nt-päivien alustus 1998


Naistutkimuspäivät 27.-28.11.1998 Helsingissä
"Sukupuoli ja tietotekniikka"-työryhmä


Naisia kalastamassa

Voidaanko internetin naiskäyttäjien määrää arvioida vai ei?

Eva Isaksson


Maaliskuussa 1998 amerikkalainen, suomalaista Taloustutkimusta verkossa vastaava Jupiter Communications, julkisti tutkimustuloksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa Internetin 50 miljoonasta vakiintuneesta käyttäjästä 45 % on naisia. Samassa yhteydessä kerrottiin maan suurimman verkkoyhteyskauppiaan America Onlinen käyttäjistön naistumisesta 52 %:iin kaikista asiakkaista.

Mitä nämä luvut kertovat? Helposti syntyy mielikuvia Internet-käytön tasa-arvoistumisesta ensin verkon synnyttäneessä Yhdysvalloissa, sitten varmaan muuallakin. Antaa vain ajan kulua ja asioiden edetä omalla painollaan - vai onko näin?

Haluan tässä esittää kysymyksiä naisten osuuksista. Tarjolla on kovin monta epämääräistä tekijää - ehkä epämääräisin näistä on itse myyttinen "Internet". Mitä on Internet-käyttö? Voidaanko tätä käyttöä esitellä numeroina? Ja voidaanko naiset todella esittää tuloksissa yhtenä käyttäjäryhmänä?


Aika on rajallinen resurssi - myös verkossa

Luonnostellaan, ajatusleikin vuoksi, kaksi kuvitteellista Internet- käyttäjää. He eivät ole keskivertokäyttäjiä, tuskin kuitenkaan kovin kaukanakaan keskiverrosta:

Huomaamme, että muuttujia on monia. Osa käytöstä näkyy muille, osa on näkymätöntä, yksityistä. Ajankäyttöa on erilaista: aika on verkon käytön ehkä rajallisin resurssi. Siirtyvän datan määrät vaihtelevat voimakkaasti (ja usein käyttäjien tajuamatta näitä määrällisiä eroja). Vähintään voimme olettaa löytävämme sukupuolten kesken eroja verkkonäkyvyydessä, ajankäytössä ja resurssien käytössä, eikä yksinkertaista määritelmää "Internet-käyttö" voida kirjata jossa olisi mukana keskivertokäyttäjän tuntimäärä, ja käytetyt keskivertopalvelut.

Lisäksi on muistettava, että Internet-käyttö on usein värittynyt jo ennakolta miesten käytön tyyppiseksi käytöksi, johon naisten on jotenkin "yllettävä" ajallisesti ja laadullisesti. Ajatellaan vaikka että on samoiltava www:ssä 5-10 tuntia viikossa täyttääkseen jotkin määrittelynormit, ollakseen täysimittainen verkon käyttäjä.


Olettamuksia ja luuloja

Olettakaamme lähtöhypoteesina, että sukupuolten verkkokäyttäytymisessä on joitakin melko varmoina pidettyjä eroja. Mies käyttää keskimäärin uudempia koneita, enemmän aikaa, siirtää enemmän dataa, ja on keskimäärin käyttänyt Internetiä pidempään. Nainen taas keskittyy sähköpostiin ja toimii verkossa näkymättömämmin.

Miten olemme päätyneet tähän tulokseen? Tutkimuksien pohjalta? Omasta kokemuksestamme? Tarvitsemmeko näitä hypoteeseja, ja mihin?

Petteri Järvinen Oy:n tekemät vuosittaiset Internet-kyselyt valaisevat osaltaan ongelmaa. Nämä kyselyt ovat julkaistuina saaneet varsin suurta mediajulkisuutta, ja niitä on siteerattu monissa Internet-käyttöä tarkastelevissa selvityksissä. Tämä siitä huolimatta että ko. kyselyjen suoritustapa on mahdollisimman kapea-alainen ja antaa kuvan lähinnä aktiivisten mieskäyttäjien yhden osajoukon verkkokäyttäytymisestä.

