|
[alkulehti rikkinäinen]
minua jalomma/
[ei]
ta pilveä, ja kulkee hiljaa etelästä päin. Alimmainen kerros on taas sellaista mustalta näyttävää sumumaista ja kulkee nopeasti kaakosta päin. Maan pinnalla on ilma sinertävää kaasusta; lämpö on hiukan alapuolella nollan Luonnon äänet ovat: Koiran haukuntaa parilta kolmelta suunnalta, lintujen
viserrystä (ruskee leppälintu, talitiainen, vares) ja sahan tai muu tehtaantorven puhallus. Maa; täysi hanki, jossakin myös rinteissä on paljasta.
4 p. Raikas kylmä tuuli puhaltaa pohjoisesta. Taivaalla on joitakuita
vaaleita pilvenhattaroita, maa on kuivunut kylmän vaikutuksesta. Raikasta
kevättuulta ajattelessani ajattelen Alliani. Hän on kuin puhdas ja raikas
tunturin tuulonen. Aliina! minä en voi sinua unohtaa vaikka miten
koettaisin. Aina kun näen sinun olentosi tunnen raittiin ja puhtaan tunteen
itsessäni ja kenenkään muun tytön silmistä en ole nähnyt sitä puhtoista
kirkkautta, kun juuri sinun silmistäsi. Muistan kerran Lyydi Soinisen kanssa seurustellessani katsoneeni häntä oikeen kauan ja syvästi silmin
tutkiakseni hänen sielunsa perimmäistä ja syvintä olemusta ja sitä
tehdessäni minä toivoin että sieltä löytäisin omalle henkelleni vastakaikua,
vaan niin ei käynytkään. Näin hänen katseessaan jotakin vierasta ja
hetken katsottuani hänen katseensa muuttui epämääräiseksi ja viimein hän
katsoi poispäin. Sinun silmistäsi Allini säteilee sitä tunnetta ja syvyyttä
jota minä juuri kaipaan.
7 p. Elämänhalu tahtoo minusta kadota. Minussa mahtaa olla jotakin sairautta kun minä niin onnetoin olen ja siltä tuntuu kuin suolistoni olisi epäkunnossa. Sitte vielä henkinen suru joka ei jätä minua rauhaan. Voi Aliina pian tulee 2 vuotta siitä kun ensikerran sinuun rakastuin, silloin sinä lauloit, ja en ole ennen enkä jälkeen kuullut sellaista laulua. Sinä lauloit juuri minun sydämelleni. Siitä saakka olen sinua rakastanut, epätoivoisesti rakastanut. Miksi minä en ole voinut sinua unohtaa? Väliin luulen sinun osottavan minulle vastarakkautta, väliin taas
päinvastoin. Olet vieläkin minulle arvoitus. Syksyllä kun Ojamäeltä lähdit
olin minä jo melkeen vakuutettu että olet rakastunut Järvelään, mutta nyt
taas viimeksi sinut nähtyäni luulin huomanneeni toista. Sanoit minua
kerran tuttavallisesti sinuksi ja hyvästi jättäissä olit niin antautuvan
näköinen, voi olisiko se ollut sinulta ivaa! Sitä en voi sinusta uskoa
sinusta, jossa olen oppinut tuntemaan puhtaimman ja rehellisimmän tytön
mailmassa. Oli miten oli yksi asia on varmaa se nimittäin että sinä olet
antanut minun ymmärtää mitä on rakkaus. Olet nostanut elämänhaluni
korkeimmilleen ja taas paiskannut suurimpaan epätoivoon, mutta siinä
epätoivossa on ollut suurta elämänvoimaa samalla, sinun antamaasi
elämänvoimaa.
9 p. kl: 6-7 a. Usvainen ilma. Kohtalaisen lämminkin. Linnut visertelevät metsissä, erittäinkin peipon visi ri si siiuusi ja tin tin äänet kuuluvat tänne tupaankin. Lunta on vielä metsissä ja aitovierillä monessa paikassa, valkovuokot ovat nostaneet nuppunsa maasta, kun vaan tulee kirkas päivä niin aukenevat kukiksi. Minä olen nyt niin tunteellisessa mielentilassa että tahtoo oikeen itku tulla; olleeko se jotain hermosairautta, vai tulleeko se siitä kun epätoivoisesti vieläkin rakastan Aliinaa! Mitenkähän minun lopulta käynee, täytyyköhän minun kuolla henkisistä syistä, täytyyköhän minun kuolla suruun! jos se on minun kohtaloni niin minkäs sille voin. Mikä on elämäni tarkoitus? onko se nautinto, vaiko uhraus? Vastaan:
Uhraus. Uhraus sellainen joka antaa kaikki toisen ja toisten puolesta, joka
taistelee totuuden oikeuden, hyveen ja elämän puolesta ja sitä
tehdessänsä unohtaa itsensä mikäli se on mahdollista turmelematta elämää
ja totuutta. Totuuden puolesta on ihanaa kuollakin sillä ainoastaan totuus
ja hyve on elämän tarkoitus, jos yksi elämä lakkaamisellaan voi edistää ja
selventää totuutta niin se on uhrattava.
11 p. Taaskin kylmä pohjatuuli, taivas harmaassa pilvessä. Minusta
tuntuu siltä kuin ihminen päästyään 33 vuotiseksi olisi jo kivettynyt
omaan kaavaansa. Sellaiset elämäntavat kuin hänellä on ollut siihen asti
näyttää hänellä olevan siitäkin eteenpäin. Jos hän esim. on tottunut
olemaan päättäväinen niin hän on, ja jos taas päättämätöin, niin sitäkin
hän on edelleenkin. Minulla on ollut ja on nytkin alituinen ristiriita
elämässäni ja se on siinä, että teen tai jätän tekemättä vastoin parempaa
tietoani. Kyllä minä usein vakuuttelen itselleni, että nyt se alkaa parempi
elämä, mutta siihen se jää. On ollut tilaisuuksia ja aikoja jolloin minussakin
on ollut päättäväisyyttä ja elämän halua tavallista enemmän. On ollut
aikoja, jolloin olen elävästi tuntenut suurta elämänhalua. Minusta on
tuntunut silloin että elämällä on arvoa, että elämä ilman [taivastakin] on
mahdollista. Niin, se oli silloin kun rakkaus sitä minuun toi. Ihmeellinen
voima tuo rakkaus kun se niin muuttaa mielen, silloin ei tule mieleenkään
se ettei elämä olisi hauskaa ja ettei sillä olisi tarkoitusta. Silloin sillä on
tarkoitusta niin äärettömästi. Elämän tarkoitus on elämä itse. Tällaista
olen minäkin tuntenut ja se oli silloin kun Allini sitä minuun sytytti. Sinun
katseesi! sitä en unhoita milloinkaan. Ei kukaan tyttö ole minuun koskaan
katsonut sillä tavalla. Siksipä en sinua unohda milloinkaan! Minä toivon
aina parastasi. Jos sinä rakastat jotakin muuta niin tee tahtosi, silloin
tietysti tulet onnelliseksi. En minä tahdo tunkeilemisellani tuottaa sinulle
surua. Mutta kuitenkin, minusta on tuntunut siltä kuin sinä pitäisit minusta. Jos niin on niin tee miten sydämesi käskee.
14 p. kl: 10 a.p. On ankara lumipyry ja tuulee kovasti, oikeen lumimyrsky.
Tuulet ovat näinä aikoina olleet luoteessa ja pohjoisessa ja kovin kylmiä,
nyt taas itä piskaa lunta porvoon mitalla, en ole terve, vatsani on sairas
ja ehkä hermoissakin on vikaa.
15 p. kl: 6 a. Selkeä ilma. Vähän eilisiä pilven jätteitä on taivaalla, tuuli
on tyyntynyt. Maa on valkoinen eilisestä nuoresta lumesta puiden
oksillakin sitä vielä näkyy.
