ELSA ENÄJÄRVI-HAAVIO:
ALKUSIVU |
KIRJALLISUUTTA |
PALUU TIEDENAISIIN
Elsa Enäjärvi-Haavio ja Martti Haavio olivat kumpikin kansanrunouden tutkijoita. Oli harvinainen tapaus Helsingin yliopiston historiassa, että puolisot vihittiin yhtaikaa saman aineen tohtoreiksi. Kuva juuri promovoidusta tohtoripariskunnasta julkaistiinkin useammissa lehdissä vuoden 1932 promootiota koskevien kirjoitusten yhteydessä. Martti Haavio väitteli 1929, sai dosentuurin 1932 ja nimitettiin Helsingin yliopiston kansanrunoudentutkimuksen professoriksi 1949 (hänen hoidettua virkaa vt.:nä vuodesta 1947). Elsa Enäjärvi-Haavio väitteli 1932, ensimmäisenä suomalaisena naisena omalla alallaan, ja sai dosentuurin 1947. Viimeisinä elinvuosinaan hän harkitsi pyrkimistä kansanrunoudentutkiuksen ylimääräiseksi professoriksi. Elsa Enäjärvi-Haavio ja Martti Haavio tekivät kumpikin tutkimustyötä tahollaan ja julkaisivat tuloksensa omissa nimissään. Heidän keskinäisestä kirjeenvaihdostaan ja päiväkirjoistaan käy ilmi, kuinka paljon he auttoivat toisiaan aineiston ja lähteiden hankkimisessa, kommentoivat toistensa käsikirjoituksia sekä kannustivat ja ehkä välillä myös patistelivat toisiaan tutkimustyöhön ja akateemisen uran rakentamiseen. Kuvaavaa oli, että Elsa Enäjärvi-Haavio luovutti vuonna 1931 miehelleen tutkimusaineiston, jonka hän oli kerännyt väitöskirjaansa varten mutta jonka käyttämisestä tässä yhteydessä oli päätynyt luopumaan. Tarkoituksena oli jouduttaa miehen pätevöitymistä hakemaan dosentuuria ja professuuria. Myös hiljattain ilmestyneessä
Suomen tieteen historia
-teoksen II-osassa on noteerattu, joskin hieman erikoisella tavalla, pariskunnan
keskinäinen yhteistyö tutkimuksen alueella Elsa Enäjärvi-Haaviota
koskevan esittelyn yhteydessä. Esittely alkaa: "Haavion puoliso, Elsa
Enäjärvi-Haavio, oli itse ensi linjan tutkija ja piti miestäänkin
tieteen kaidalla polulla, silloin kun tämä oli eksyä runouden
hakoteille." (mt. 2000, s. 149-150)
|