Järvisen selvitystä (alunperin niiden tekijät käyttivät termiä "tutkimus") on kritisoitu paljon verkon aktiivikäyttäjien keskuudessa, eikä tässä käydä lävitse tätä kritiikkiä. Riittäköön sen toteaminen ettei tuloksilla ole juuri minkäänlaista tilastollista kattavuutta, eikä niistä voida vetää yleisiä johtopäätöksiä verkon käytöstä. Kyselylomakkeen esillä pitäminen www:ssä (www.pjoy.fi:ssa ja Telen keskuskadulla, Ilta-Sanomien verkkosivulla) sekä mm. mainostaminen joissakin news-keskusteluryhmissä ovat jo sinänsä rajanneet käyttäjiä hyvin voimakkaasti. Lisäksi kyselyn tulosten käsittelyssä korostuu tiettyjen toimintojen alleviivaaminen Internetin käyttönä, jolloin myös sillä tavoin toimivat käyttäjät samaistetaan sulkumerkeissä "oikeiksi" Internet-käyttäjiksi.

Järvinen sai haaviinsa naisia 1996 13 %, 1997 15 % ja 1998 23 %. Viimeksi mainittuna vuonna naisten ikäryhmää 20-29 vanhempien Internet-käyttöä kuvataan vähäiseksi. Nähdäkseni luvut eivät kuvaa mitään muuta kuin Järvisen kyselylomakkeen löytäneiden ja siihen vastaamisen mielekkääksi kokeneiden naisten määrää.


Muita suomalaisia numeroita

Kiinnostus naiskäyttäjien määrän arviointiin on Suomessa ollut kaksijakoista. Toisaalta se on nähty tasa-arvokysymyksenä johon tietyssä mielessä liittyy pyrkimys, että naisten käyttötavat ja -määrät tulisi saattaa miesten tapojen ja määrien kanssa jotenkin tasoihin. Miesten käyttö nähdään silloin jonain josta naiset ovat jääneet jälkeen, koski se sitten ajankäyttöä, sisällöntuotantoa tai sisällön seuraamista.

Toinen lähtökohta on taloudellinen. Internetin käyttäjät ovat ko. näkökulmasta ryhmä joka kuluttaa - paitsi tavaraa, myös tietoa. Taloustutkimuksen 1996 lopulla tehdyn selvityksen mukaan "Internetissä joskus vierailleista" 35 % oli naisia. Edellä käsitellyn perusteella "Internetissä vierailemista" voidaan pitää hyvin epämääräisenä terminä ja siihen liitettyä prosenttilukua varsin epäinformatiivisena.

Liikenneministeriön tietoverkkoyksikössä tehtiin hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan liittyvä selvitys sukupuolten välisestä tasa-arvosta tietoverkossa, varsinkin Internetin käytössä. Selvityksen tavoitteet kuulostivat mielenkiintoisilta, mutta en onnistunut löytämään näitä keväällä 1998 julkistettuja tietoja verkosta.

Kuitenkin selvityksiä ja kyselyitä tehdään koko ajan, ja niitä myös tulkitaan. Esimerkiksi Laura Ermi (Tampereen yliopisto, Psykologian laitos) teki alkuvuodesta 1998 kyselyn Internet-addiktiota käsittelevää tutkimusseminaarityötään varten. Kyselystä tiedotettiin hiukan samansuuntaisesti kuin Järvisen kyselystä (www-sivuilla, uutisryhmissä ja joillakin postituslistoilla, IRC:issä). Kyselyyn ei voinut vastata sähköpostilla, vaan minimivaatimuksena oli graafisen selaimen käyttö pitkän ja aikaa vaativan kyselylomakkeen täyttämiseen. (Ermi muuten viittaa tekstissään Järvisen "tutkimustuloksiin", mikä kertoo jotain siitä miten epätarkat tulokset voivat saada auktoritatiivisen aseman muiden tulosten puuttuessa.)