Vuokolle
20 Toispäivänä tein sen talvisen heraspäivän kun puita ajoin Niinimäjen mustalla hevosella. Käänsin sontakasaa Napenalla pikkuniitussa. Eilen Inen veropäivä käänsin sontakasaa Napenalla. Taivas on kovin selkeä ja kuulakka, reunoilta melkeen valkonen, se on merkki siihen että ilma viileä. Tänään IIsen veropäivän Napenalla sontakasaa kääntämässä. Tulin juuri Nummenrannasta Suomalaisen työväenliiton puhujaa kuulemasta. Sen puheen pääsisältö oli tällainen: Sosialistinen vaaliohjelma on huono, vanhuuden vakuutus mahdoton, johtaa siveelliseen rappiotilaan, laiskat saisivat ahkerat ei. Marksin oppi: Mitä köyhempi ja kurjempi yhteiskunta, sitä parempi työväelle. Bebeliä ihaili, asetti esikuvaksi, poimi sen lausuntoja mm. kansallisuusasiassa. Nöyryyttä ja matelevaisuutta opetti Venäjään nähden. Suurlakosta puhui, sanoi sen olleen vallankumouksen. Ei selittänyt mistä se johtui ja minkätähden se onnistui. Puhui yläluokasta. Sanoi: tulkaat nyt valkolakkiset ja muut oppineet kansan keskuuteen jakamaan tietojansa. Ei sanonut tuleeko ne! Sanoi sosialistien väittävän ettei henkisen työn teko työtä olekaan. Sellaiset ovat vaan veren imijöitä. Puhui uskon/ S/ [sivun alaosa, n. 6 riviä revennyt irti] ja lehdissään ja kirjoissaan parjaavat uskontoa. Ei sanonut, mikä hänen oma kantansa on uskontoon nähden. Selitti väärin Sirolan sanat: "Se on yhdentekevää opetetaanko suomalaisen työmiehen lasta juutalaisen vai mus- /n kielellä. Tässä /suo [sivun alaosa, n. 6 riviä revennyt irti] nään taisteluun samoin tietysti kotimaassa. Sanoi sosialistien saarnaavan
luokkavihaa. Sanoi löytyvän yhteiskunnassa epäkohtia, mutta varoi
sanallakaan sanomasta millaisia ne ovat. Sanoi työväen tyhmyyksillään
vahingoittavan liikettään. Moitti kovin puolueen [nim] sos. johtomiehiä.
22 p. IIInen veropäivän tein eilen. Käänsin sontakasaa Napenalla. Illalla olin Risti[pakassa] työväen puhujaa kuulemassa. Se olikin oikein repäsevä puhuja, ei saivartelija eikä hiuksen halkoja. Sanoi sanottavansa voimalla ja varmuudella, vaikutus oli erinomainen. Ylimalkaan puhui totta, joissakuissa asioissa liiotteli, lopuksi tuli leikkiseksi sillä sai yleisön vallan haltioihinsa, laulettiin lopuksi useita lauluja, monet jättelivät kädestä hyvästi väkeä oli tupa porstua ja osa pihasta täynään. Tein tänään kotoaskareita nurkissa.
29 p. Kevät on tullut. Lehti on hiirenkorvalla. Metsät ja kedot yhtenä kukkatarhana, on paras valkovuokkojen aika. Raikas tuuli vaan puhaltaa pohjoisesta. Se on sieltä enimmäkseen tämän kevään puhallellut ja siten on suven tulo viipynyt. Mitä enemmän minä koetan eteenpäin pyrkiä sitä syvemmälle minä vaivun taantumukseen. Tuntuu siltä kuin elämänvoima olisi minusta kadonnut jo jokseenkin [täysin]. Jos johonkin vähän innostun niin kestää se vaan hetken ja taas olen entisessä pikkumaisuudessani ja onnettomuudessani, synkkämielisyyden ja raukkamaisuuden liejussa korvia myöten uponneena. Tällaista [noljottavaa] elämää olen jo elänyt pitkät ajat. [puuttuu koko seuraava lehti] minusta pitää. Ehkä se on harhausta, sittehän sen tiedän kun sinä Allini
sen sanot, sano miten sydämesi käskee, sinun puhtoinen sydämesi.
4 p. Kesä on tullut vihdoinkin. Kasvullisuus alkaa taas kesäkautisen elämänsä. Koivuissa on lehti ylänkömailla kauniimmillaan, alankoissa vielä vaalean ruskeata. Haavoissa on lehti vasta puhjennut toisissa vielä puhkeamatta. Ruoho on senverran kasvanut että maa näyttää viheriältä, ensimmäinen heinälaji on jo sentään tähällä. Tuomi kukkii parhaallaan, voikukat myös, valkovuokkojen aika on jo mennyt. Viljasta kaurat ovat kaksihaarasella oraalla, perunat on vasta kylvetty. Nyt on ilma ohuessa nahkapilvessä, reunoilla "lönttipilviä["], ehkä tulee sade, ja kyllä se hyvä olisikin, sillä maa on kuivaa kun on niin niukasti satanut tänä keväänä. Olen tehnyt tämänkin viikon kotitöitä, kylvöä ja voipyttyjä, suuresti ei sentään minulta työ jouda, tahtoo kulua enimmät ajat miettimisessä. Tuo yksi ja sam/ nyt/ [sivun alaosa, n. 6 riviä revennyt irti] Se on vielä miettimisen ohessa antanut muutakin. Se on myös antanut iloa ja surua mutta viime aikoina surua enemmän. Olenko nyt täysin selvillä siitä mitä olen 2 vuotta miettinyt, en, en vieläkään, mutta pian se tietysti selviää, sen täytyy /n elämäs- /t pirs- [sivun alaosa, n. 6 riviä revennyt irti] vaan tuntuu etten ole normaalitilassa. Kaikki minussa tuntuu kovin jäykistyneeltä, sekä ruumis että henki. Koko aivorakennus tuntuu ikäänkuin jähmettyneeltä, puutuneelta, tylsämielisen tavoin katsella noljotan ihmisjoukossa juuri mitään tajuamatta ja jos tulee jotakin vaikeampaa ajateltavaa, niin se vaikuttaa niin rasittavasti että voin nukkua keskellä päivää ja muuten se ajatteleminen tuntuu kovin vaikealta, oikeen silloin päätä kivistää. Muistini on myös mitä huonoin ja samaten mielikuvitus. Kun joku minulle puhuu jotakin pitempää ja vaikeampaa asiaa, niin en voi seurata sitä. Mistä johtunee tällainen tilani? Tosin sairastan vatsatautia, joka suuresti heikentää ihmisvoimaa, vaan ei senkään pitäisi niin paljon vaikuttaman, vanhuudenkaan en luulisi luonnollisella tavalla vielä näin pian tulevan. Mutta ehkä siihen onkin syynä minun epäonnistunut rakastumiseni ja siveettömyyteni, sitä kyllä monet kirjailijat vakuuttavat. Mutta! mitä sitten jos niin on? Olenko mennyt mies? Ei, minä tahdon taistella, taistella niin kauan kun hivenkin elämää on jäljellä. Kenties minä sentään täällä samoissa oloissa teen turhia ponnistuksia elämäni muuttamiseksi, minun olisi muutettava toisiin olosuhteisiin, minun olisi lähdettävä mailmalle ihan outojen ihmisten sekaan, outoihin oloihin, se ehkä olisi minulle kaikkein terveellisintä. Siellä minun olisi paremmin sulauduttava ihmisiin ja ympäristöön ja siten saisin muista innostusta ja elämänhalua, sillä näyttää siltä ettei minussa itsessä mitään ole. Jos minä joskus olen ollut vilkkaampi ja toimekkaampi on se ollut muiden ansiota, he ovat minua nostaneet alhaisuudestani, heidän innostuksen/[sa] [sivun alaosa puuttuu, n. 9 riviä] omilla jaloillani eteenpäin pääsen ja tämä luuleminen on ilmitullut monessa
itserakkaassa ajatuksessa ja teossa.
29 p. VInen veropäivän kaivoin ojaa pikkuniitussa VIInen kaivoin ojaa pikkuniitussa [sivun alaosa puuttuu, n. 9 riviä]
103 213 9 1 1 Launois 300 220 24 3 6 Sajaniemi 160 299 10 1 Läyliäin 133 163 9 1 Pilpala 27 161 18 10 2 Sala 58 172 6 Wojak. 100 132 2 Topen 97 208 7 5 1 Lopen ---------------------------------------------- 978 1568 70 19 12 [Suoma- [Sosia- [Nuor- [Tasai- [Evanke- laiset] listit] suom] set] listat] [Sivun alalaidassa leimasimella lyöty leima: Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri]
![[vaalisivu]](aa61.jpg)
Koko äänestäjäin m 520
mahdottomia 65
Otteita muualle 6
312 m
299 n
Lippuja oli 457
Äänestäneistä 237 [oli]
3 p. Heinäkuuta Nyt ne vaalit taas jo menivät saa vaan ruveta odottamaan tuloksia äänestyksestä. Täällä annettiin lippuja kaikkiaan 457 Niistä otteella 9, 5 samasta vaalipiiristä ja 4 muualta. Äänestämään kelvottomia oli 65 ja äänioikeuttaan käyttämättömiä 93
7 p. VIIInen veropäivän pikkuniitussa sontaa hajottamassa. Sataa
itätuulella, satoi jo eilisenkin päivän ja viikon päivät on satanut
pohjatuulella hiljakseen ja ollut kylmähköä.
