se vaatii harjoittajansa mitä suurimpiin ponnistuksiin. Se vaatii täydellistä keskittymistä ja vastaavasti häikäilemätöntä piittaamattomuutta muusta ympäristöstä ja sen aiheuttamista velvoituksista. Nainen on herkempi ympäristönsä vaikutuksille ja hänen on  - niin kalliisiin arvoihin kuin lapsiinsa kohdistuvien velvollisuuksien vuoksi - vaikeampaa parhaimmassakaan tapauksessa täysin antautua tieteelleen.

Kun puhutaan naisen ja miehen henkisen rakenteen eroista, niin nähdäkseni tämä ero tuleekin enemmän esille juuri suhtautumisessa ympäristöön, herkkyytenä vaikutelmille jne. kuin itse ajattelussa. Kun häiritsevät ympäristötekijät eliminoidaan, naisen ja miehen ajattelussa ei käsittääkseni ole suurtakaan eroa, ja juuri siitä johtuu, että naiset ja miehet voivat tältä kannalta tasaveroisina työskennellä tieteen alalla

Niinpä on  vakaumukseni, jolle myös maamme naisten tieteellisen työn historia antaa tukea, se. että jos nainen nainen todella tuntee kutsumuksekseen tehdä tieteellistä työtä, hän tekee sitä perheoloistaan riippumatta, ja jos nainen todella haluaa saada lapsia, vieläpä paljon lapsia, hän saa ne, mikäli terveydellisiä esteitä ei tule väliin, tekipä hän tieteellistä työtä tai ei.

Haavioiden perhe 1945 tai -46.

Oik. Martti Haavio ja vas. Elsa Enäjärvi-Haavio,
lapset: takana vas. Elina (Haavio-Mannila) ja Marjatta (Koskijoki),
edessä Katarina (Eskola), Matti ja Magdalena (Jaakkola).