Ermin aineistona on ollut puolisentuhatta vastaajaa, joista runsas neljäsosa (27 %) oli naisia. Heidät kuvattiin hiukan lievemmin addiktoituneiksi kuin miehet - herää kysymys voiko naisten ja miesten verkkoaddiktiota pitää yhteismitallisena, ts. niin että verkossa käytetyn ajan pituus yhtenä addiktiota kuvaavana tekijänä olisi molemmille sukupuolille sama. Tällöinhän ei oteta lainkaan huomioon käytettävissä olevaa aikaa, vaan mielletään käyttöajan pituus jotenkin vapaasti valittavissa olevana. Tutkimukseen osallistuneet käyttivät verkkoa keskimäärin runsaat 3 tuntia päivässä. Se on naisten arkipäivässä todella pitkä aika.


www ei ole Internet

Naiskäyttäjiä kalastaessaan törmää usein Internetin käsitesekaannuksiin. Jos kysyt sähköpostia lähes päivittäin lähettävältä naiselta käyttääkö hän Internetiä (tai "verkkoa"), vastaus saattaa olla kielteinen. Tietävätkö selvitysten tekijät varmasti ettei vastaajien käsitys termeistä ole läheskään sama kuin kysymysten laatijoiden olettamukset tai kyselylomakkeeseen kirjatut selvennykset?

Yhdysvaltalaisen Georgian teknologian instituutin tietotekniikkaryhmän 1994 lähtien tekemä www-käyttäjätutkimus GVU WWW User Survey on pyrkinyt rajoittumaan nimenomaan www:n käyttöön tekemättä johtopäätöksiä muusta Internet-käytöstä. Sen tulokset ovat naiskäyttäjien osuuden suhteen varovaisempia kuin alussa siteeratut markkinatutkimustyyppiset tulokset. Huhtikuussa julkistetun tuoreimman vuosiselvityksen mukaan www:n pohjois-amerikkalaisista käyttäjistä 40 % oli naisia (vuonna 1995 30 %).

Ko. amerikkalaisilla naisilla käyttökokemuksen pituus oli lyhyempi kuin miehillä, joista valtaosa oli kohtalaisen pitkään www:tä käyttäneitä (naisilla päinvastoin). Lisäksi naiskäyttäjien keski-ikä oli miesten keski-ikää pienempi. Miesten vapaa-ajan www-käyttö oli tässä tutkimuksessa naisten käyttöä runsaampaa, kuten osaisimme itsekin arvata.

Jostain syystä (saatavilla olevan aineiston vääristyneisyys?) GVU-selvityksen osuudet eurooppalaisten naisten osalta ovat melko synkät: 16 % (10 % 1995) käyttäjistä.


Sähköposti naisten verkonkäyttönä

Luvut saadaan tietysti näyttämään naisten kannalta joko synkiltä tai valoisilta, kun valitaan tarkastelutapa sopivasti. Jos haluamme huolestua, huolestumme siitä että naisia on vähän tehokäyttäjien ajankohtaiset normit täyttävässä osajoukossa. Jos taas haluamme ilostua, voimme ilostua vaikkapa siitä että naisten käyttöprosentit ovat nousussa, vaikka ne eivät kuvaisi yhtään mitään muuta kuin sitä että konekanta vähitellen uudistuu ja naisenkin peruskoneelta saa nyt ne palvelut joita pari vuotta sitten oli vain harvojen saatavilla. Kuvastaako naisten www-käytön kasvu oikeastaan juuri muuta kuin saatavilla olevan laitteiston teknistä kehitystä?

Viestinnän tutkija Pekka Aula teki kesäkuussa 1998 postikyselyn suomalaisten yliopistojen Internetin käyttäjistä. Mielenkiintoista aineistossa on se, että 96 %:lla vastaajista on Internet-yhteys, joten selvityksessä ei tarvitse esittää kysymystä "paljonko naisia ja paljonko miehiä", sillä lähtökohtana on tilanne jossa käytännöllisesti katsoen kaikilla vastaajilla on verkkoyhteys (poikkeuksena lähinnä Lapin yliopisto).

Lisäksi vastaajien ikäkeskiarvo, 42 vuotta, tuo aineistoon lisää perspektiiviä, joten tuloksilla on enemmän mielenkiintoa kuin esim. Järvisen itse itsensä valinneella tehokäyttäjien vastaajaryhmällä.