Kello 3 i.p. Sinun muistosi Alina taas minua elvyttää. Olen nyt taas viime aikoina vaipunut sellaiseen synkkämieliseen noljotukseen ja kurjuuteen ja elämä on tuntunut niin toivottomalta, vaan nyt juuri kun ajattelin sitä aikaa jolloin olin sinun rakkautesi kohottamana, niin tunsin voimaa vieläkin kohotakseni. Minun täytyy kohota. Sinun tähtesi Aliina täytyy minun elää parempaa elämää, tai kuolla tykkänään. Minä en löydä kyllin voimakkaita sanoja itseäni syyttääkseni, siksi kurja minä olen. Sinä olet se joka olet minussa elämän halun ja tahdonvoiman kohottanut korkeimmilleen. Sinä olet sen tehnyt, olipa sitte niin, että siitä tiesit tai olit tietämättä, tahdoit tai et tahtonut. Miksi minä en viisastu. Miksi minä en päätä tehdä sitä minkä tiedän
oikeaksi ja tarpeelliseksi, tai sitte tapa itseäni? Mitä on tällainen elämä?
Se on juuri turhaa, ihan tarpeetonta. Miksi minä en kysy Aliinalta suoraan
rakastaako hän minua, koska en siitä muutoin oikeen varma ole? Siksi
että toinen ääni sanoo: et voi kestää iskua jonka rukkasten saaminen
antaa, mutta on joskus sekin kestettävä, eihän nuori verevä ja reipas
tyttö sido elämäänsä tällaiseen heikkoon vanhaanpoikaan, kaipa se on niin,
ehkä se on elämän kylmä totuus. Ehkä kukka liittyy kukkaan ja rukka
rukkaan. Rakkaus on kai sellaista. Niin, rakkaus antaa kaikki eikä vaadi
mitään, vaatisinko minä? Vaatisinko valkorintaista allia mustan korpin
kanssa pesää rakentamaan. Oi en, silloinhan ei minulla olisi rakkautta
hitustakaan. Lentele sinä kaunis Allini sinisissä avaruuksissa vaan niin
kauan kun yltäväsi tapaat, laskeudu sitte riemurinnoin pesän paikkaa
katsomaan, laita se sitte kauniille järven tai meren rannalle, kukkivan
vuoren rinteelle. Kun minä sitte joskus korppina siitä sivulta lennän niin
laskeudun alemmaksi, katson kotiasi ja katoan taas korpeen kaipauksella
muistellen pikku paradiisia jossa elämä riemuitsee. Silloinhan rakastan
elämää, rakastan todellisesti palkkaa pyytämättä.
15 p. Eilen jyrisi ukkonen iltapuolen päivää etelässä, illalla nousi pilvi, satoi vähän ja salamoitsi paljon. Nyt on ilma pilvessä ja sataa hienoa "suhu" sadetta, ilma on hyvin lämmin. Nummerannassa töissä olin eilen. Ilta. Päivä on kulunut, ilta saapunut kello jo kohta 12ta ehtii. Kaunis on vielä kesäinen yö, valoisa ja lämmin. Nyt on kukkaisin aika, nyt kukkii useampaa lajia kukkaa kun minä muuna vuodenaikana ja viikatemies ei ole niitä vielä kaatanut Oi A [teksti ei jatku]
16 p. Taas on kaunis, tyyni ja lämmin ilta. Ilma on reunoilta tumman
himmeä, vesihöyryn himmentämä. Hyönteisiä on ilma sakeana, kesä on
keskiijässään. Helppeellä on jo heleä heinä kaikenlaiset kukat kaunistavat
ketoja. Mansikoita on ja vähä/.../siä, mustikat ovat viheriäillä raakilailla.
Mehiläiset ovat tehneet pesänsä jonnekin tuvan nurkan alle ja kärisevät
siellä. Ojankoista nousee usvaa. Se on tämän päivän iltatunnelma......parhain?
19 p. Ostettavia:
20 p. IX Heinässä Napenalla
23 p. Xnen veropäivän heinässä kotona ja Napenalla
24 p. XInen veropäivän heinää kasaamassa kotona pellolla. Helteisiä ovat
olleet päivät viime aikoina. Hyvä on ollut tehdä heinää. Kaura on päällä,
ohra myös, ja ruis alkaa saada valmista jyvää.
25 p. kl: 5:30 a.p. Tästä hetkestä
27 p. Helteinen päivä. Niitin kotona heinää. Otin aurinkokylpyä
mäntymäjellä, se taitaa olla terveellistä. Yksi asia minua alituisesti vaivaa
ja se on kaipaus Allin perään.
28 p. XIInen veropäivän suuruksiin niitin [lukossa] sitte otettiin kuivia
heiniä Syrjässä ja Napenalla.
30 p. On monesta ajasta vähän pilviä taivaalla taitaa tulla lopultakin sade.
Ruumiini on nyt hyvin omituinen sellainen kirvelevä ja kankea on tainut
eilinen voimakas aurinkokylpy vaikuttaa sen. Watsani ei myöskään ole
kunnossa, mikä mahtaa olla syynä että näin nuorena tulee niin
kivuliaiseksi? A. on terve ja punaposkinen ja siksipä hän ei taida minusta
välittää. Kukapa tietää
30 p. XIIInen veropäivän suuruksiin niitin Napen mäkeä, päivällisiin kuivia
heiniä vanhantalon latoon, siitä iltaan niitin Napen mäkeä.
1 p. Nyt on pilvinen ilma, yöllä satoi.
2 p. Pilvipoutaa. Minä ja Kalle käytiin uimassa Keihäsjärvellä, vedettiin
myös uistinta ja suolla oltiin muuraimia hakemassa, vaan niitä ei ollut kun
juuri vähän.
3 p. kl: 6 a. Harmaa-matala-sumupilvinen ilma, tuuli on koillisessa ja sataa
sihuttelee hiljakseen, ilma on 26 C lämmintä. Kaura tekee jyvää peruna
alkaa kukkia, ruis vaalentua. Heinät tulevat jo latoon, vähän vielä on
ajamatta. Armaani, anna rintasi riemusta paisua, onhan elämä niin
kaunista, pohjolan tuulet niin raikkaita. Älä välitä minusta jos et rakasta.
5 p. XIVnen veropäivän Syrjässä niittämässä heinää
6 p. Poutainen ilma, vaan ei raitis, sillä ilma on reunoilta tummana vesihöyryistä Mene mereen uimaan silloin kun aikasi, se on terveellistä, ja terveyshän
on elämän suurin onni!
11 p. XVnen veropäivän niitin ruista Syksyn hämärä jo taas maita peittää, pois on kesän kuultava kirkkaus.
Niin kuluu minunkin elämästäni kesä kesän perään siksi kun harmaa syksy
saavuttaa. Armastani aina vielä kaipailen, vielä auringon laskeissa sitä
etsiskelen, löytäisinkö häntä vai yllättääkö minun poloisen pimeys ennen.
Korpi on musta, vuoret luovat varjoja ja metsät vuorilla tuulessa kumuu
armaani ehkä laulelee mutta äänensä ei kuulu
12 p. Niitin ruista XVI
13 p. Niitin ruista XVII Koko etelä on pilvessä, mahtaneeko tulla sade
huomenna
14 p. Niitin ruista XVIII
17 p. Etelä on pilvessä ja pohjoinen selkeä, tuuli koillisessa. Syksyn raikkaus alkaa tulla ilmaan, pois häviää kevät-kesän hieno kasvituoksu, sijaan tulee tuleentuvan viljan, kuivettuneen ruohon ja kellastuneen lehden haju. Niin ne kesät menee, äkisti ne rientää kuin pilven varjo juuri kuin unennäköinä vaan. IXXXnen päivän niitin ruista ja kauraa
18 p. XXnen päivän niitin kauraa ja ahdettiin ensimmäiset ruisriihet
19 p. kl. 6.a. Luoteesta tuuli puhaltelee. Mustat paksut pilvet sieltä nousevat. Taitaa tulla sade ja sitä maa kaipaisikin, sillä se on niin äärettömän kuivaa. Rakkaus kohottaa ihmistä, se on parhainta elämää jota rakastuneena elää Päivällä. Olen väsynyt, niin kovin väsynyt, miksi? Siksi etten ole terve,
miksi en ole terve? Niin, elämä ruhjoo, tempoo ja raastaa, mutta minä
tahdon pakottaa elämän tottelemaan itseäni, minun täytyy
21 XXI Riihellä
24 p. Eilen oli arpajaiset kunnanhuoneella. Olin siellä ja lähteissä sataa rytyytti aika lailla ja satoikin sitte yhtämittaa tavallisen raskaasti tuonne likelle puoltayötä jolloin taukosi. Wasta suuressa ihmisjoukossa minä oikeen huomaan oman huonouteni. Olen niin kovin paljon mennyt alaspäin. Koko minun olemiseni on sellaista noljotusta elämäni on vailla päämäärää. Eilen illalla taas muistui selvästi mieleen elämäni turhaan kuluminen ja samalla muistin että ei se ole yksin minun elämäni
Menoja arpajaisissa: Arpoja 250
Pääsylippu 1
350
25 Riihellä XXII päivä
28 Laitoin piahtaa kaivoa ja kauraa kasoin kaakkomaalla XXIIInen päivän
29 p. XXIVnen päivällisiin asti riihellä
24 makailin ja vannetin voipyttyjä
26 voipyttyjä
27 voipyttyjä
31 p. Kauraa niittämässä XXVnen päivän. Minä nyt pelolla ajattelen
Aliinaa, jos hän kuolee ja jos minä jollakin tavalla olen syyllinen siihen.
