ELSA ENÄJÄRVI-HAAVIO:
ALKUSIVU |
KIRJALLISUUTTA |
PALUU TIEDENAISIIN
Naisten Akateemisen uran alussa väitöskirjan kirjoittaminen edellytti jossakin määrin poikkeuksellista luonnetta sekä samalla erikoista tarmoa ja ajan ennakkoluulojen voittamiseen tarpeellista rohkeutta. Olihan niihin aikoihin vielä naisylioppilaskin merkillinen ilmiö Serpin Katupeilin takana - näytelmän neiti Elma Lindgrenin tyyliin. Mutta korkeimman akateemisen uran tienraivaajat eivät kaikki todellisuudessa olleet miesmäisiä tai muuten omalaatuisia olentoja.(...) Näyttää siltä, että Suomessakin 1920-luvulla
kehittyi naispolvi, joka edeltäjiään rohkeammin ja määrätietoisemmin
suhtautui myös tieteelliseen työskentelyyn. Tiede ei sille enää
näyttäytynyt korkeudessaan peloittavana työalana, jolle
vain poikkeukselliset naiset saattoivat antautua. Se, että nainenkin
saattoi tavoitella alansa korkeimpia oppiarvoja ja harjoittaa tieteellistä
tutkimustyötä, ei 1930-luvulta lähtien enää ole
tuntunut oudolta, vaan vuosi vuodelta luonnollisemmalta asialta, johon
myös yleinen mielipide alkaa tottua. "
|