Aulan selvityksessä saadaan esiin joitakin eroja miesten ja naisten verkonkäytölle. Näkyvin ero on kotiyhteyksissä: miehistä 63 %:lla ja naisista 37 %:lla on yhteys Internetiin kotoa. Lisäksi miesten kokemus Internetin käytöstä on kertynyt pidemmältä aikaväliltä. Korkeakoulukäyttäjien Internet-kokemus on yleensä pitkältä aikaväliltä, jopa yli 8 vuoden käyttökokemus ei ole lainkaan harvinaista.

Tulokset vahvistavat myös olettamuksiamme naisten sähköpostin käytöstä. Naiset hoitavat työasioita sähköpostitse hiukan enemmän kuin miehet, mutta yksityisasioiden hoitaminen sähköpostitse on naisten kohdalla selvästi yleisempää (28 %) kuin miehillä (16 %). Yleensäkin sähköposti on Internetin käytetyin peruspalvelu, emmekä ole kovin väärässä jos oletamme että se on erityisesti naisten suosima peruspalvelu.

Sähköpostin sivuuttaminen vähemmän tärkeänä monessa Internet-tutkimuksessa heijastaa mielestäni peruskäytön vähättelyä ja keskittymistä "tehokäyttöön" ja www:hen. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä sähköpostiviestintää on melko vaikea tilastoida. Toki myös www:n tilastointi on vaikeampaa kuin yleensä oletetaan, silti tilastoja tehdään ja tulkitaan hyvinkin suoraviivaisesti, sivuuttaen tilastointiin liittyvät monet ongelmat.

Naisten näkymättömäksi jääminen alkaa vaikkapa siitä että kun mennään julkisen keskustelun puolelle, he osallistuvat keskusteluun vähemmän aktiivisesti kuin miehet. Aulan kyselyn mukaan 75 % naisista (78 % miehistä) seuraa uutisryhmiä ja postituslistoja lukijoina, mutta heistä vain 27 % (miehistä 41 %) sanoo osallistuneensa keskusteluun.

Toinen näkyvyyskynnys tulee vastaan www-aineiston tuotannossa. Miehistä 40%:lla oli tämän aineiston mukaan oma kotisivu, naisista 27 %:lla. Kun tuotettu aineisto jaettiin laadulliseen ja tekniseen aineistoon, niin naisten osuus edellisestä oli 27 % ja jälkimmäisestä 36 %, ts. miehet saivat tekstejään esille paremmin, kun taas nainen esimerkiksi laittoi esiin tenttituloksia tms.


Johtopäätöksiä vai ei?

Selvityksiä tehdään, mutta mitään selvitystä joka huomioisi sekä verkon erityispiirteet että sukupuolten monimuotoiset lähtökohdat naisten ja miesten istuutuessa ruudun eteen, ei ole tarjolla. Vastausta kysymykseen "paljonko naisia?" ei yksinkertaisesti ole, selvältä tuntuu vain että naisten Internet-käytöstä on vähemmän tietoa saatavilla kuin miesten. Naiskäyttäjiä on vaikeampi nähdä ja tavoittaa, ja jos löydät heidät, on heillä vähemmän aikaa vastata kyselyysi, jos he vaikka suostuisivat siitä kiinnostumaan.

Eräs tuntemani nainen kertoi kokeneensa Internetin siinä mielessä vapauttavana, ettei hänen tarvinnut vastata ihmisille ja olla jatkuvasti huolehtimassa näiden tarpeista, kuten "oikeassa elämässä" - hän sai vapaasti istua rauhassa ja antaa sähköpostiviestien valua ohi ruudulla.

Vastaamatta on edelleen kysymys "mitä tai mikä on Internet?" samoin kysymys siitä mikä kaikki oikeastaan on Internet-käyttöä, ja pitäisikö "oikealle" käytölle määritellä jokin tietty kynnys? Vai laskemmeko sen kynnyksen sähköpostin korkuiseksi, ja siten menetellen otamme mukaan myös ne naiset jotka yleensä jäävät laskemista näkymättöminä pois?