Hän rukka on nyt kovin heikkona siellä sairaalassa, voi jos hän paranisi.
Oi jos voisin jotakin tehdä hänen paranemisekseen. Minä niin halulla
menisin häntä katsomaan jos vaan tietäisin että se on hänelle mieliksi, se
myös silloin häntä virkistäisi. Voi Allini Allini ettei sinun nuori elämäsi vaan
katkeisi ikävöidessäsi minua. Jospa minä tietäisin ajatteletko sinä minua.
Aurinkon paisteisella aamulla alkaa tämä raikas syyskuu. Maa on kostea
sateesta, heikkoa usvaa maan pinnalla ja pilviä näkyy taivaan rannalla.
Kauroja niitetään paraallaan. Perunan varret ovat hyvin viheriäitä, ruis on
punasella oraalla. Lehti puussa on yleensä viheriätä, näkyy sentään jo
koivuissa keltasia lehtiä ja lepissä mustina. Niin meni taas tämäkin kaunis
keskisuvi tässä kotihommissa. Mitään päämäärää ei minulla ole ollut, olen
vaan elää noljottanut päivästä toiseen kuin unennäössä. Enemmän
ajatuksiani on elähyttänyt nykyiset kansanliikkeet, tunteitani on repineet
ilkeät voimat, on kuitenkin kirkkaana vaikka kaukaisena valosäteenä
mieleeni muistunut arvaas mikä? Se olet sinä.
2 p. Usvainen aamu. Mikä on elämän korkein päämäärä? Se on totuus.
Tätä kuitenkin ihmiset niin vähän seuraavat ja tavottelevat. Niin olen
tehnyt minäkin. Totuutta olisi se että
2 p. Täytin XXIVnen päivän laitoin piahtaa
3 XXVInen päivällisistä asti niitin kauraa
4 XXVII suuruksiin vestin piiron Kalliomäjessä suuruksista päivällisiin
kauraa vanhallatalolla sitte piahtassa
8 p. XXVIII Suomaalla kauraa
17 p. 4 kokonaista ja päivällisiin asti 5dettä päivää piahtan ikkunoita
tekemässä
18 p. kl 6a. Taivas on selkeä ja on 2den C pakkanen maa ja metsä on hyhteessä. Tämä onkin nyt ensimmäinen pakkanen, paitsi sitä yhtä joka oli jo ennemmin, kyllä se nyt perunan varret mustensi kenen vaan oli niittämättä. Ne olivatkin hyvin viheriöitä niissä paikoissa jotka säilyivät siitä aikasemmasta hallasta, meidän myös oli suurta ja viheriää vaan on se nyt hasiassa eikä sitä pakkanen pure, jos vähän päällimmäisiä. Metsässä näkyy jo hyvin keltaisia lehtiä ja on niitä putoillut maahankin koko paljon. Minun elämäni on ollut viime aikoina pelkkää taantumusta. Minulla ei ole
ollut mitään tulevaisuuden toiveita. Olen vaan elää noljottanut sellaista
tyhjää elämää. Siitä syystäpä onkin koko henkinen elämäni kutistunut,
ikäänkuin kuivunut kokoon.
22 p. Menoja kirkolla sunnuntaina 20 p.
Velan korko henkivakuutusyhtiölle 3--
Postimerkkiin 250
Entiselle Syrjän emännälle -50
600
[seuraava sivu]
Siirto 6--
Omeniin -15
Eduskuntakuvia 615
Talola 1 kap. puitteilla
Takka 1 " ilman
Rekola 1 " puitteilla
Uotila 1 " ilman
4 p. Pimeät voimat ovat taas raastaneet minun elämääni. Väliin minä taistelen näitä voimia vastaan, väliin taas antaudun hurjalla kiihkolla niiden valtaan. Edistys ja taantumus kiistelevät minusta ja tuntuu siltä että voimani kuluvat tuossa taistelussa ja silloin olen "murtunut mies". Olen jo monioita kertoja tehnyt päätöksen voittaa taistelussa pimeitä voimia vastaan, vaan ne ovatkin aina voittaneet minut. Mutta vieläkin päätän yrittää. Kun muistan niitä aikoja jolloin Allini rakkaus minun mieleni valloitti, niin huomaan että olin silloin paljon parempi, miksi ei minun nyt sopisi olla samanlainen? Sinun tähtesi Aliina, sinun kohottamanasi tahdon minä vielä nousta. Sinä, minun armas Allini! Ehkä sinä et minua rakasta, armaanasi lemmi, mutta minä tiedän että sinä kuitenkin säälit minua onnettomuudessani ja kärsit minun taantumuksestani. En tahdo sinulle enää enempää surua, tahdon nousta, tahdon nousta pystypäin elämään, tahdon näyttää sinulle että vielä elän. Säkkinen, 1 kap ilman puit
15 p. Selkeä, mutta silti lämmin aamu. Metsä on jo jokapaikasta
kellastunut ja enimmät puut ovat jo varistaneetkin lehtensä. Näin
maanantaina Järvelän, viimevuotisen seurustelukumppanini, en juuri mitään
puhunut eikä hänkään päässyt alkuun. Minä olen viimevuodesta kovin
paljon taantunut.
20 p. Jo on ilma jäähtynyt. Tuuli on kääntynyt kylmää tuovalle puolelle, itään ja pohjoiseen, puhaltanut pois Golf-virran lämpimät vesihöyryt. Kylmä on jo kuivattanut maan pinnasta kosteuden, kynnös pellolla on niin kuivan näköistä, lätäköt on jäässä. Lunta on myös viime yönä höytäillyt maan kirjavaksi. Lehti on jo yleensä puista varissut ainoastaan muutamissa mäkikoivuissa se vielä keltasena istuu. Wieläköhän kir/ [seuraava lehti revennyt irti kokonaan pientä alakulmaa lukuunottamatta] /rää
22 p. kl: 11 a.p. Sää: Tuuli hiljalleen puhaltelee kaakosta, taivas on
kauttaaltaan laineellisessa pilvessä, sellaisessa ohuessa läpinäkyvässä eikä
ihan selväpiirteisessä. Lämpö on 3 lämmintä
23 p. kl: 9 a.p. Hyyrteinen aamu. Taivas on muuten selkeä vaan maan
pinnalla on sinertävä usva ja sentähden taivas reunoiltakin näyttää
harmaalta. Pakkanen 3 kylmää.
27 p. Syksy on joutunut jo koko pitkälle taaskin. Äärettömän nopeasti ne
kesät kuluu minulta ja melkeen kuin unessa. Kohtapuoleen siitä joudun
vanhemmalle puolelle ikääni. Olen nyt jo 34 vuotias. Lemmittyä kaipaan
kovin, vieläköhän sitä saanen. Voi! voi! saavutankohan Aliinaa milloinkaan.
Olen jo monasti luullut hänen tykkänään menettäneeni mutta taas olen
uudestaan toivonut, epäillyt ja toivonut, miten käynee lopulta,
menetänköhän hänet kuitenkin lopulta.
2 p. Taas tuuli kääntyi länteen ja tuo sieltä lämmintä ilmaa vaikka eilen
oli pakkanen, itätuulella 9 astetta. Eilen oli se pyhäinpäivä jolloin talolliset
pitävät juhlaa väkiensä ja alamaistensa kanssa. Minä ja äitikin oltiin
Niinimäjessä, isäntä oli koko hauskalla päällä paitsi emännässä on aina se
vanha ylpeyden henki [Faari] olisi mielellään jotain puhunut minun kanssani,
mutta minä olin niin surullisella päällä etten välittänyt paljon puhumisesta
12 p. Tulin Ojamäjeltä. Menin sinne yhtä ja toista ajatellen. (Aliinaa ne
kaikki ajatukset koskivat), vaan siellä ne ajatukseni melkeen tykkänään
pysähtyivät en saanut enään juuri puhuttuakaan. En saanut katsottuakaan
Aliinaa, miksi en raukka. Kyllä minun täytyy olla suorempi, esiintyä ihan
avonaisesti, katsoa Aliinaa suoraan ja syvästi silmiin.
14 p. kl. 6a. Pakkanen on 20 astetta. Kuu kumottaa keskitaivaalta. Tähdet näkyvät selvästi, tummansinisen kirkkaalla taivaan laella. Tuuli henkii hiljalleen purevaa pakkastuulta pohjoispuolelta. Nukuin pitkään viime yöseen aina 8:sta puoli 6:teen. Rupee aina illalla niin
kovin väsyttämään, erittäinkin kun ajattelen Aliinaa. En ole vieläkään
selvillä hänen suhteensa. Sen vaan näen että hän on sitte viime syksyn
muuttunut. Hän näyttää nyt olevan paljon vapaampi. Tuntuu siltä että hän
on pitkän kesän kuluessa tehnyt päätöksensä minun suhteeni, muuttumattoman päätöksensä. Siitä on minun otettava selvä heti jos kerran
rakastan totuutta ja elämää. Miksi en voi minä nähdä sinun sielusi
syvyyksiin Aliina?, olenko minä niin paljon heikompi? Tuntuu siltä kuin sinä
katselisit minun sisimpääni ja silloin minun tarkasteluni on mahdotonta.
Nyt minä teen päätöksen joka tahtoo totuutta. Kun tapaan sinut
ensikertaa niin katson sinuun suoraan välittämättä mistään, minun täytyy
saada nyt jo selvä sinun ajatuksistasi, koska luulen että olet vapaa ja
varma.
15 p. Oli kaunis lämmin ilma. Tuuli puhalteli lännestä, tuoden Golf-virran lämpöistä ilmaa. Kuljin Patojassa. Uudentalon Hirskallion tietä
Rahaa sain 6-- mk
Meni 275
ynnä 330
605
16 p. Tuuli luoteessa, puhaltaa koko niukasti. Taivas melkeen selkeä, lämpö +1 illalla kl:10 Aina vaan tuulee lännestä vinhasti, lämpö nollan vaiheilla
18 p. On satanut vettä ja vesistä lunta länsituulella, vanha lumi on
maassa ja hyvin vähissä, räystäät tippuu paraallaan kuitenkin näkyy jo
selkeätä ilmaa - taitaa selitä poudaksi.
19 kl:9a. Sää. Taivas: Ohuessa yli taivaan ulottuvassa suorassa pilvessä,
"navat" on koillisessa ja lounaassa. Lämpö: -7. Tuuli: koillinen
keskivahva. Maa: lumesta ja jäästä ja sulasta kirjava.
Aijon tehdä Helsinki-matkan ja olisi sieltä ostettava seuraavia tarpeita.
Terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita
13 Eilen satoi lunta tuuman paksulta ensin kuivempana, sitte illalla märkänä, sulavana. Minä kävin eilen kirkolla, apteekissa ja Niemisellä, kuljin luistimilla järven ylitse. Ensin aamulla oli koko hyvä keli, kun ei ollut paljoa lunta ja myötätuuli, vaan takasin tullessa oli jo koko vaikeeta kun oli lunta paljo ja märkäluminen vastatuuli kesti ja luistella /ennessä [sivun alaosa revennyt irti]
Pohjolan - Etelän
Sieltähän sinä suoraan luonnon helmasta näkyviini ko[hou]sit. Et tullut suurena loistavana, et hurmaavan viehkeänä. Olithan vaan kun mansikan raakila keväisellä mäen rinteellä. Olit niin yksinkertainen kuin luonto ja raitis kun luonnon kevänen aamu. Minäkin luontoa rakastan, Sen raikkaita tuulia ihailen. Katselin iloisena luonnon lasta, pohjolan kukkanuppua ihailin. Kasvoi kukka
30 p. jouluk Oi elämä ja rakkaus, sinä olet suuri ja mahtava. Elämä ja rakkaus, sinä olet elämän ruusunpunainen kukka. Minäkin tahdon rakastaa, rakastua tai kuolla. Oi jos minä vaan olisin kyllin hyvä rakastamaan. Oi jospa minä vaan olisin kyllin rehellinen ja uhrautuva. Woi jos saatan sinulle surua, sitä en tahtoisi. Minä tahdon elää ja olla mies - sinun tähtesi - Mutta jos minä harhaluuloja haudon - jos olen pettynyt, pettynyt jo vuosia Oli miten oli mutta kun kuulen heleän naurusi raukee rintani ja sydämeni yhtyy sinun Uinuos rauhassa puhtoinen Allini!
Waltiopäivät 1908 Elok. 1 p. Senaattori Timgren tarkasti edusmiesten valtakirjat 11-12 a.p.
palokunnan talolla
1 p. 6.a. Sää: Taivas harmaassa pilvessä, tuuli lännessä puhaltaa
tuntuvasti, lämpö 9 astetta pakkasta. Metsä hyyhteessä, maassa ohut
kerros lunta (härmää).
Vuoden vaihteessa.
2p. kl. 12 p. On satanut jäätä koko päivän länsituulella. Aamulla ensin tuulesi hiljempää vaan on se vähittäin kiihtynyt, niin että se nyt jo on myrskyn rajalla lämpö on 0. Nyt juuri minä tunnen suurta tyhjyyttä ja epävarmuutta. Olen vailla päämäärää. Terveyteni on myös heikonlainen. Woi Aliina, en minä voi sinusta enää mitään kirjoittaa, mutta ajatuksistani en vaan saa pois. Toisinaan tuntuu minusta vallan hullulta ajatella sinua, toisinaan se taas tuntuu mitä luonnollisimmalta asialta että minä sinua ajattelen. Toisinaan tuntuu siltä että minä olen aivan liian huono sinulle, toisinaan
päinvastoin. Aina uudestaan ja uudestaan olen koettanut päästä selville
siitä rakastatko sinä minua vai säälitkö ainoastaan, mutta en vieläkään ole
siitä varma. Sinä kyllä tiedät minun tunteeni Aliina, joskus olen ollut
varma kummastakin, mutta se varmuus on taas horjunut.
3 lämmin ilma länsituuli
4 p. Erittäin kaunis ilma ihan kuin keväällä. Nytkin illalla 10 aikaan on niin
herttaisen kaunista, kun kuu ja tähdet valaisevat ja sentään on lämmin.
Allini armaani uinuos rauhassa
5 p. kl: 7.a. Puoli astetta lämmin ilma. Tuuli puhaltaa navakasti
pohjoisesta, kuu loistaa kokonaisena selkeältä taivaalta. Näin unia viime
yönä paljon. Ajatukseni olivat illalla maata mennessä rauhattomat ja siitä
arvattavasti johtui rauhaton unikin, vatsani ei tahdo tulla oikeen hyvään
kuntoon, se pitää alituiseen sellaista rapinaa, ja se se juuri tekee unenkin
rauhattomaksi. Tuntuu myöskin siltä että itsenäisyyteni ja
persoonallisuuteni olisi heikontunut. Mikä siihen lienee syynä? Onko sen
vaikuttanut puolueasiat, rakkausseikkailu tai ruumiillinen heikkous, en sitä
nyt osaa sanoa.
6 p. Ilta. Olen taas niin onnettomasti masentunut. Olen nöyryytetty maan
tasalle. Olen koettanut näyttää Aliinalle etten hänestä välitä, vaan ei ole
siitä ole mitään tullut, miehuuteni on loppunut. Minä taistelen epätoivoista
taistelua elämän aaltoilevalla merellä, kenties minä niihin aaltoihin viimein
sorrunkin, kenties minä kulun loppuun juuri tällä samalla konnulla jossa
olen alkanut elämäänkin. Olenhan minä jo kulunutkin aikalailla, onhan
terveytenikin aina vaan huononemaan päin ja samoin henkinen elämänikin
on kutistunut pieneksi. Ehkä tuo epätoivoinen rakkauteni Aliinaan kuluttaa
minulta sekä ruumiilliset että henkiset voimat. Miksi en voi minä häntä
unohtaa? Mikä omituinen voima pidättää minua sinussa Aliina kun et sinä
minusta kuitenkaan välitä. Eihän me puhuta ja leikitä toistemme kanssa,
ei juuri katsotakkaan toisiimme. Muiden kanssahan sinä Aliina vaan iloitset
ja leikkiä lyöt ja sentään minä kuvittelen että sinä olet minun lemmittyni.
Mikä tyhmyys! Ehkä se on merkki minun kuihtuvasta elämästäni.
Lemmitty! sellainen joka ei katso puoleenkan. Eihän se ole meidän välimme
aina sellainen ollut. Olihan se alkuaan vapaatakin. Se oli niin kauan
vapaata kun en minä ajatellut sinua lemmitykseni, sitte kun aloin sitä
ajatella muutuit sinä ynseäksi. Ehkä minä olen sinulle niin vastenmielinen.
Nyt en minä taida enää voida unohtaa sinua. Tuntuu siltä kun toisella
puolella olisit sinä ja toisella puolella onnettomuus. Täytyykö minun valita
onnettomuus, enkö minä voikaan näyttää sinulle etten sinusta välitä? En
tiedä ?
7 p. Ilta. Koko päivän on ollut usvainen ja tyyni pilvinen ilma lämpö 2-3
pakkasasteen paikoilla, voipyttyjä olen työkseni tehnyt tänään. Siinä
sivussa olen paljon ajatellut, enimmäkseen Aliinaa olen ajatellut. Sinähän
se olet Aliina ajatuksieni alku ja loppu. Sinähän se siellä olet aina kaiken
muun takana. Sinä olet hyvä tyttö Aliina, sinä olet liian hyvä minulle.
Hyvää yötä Allini!
8 p. Ilta Pilvinen ilma, tuuli idässä, pakkanen 3 väliin heitellyt lunta. Tein
voipyttyjä. Sinua ajatellen Allini menen nukkumaan
9 p. Aamu kl. 6 Ilma tyyni, leuto, pilvinen. Aijon tänään ruveta tekemään
kelkkaa, illalla on mentävä Forsbakkaan kokoukseen, saa nähdä mitä siellä
päätetään, täytyy ajatella asioita päivän kuluessa.
10 p. Sunnuntai. Makailin jokseenkin koko päivän. Pilvinen päivä hieman
pakkasta.
11. p. Tänään tuskin olen puhunut 20 sanaa, olen vaan ajatellut hirveästi
ja samalla ollut kovin huonolla tuulella. Minä taidan aina vaan tulla yhä
onnettomammaksi, en enään lopulta tiedä mikä minua vaivaa, sen vaan
tunnen että polttava tuska on sielussani. En oikeen tiedä onko se
todellista sairautta tai tulee huonovointisuuteni siitä kun niin taukoamatta
ajattelen Aliinaa. Tänäänkin on Aliina ollut koko päivän melkeen
taukomaatta ajatuksissani, ja ne ajatukset ovat aina niin toivottomia ja
synkkiä. Kun muistelen taaksepäin, sekä myöhempään, että kaukaisempaan
aikaan kohtauksiani Aliinan kanssa, niin toivottomia on ne muistot. Ja
sentään en voi unohtaa! En ole voinut vuosienkaan kuluttua. Mitä pitää
minun tekemän. Olen ajatellut rynnätäkseni mailmaan kauvas pois, uusiin
ja vieraisiin [aikeihin], jotta siellä mieleni ja huomioni kiintyisi muihin
asioihin ja unohtaisi nuo risaiset ajatukset, ja ajatukset Aliinasta, mutta en
voi lähteä, olen niin täysin voimatoin etten voi paikasta liikkua, enkä juuri
k[unno]llisesta mitään tajuakkaan. Mitä pitää minun tehdä! Voi sinä Alli
hyväni, sano rakastatko minua, sano se pian, minä en jaksa enään
taistella. Tiedätkö, en minä ole lakannut vieläkään ihan tykkänään sinua
toivomasta. Voi! toivonko turhaan. Vieläkö jatkan edelleenkin epätoivoista
taisteluani, jatkanko sitä siihen asti että siihen riudun. Olenko minä niin
yksin mailmassa, ettei minulla ole muuta uskottua kun tämä muistikirjani,
niin eikö ole! Tämäkö se on minun ainoa uskottuni, ainakin se on tähän
saakka ollut. Sille olen monena kaihoisana iltana kertonut surujani, tulleeko
niin edelleenkin olemaan!
12 p. Aamulla satoi vettä länsituulella, päivemmällä tuli pieneksi aikaa
paksuun usvaan, sitte kääntyi tuuli etelään ja alkoi sataa suojakasta lunta,
jota sitte satoikin kaiken päivää ja karttui sitä noin 4 tuumaa.
13 p. Lämmin ilma, tuuli puhaltelee hiljakseen etelästä. Taivas ohuessa
pilvessä, niin että tähdet kiilustaa, lumi on suojakasta ja on sitä satanut
vielä yölläkin joten sitä nyt on noin 6 tuumaa.
Elämän tiellä kun hiljaa kuljin 14 p. Taivas muuten selkeä vaan on hiukan usvaa, "hallan kaasua", tyyni, vähän pakkasta. Ilta. Silmäni ovat niin pahat ettei niillä tahdo saada katsottua lampun valolla ollenkan, kyllä siitä on pian koetettava mennä lääkärin tykö jos ei ne vaan parane. A..ni on terveet ja kauniit silmät kauneimmat mitä olen nähnyt.
19 p. On satanut vettä ja tuulenut lännestä, eilisestä puolesta päivää tähän aamuun kl: 6teen ja nyt on lumisohjua teillä ja notkoissa paksulti ja lumi on kulunut hyvin vähiin. Wieläkin tuulee vinhasti lännestä, mutta ei sada enää. Ilta. Woi kun minä tulisin hyväksi, minussa on niin paljon pahaa A.kin on
niin hyvä!
21 p. Ilta kl:10 Ilma kuiva, tuulee yhä lännestä. Lumi on hyvin vähissä kynnökset ja sänket näkyvät j[oka]paikassa ja metsissäkin on paikoin ihan paljasta. Tiet on kovin liukkaita ajaa, niissä kun on ihan paljas jää. Järvillä on ruskeahko lumisohjuinen vesi näkyvissä, ei ole vielä jäätynyt. Blatchfordin aatteita - yksinkertaisuus ruumiillisissa tarpeissa, rikas henkinen elämä -
Lauantai ilta. Woi kun minun on nyt raskas ja paha olla, ei ruokakaan
maittanut yhtään. Koko viikon teki mieleni mennä Ojamäjelle Alliani
katsomaan, mutta tukahdutin aina sen tunteeni ja menin nyt vasta illalla.
Kun menin sisään niin siellä olivat kaikki lukemisen touhussa paitsi Alliani
ei näkynyt, ihmettelin missä hän on. Sitte kuulin hänen hiljaa puhuvan
kamarissa ja ajattelin että hän kirjottaa rooliansa näytelmästä, vaan kun
kysyin Eetulta niin hän sanoi ettei sitä vielä olekaan
[ilmeisesti lehti tai lehtiä puuttuu]
tyttöjen joukossa, sinulla on terve ja selvä ajatuskyky ja tunne. Sinun
tunteessasi on syvyyttä, juuri sellaista syvyyttä jota minä kaipaan.
Sinussa on päivänpaistetta ja sadetta ja raikasta viileyttä. Sinä osaat
itkeä ja nauraa ja olla vakainen. Woi jos minä petyn suhteesi niin olen
onneton, mutta eihän mahtane tämä elämä olla minulle niin kolkko. Mitä
minä olen? Ehkä on minussa jotakin hyvääkin, vaikka on niin paljon
huonoakin. Sinun tähtesi tahdon koettaa parastani, sillä sinua minä todella
unohtumattomasti rakastan.
30 p. kl:11 i Tulin juuri Ojamäjeltä jossa oli näytelmäharjotukset ja olin niin ihmeen ilonen tänä iltana, monesta aikaa. Allin rakkaus on alkanut minua taas nostaa Alhaisuudestani ja taantumuksestani. Se on ennenkin nostanut, mutta epätoivoissani olen taas vaipunut alas. Nyt olen taas alkanut toivoa ja se toivo on minua kohottanut. Woi miten
se on Aliina! Onko minun toivoni oikea. Pidätkö sinä todella minusta? Oi
jos et sinä sentään pidäkkään minusta, miten minun sitte mahtaa käydä?
Ehkä minä silloin ainiaaksi sorrun. Jos minä jonakuna päivänä saan sen
varmuuden ettet sinä minua rakasta, ettet ole koskaan rakastanutkaan,
niin silloin mailma minulle pimenee, pimenee täydellisesti; silloin minun tieni
johtaa korpeen kuolemaan. Sillä näet Allini minä olen niin heikko, en jaksa
yksin elää mailmassa, minä kaipaan ystävää, lemmittyä, Naisen vienoa
viihdyttävää rakkautta. Sinussa Armas Alliseni on juuri sitä jota minä
kaipaan. Niin, Allini, näin minä sinusta aina kirjoittelen, ehkä kirjoittelen
turhaan, ehkä vaan harhakuvia mielessäni haudon. Ehkä loppuni on
kuitenkin onneton herätessäni vihdoin todellisuuteen. Suretkohan sinä
minua yhtään! Mitäpä siitä suree jota ei rakasta. Kun kuulet kuolemani tai
kurjan elämäni - ei minä en tahdo elää kurjaa elämää, ennemmin kuolen, -
Niin, kun kuulet kuolemani, ehkä sanot[:] Kaislakin jo on kuollu, kyllä kai
se kivulloinen olikin, kun se oli väliin niin surullinen, sitte unohdat pois.
Teetkö sinä niin? Jos sinä niin teet, niin silloin minä en taida saada
haudassakaan rauhaa. Silloin minun henkeni kai itkee ikuisesti, tai jos se
olisi ikuinen, tulisi se aina itkemään, itkemään sinua! Mutta itkeissänikin
rakastaisin minä sinua, rakastaisin niin kuin ainoastaan se rakastaa joka
kaikkensa antaa. Uinuos rauhassa hyvä Allini!
5 p. ilta. Tulin Ojamäjeltä jossa oli näytelmäharjoitukset ja keskusteltiin Iltamasta. Se oli lujaa keskustelua ei juuri mitään päätöstä tahtonut syntyä. Se oli hirmusen jännittävää ja kiusallista. Naurutuulella tuppasivat vaan olemaan muutamat. Ei minusta tahdo olla näytteliäksi, on kovin vaikeata muuttaa luontoaan. Aliina armaani! rakastathan sinä minua. Voi voi, enhän minä vieläkään siitä
tiedä, yhden minä tiedän, olen jo kauan tiennyt ja se on se että minä
sinua rakastan.
7 p. Ilta. Allini armaani ainoani, sinua minä rakastan, rakastan sittenkin
vaikka et sinä minua rakastaisikaan. Minä rakastan sinua koko sielustani.
Minä suistun vaikka päin kuolemaa sinua rakastaissani. Allini armas, sinä
minun toivoni iloni sydämeni lemmitty, ethän sinä jätä minua. Jättäisitkö
sinä minun yksikseni. Yksin kaikkine suruineni ja huolineni yksin
ratkaisemaan elämän vaikeita kysymyksiä, yksin taistelemaan mailmaa ja
oman itseni pahoja puolia vastaan. Minusta aina tuntuu siltä ettet sinä
tahdo minua jättää, minusta tuntuu siltä ettet sinä tahdo minua jättää,
minusta tuntuu siltä kuin sinun henkessäsi olisi osa minusta. Onko se niin
Allini? Woi kun minä osaisin sinua rakastaa. Minä kyllä rakastan sinua
kaikesta sydämestäni, mutta en minä ole tarpeeksi hyvä sinulle, en minä
osaa! Mutta uskollinen minä olen sinulle, sinua Allini en minä unohda ikinä,
en koskaan. Mutta sittenkin käy taas tuskaiset väreet läpi ruumiini
ajatellessani ettet sinä rakastaisikaan minua. Voi minua jos niin kävisi.
Ethän sinä hyvä Allini minua jätä vaikka minä näin huonokin olen. Alli
hyväni uinuos rauhassa.
8 pv En ikinä sinusta Allini luovu, jos sinun saavutan. En ikinä sinua jättäisi jos sinä vaan tahdot minua seurata. Woi miten iloinen olen kun luulen huomaavani että sinä tahdot seurata minua. Minä olen niin iloinen etten osaa paljon mitään ajatellakaan. Olen niin tyytyväinen etten osaa muuta kun olla vaan. Woi Aliina, minun tarvitsisi olla parempi, en minä ole tarpeeksi hyvä sinulle. Minussa on niin paljon huonoa. Ehkä mi- [erikseen oikeanpuoleisen sivun ylälaidassa:] T.Y tila Säästöä v. 1907 477:85 L.T.Y Tulot 1908. Tulot: 176057 Menot: 162752 Jäännös vuodelle 1909 133:05 nussa on hiukan hyvääkin, mutta se hukkuu ja kuolee ilman sinua. Sinä Allini se olet joka saat minussa elpymään paremmat ominaisuudet. Kun minä vaan nyt edistyisin hyvässä! että olisin sinun arvoisesi. Minun täytyy, tai sitte kuolla Sinun tähtesi! Sinulle minun täytyy antaa parhaimpani, eikä se sittekään ole tarpeeksi hyvää sinulle. Allini! parhaimpani minä annan sinulle. Jos sittekin petyn, jos et sinä sittekään rakasta minua, niin sitte kuolen, minun täytyy kuolla. Älä unohda minua Allini äläkä pelkää että minä sinun unohtaisin. Sydämeni
suurin toive on sinun onnesi! Onko tosiaan! Onko silloinkin kun näkisin
sinut toisen omana. Se on tuskainen kysymys. Mutta parain minuuteni
sanoo että aina on sydämeni suurin toivo sinun onnesi! Mutta silloin
minun onneni aurinko laskisi. Silloin en kykenisi muuta päättämään paitsi
sen ettei minulla ole onnea. Silloin tulisin luoksesi, itkisin sydämeni
tyhjäksi ja sitte, voi mitä nyt ajattelen, sinähän olet osa minusta. Sinun
sielussasi soi samoin kuin minunkin. Niin! Sieluni suurin tunne löytää
sinussa samanlaisen tunteen, johon se sulautuu, rakkaani uinuos suloisesti!
14 p. Aamu kl:6 Ilma on lämmin, melkeen nollassa. Taivas on paikoin selkeä, paikoin pilvessäkin. Tähdet loistavat ihmeen kirkkaasti tumman siniseltä taivaalta. Voi miten minä kaipaan Alliani ja samalla minä pelkään sitä etten häntä saavuttaisikaan. Toisinaan minä luotan siihen, että sinä minua rakastat, toisinaan taas kummallinen pelko valtaa mieleni. Minussa on vielä nytkin teeskentelyä, eilen illallakin tahdoin aina väliin lausua sisällöttömiä ja viisastelevia sukkeluuksia sinua miellyttääkseni ja samalla näyttääkseni joltakin. Mutta sinä olet Aliina rehellinen, sinä arvostelet minua yhtäläisesti kun muitakin. Kävi säälikseni sinua, kun kerroit niitä kärsimyksiä, joita sinulla on ollut, niissähän oli jo kuolema lähellä! Mitä jos olisit kuollut! Mitä se olisi vaikuttanut minuun? Se olisi minut herättänytkin unesta ja silloin ehkä olisi koko mailma nähnyt minun itkevän. Olen jo kerran sinua Aliina itkenyt sydämeni pohjasta salaa, ainoastaan metsän puille, mutta sinähän elitkin silloin, mutta sinun kuolemasi tuskin olisi jättänyt minuakaan elämään. Mutta armaani! sinähän elät ja olet terve, minä iloitsen siitä niin sanomattomasti! Minä en enää karttele katsoa silmiisi, miksen minä katsoisi sinun lempeä, rehellisyyttä ja puhtautta ja uskollisuutta säteileviin silmiisi, niihin minä viimeksi luottavasti katsoin. Mailma on täynnään kaikenlaista, onnellinen on se jolla on uskollinen ja rakastava henki rinnallansa, sellainen johon voi luottaa. Sellainen jonka sielussa soi samat sävelet, sellainen joka tuntee, ymmärtää, ja tahtoo samaa, sellainen joka katsoo samaan päämäärään, ja innostuu samoista ihanteista.
![[tekstiaukeama]](aa71.jpg) Ilta. Aliina väitteli Eetun kanssa kenkistä. Minä en osannut oikeen puolustaa Aliinaa, en tiedä pitikö hän minun olevan vääryyden puolella. En sinulle Aliina tahtoisi tahallani valehdella, sinulle minä puhun aina totta kun en vaan tee sitä erehdyksestä. Kun minä todellisena, suoraan katsoen silmiisi tulen eteesi, jos sittekin pidät minusta, niin silloin sinä minua rakastat. Voi jos minä jalostuisin ja tulisin paremmaksi, voi jos minä saisin kaiken
pahan pois itsestäni. Hyvää yötä Alliseni.
22 p. Nyt on rintani ihan pakahtumaisillaan. Olin juuri äsken Ojamäjillä niin iloinen, mutta samassa se iloni loppui. Yksi lause vaan Aliinan suusta ja silloin oli iloni mennyttä. Hän sanoi "Teitin" suksenne ei kulje ollenkaan, Järvelän luistaa niin hyvin, ne on hyvät sukset. Sinä sanoit Aliina niin vieraasti "teitin". Oletko sinä tosiaankin niin vieras minulle ja niin kaukana minusta että sinä sanot teitiksi! Niinhän se sittekin taitaa olla. Kaukanahan sinä sittekin taidat olla. Eihän me viime syksynäkään kävelty yhdessä sillon kun pimeessä asemalta
tultiin, erillään vaan käveltiin ja siellä koulun männistössä sinä vielä
enemmän pelkäsit tulla lähelle minua. Itkit maantiellä tällä puolella
Kuuselan, pakenit saunasta ja keinusta ja siellä pimeässä metsässä et
lähelleni tullut, tai minä en uskaltanut tulla sinun lähellesi. Onko se
sittekin totta mitä kirjotin siihen kirjeeseen viime syksynä, niin onko?!
Olenko auttamattomasti onneton? eikö yhtään tähteä eloni tiellä
Nyt minun viimeinkin täytyy sanoa sinulle ajatukseni. Minun täytyy ilmoittaa sinulle sisimmät tunteeni vaikka elämäni menisi. Jo kolmatta vuotta olen minä sinua rakastanut, olen rakastanut toivoen ja
peläten ja nyt en enää voi olla ollenkaan sinua ajattelematta. Sinä olet
aina minun ajatuksissani ja minusta tuntuu mahdottomalta se ettei sinua
olisi. Mailma on autio ja kylmä minulle ilman sinua. Sinä olet minussa
virittänyt elämänhalua, mutta sinä voit sen myös tykkänään sammuttaakin.
Menot Arpajaisissa ja matkalla Tuusulan kansanopistolla 21 helmik.
Piletteihin 260 Nautintoihin matkalla -60 Opistolla pileteistä, vaatteista 135 " nautinnoista 115 570 Nyt on minulta kaikki työhalu poissa sen teki Aliinan muutama sana, voi miten minä olen onnetoin, ja kuitenkin on Aliinalla niin paljon yhteistä, niin paljon yhteisiä ajatuksia ja sentään on hän väliin niin kaukana, miksi se niin on Olenko minä tosiaankin niin houkkio, niin köyhä elämässäni ettei minua kukaan rakasta. Onko minun ajatukseni vaan kuivia tunteettomia ajatuksia. Onko minun elämäni niinkun kivestä veistetty, eikö se olekaan elävän kasvin luontoinen. Kasvia hoidetaan ja hellitään ja iloitaan kun se auringon paisteessa lehtensä aukaisee, kiveä ei kukaan helli, olkoon vaikka miten taiteellisesti veistelty. Miksi minun kohtaloni piti tulla juuri tällaiseksi? Enkö minä näe enkä ymmärrä itseäni enkä muita? En tiedä, voimani on lopussa. Aliina on niin minun vankinnut, toisinaan hän antaa voimaa, toisinaan taas lamaannuttaa niin että olen ihan maahan lysähtää ja jo kolmatta vuotta on tällaista jatkunut. Mutta mitä siitä ajasta; vaikka kymmenen vuotta toivon kun vaan sittekin sinun saan, mutta jos en sittekään, se on hirveätä ajatella! Kunpa nyt saisin vähänkin työhalua! Minun täytyy nyt heti päästä selville sinusta Aliina! Tai ehkä minä olen jo niin selvillä kun vain voin tullakin! Ehkä se sittekin on totta että sinä pidät Järvelästä vaikka olet minun tähteni pidätellyt näin kauan vieraana. Olethan sinä sietänyt Järvelää niin hyvin. Kerrankin Järvelä keinussa kallisti päänsä sinun olkapäällesi, ehkä silloin tunsit lempiväsi häntä! Monen muun kanssa myös olet paljon vapaammasti seurustellut kun minun, esim. Eetun ja Arvonkin kanssa leikit hyvin usein. Niin, kyllähän sinä voitkin leikkiä sellaisten kanssa, jotka eivät ole sinuun rakastuneet. Yksipuolinen rakkaus herättää rehellisessä sielussa vastenmielisyyttä toverilliseenkin lähentymiseen. Mitä merkitsee se että sinä Aliina olet viime aikoina väitellyt niin suoraan huolimatta siitä onko se minulle mieleistä tai vastenmielistä? Osottaako se sinun suurta totuudenrakkauttasi, tai toivoisitko sinä joutuvasi minun kanssani erimielisyyteen. Toivoisitko! silloin on pettymykseni niin suuri kun se olla saattaa. Suuria ovat pettymykseni nytkin jo. Olen melkeen sokea mustasukkaisuudesta. Hyvin vähän kykenen ymmärtämään sinun todellista suhdettasi muihin. Minusta on melkeen mikä tahansa mahdollista. Väliin pelkään Arvoa, Juhaa, ja Järvelää, melkeen jokaiselle nuorelle miehelle olen mustasukkainen, melkeen keneen tahansa luulen sinun voivasi rakastua. Enkö tosiaan silloin ole sokea! Ja kun kerran olen näin sokea muihin nähden, niin kaiketikin olen yhtä sokea itseeni ja sinuun nähden. En kykene suhteestamme selville pääsemään, ennenkun sinä sen joskus oikeen selvästi näytät sitte kun oikeen kaikkein tiettävästi olet toisen omana. Kenties sinä katselet toisinaan minua säälien ja toivot että minä ajan kanssa unohdan sinut, toisinaan taas ehkä ajattelet: menköön minne tahansa, mitä se minuun koskee. Tuollainen mies; itserakas, tunteetoin, lemmetöin, ja ties miten sen siveydenkään laita lienee; elämäni mustimpiin pohjamutiin itseni upottaisin, kun tuon miehen elämään elämäni yhdistäisin, sydämeni verille repisin, elämäni suurimman onnen tuhlaisin. Ajatteletko sinä näin! Kunpa sen tietäisin! Miksi toisinaan luulen sinusta toista: Toisinaan luulen sinun katselevan minua ihaillen, luulen sinun ajattelevan näin: Tuo mies on totuutta etsivä, siinä on rehellisyyttä, itserakkautta siinä on myös, mutta minä sen kulutan pois. Muuten hän ajattelee [selv]ästi, on tiedonhaluinen niin kuin minäkin on sisässään tunteellinen, vaikka ei niin paljon ulos näy. Heikonlainen myös on luonteeltaan, mutta minulla on voimaa ja minä voimistan häntäkin; pääasia on, että hän koettaa pyrkiä kehityksessä eteenpäin. Kumpa sen tietäisin, kumpi ajatus sinulla on! Minun täytyy kohta siitä ottaa selvä, minun täytyy avata silmäni. Minun täytyy avoimin silmin [pala revennyt] /[jo]ko suureen onneen [tai] onnettomuuteen. Mitähän
Kalle ja Fiina ajattelevat minusta ja minun suhteestani Aliinaan,
mahtavatkohan ne sitä tietää! Puhuisinko heille tilani?! Mitäpä hyötyä
siitä olisi. Jos en minä täällä Aliinan seurassa itse suhteestamme selville
pääse, niin ei sitä kukaan toinen sen paremmaksi saa, itse minun on
ainakin tässä asiassa mentävä eteenpäin jos kerran olen elämän arvoinen.
24 p. Ilta. En yhtään silmäystä saanut Aliinalta. Pyrkiikö hän tosiaankin
[loppusivun yläosassa vaikeasti luettavissa olevia
muistiinpanoja jonkin esineen osien mitoista, jonka jälkeen ed.
sivun teksti jatkuu]
eroon siitäkin suhteesta joka meillä on ollut? Muuten hän näyttää aina tarkkaan kuuntelevan kun minä puhun, ja silloin hän myäs katselee minua. Merkitseekö se mitään. Tuskinpa se lemm[...] [kaksi viimeistä sanaa hankautuneet näkymättömiin]
|