|
taan eteentuleva vanhuuteni kolkko aika horjua kuin kone täällä elämän tiellä siksi kun kuolema kaikki sovittaa. Muistan nyt juuri kun kerran talvella väittelin Ojamäjellä rakkaudesta.
Sanoin silloin jääväni miettimään sitä, onko oikein rakastaa yhtä vaiko
kaikkia ihmisiä, nyt saan sitä miettiä. Aliina sanoi silloin että Kaisla saa
jäädä sitä yksin miettimään ja niinpähän on käynytkin, jaksanenko vaan
sitä tehdä. Tunnen nyt itseni voimattomaksi ja huonoksi, miten minä voin
elämän taistelusta suoriutua. Voinko minä yksin uurtaa itselleni tien
elämässä kenenkään lempeällä silmäyksellä edes minua auttamatta. Voi
miten kolkko on mailma! Ei sinua Aliina liikuta vähääkään vaikka minä
miten itkisin. Niin mitäpä sinä siitä huolisit, sinulla on onnesi ja sinä
iloitset siitä. No iloitse sinä vaan, enhän voi sinun puhtoiselta sielultasi
sitä kadehtia. Minä olinkin niin musta ja likanen, olisin ehkä pilannut
sinunkin ilosi. Mutta minä luulin että sinä pidät minusta semmoisenaankin
ja siksipä sydämeni on murtunut. Oi jos en tarvitsisi sinua enään nähdä
24 kl:3 i.p. Matkustajakoteja:
Hakasalmenkatu 2 kl: 4 35 I[s]tun nyt täällä tähtitorninvuoren eteläpuolella. Tämä on kaupungin kaunein ja korkein paikka. Monenlaisia lehteviä pensaita kasvaa joka paikassa ja niiden välitse kiertelee sievät sannotetut käytävät. Tästä myös näkee hyvin merelle, voi jos minäkin pääsisin sinne rintani kaihoa jäähdyttämään Kl 10 i.p. Taas täällä Antinkadun 22:ssa 1 markan maksavassa
huoneessa. Tämän yön vielä voin olla, mutta sitte jo rahat loppuu ja on
lähdettävä jonnekin mistä saa joko työtä tai leipää. Olisikohan jo mentävä
kotio tai mitä, mutta en minä sinnekään mielellään menisi ennenkun veli
on sieltä poissa enkä sittekään, sillä minun täytyy kumminkin aina joskus
nähdä Aliinaa ja se on minulle niin vaikeaa ja surullista. Voi jos
jompakumpaa meistä ei olisi olemassakaan, se olisi niin paljon parempi.
Kun sydän murtuu niin sitä tuskin enää mikään parantaa Kohtalo on kova,
se ei katso kenenkään suruja eikä iloja. Sureneeko Fiina? ehkä - vaikka ei
hän sitä tahtonut näyttää. Ompeli vaan Kallen nimikirjaimia kutomiinsa
mustiin villasukkiin, niin hänhän on Kallelle paljon jo sukkia kutonut, niitä
kutoissansa ajatellut häntä niinkun armasta ajatellaan, toivonut vuosia
muita ajattelemattakaan. Nyt saa lempensä ja toivojensa palkaksi kolkon
yksinäisyyden ja ikävän. Koettaneeko hän nurkumatta tyytyä tyttöriepu!
28 p. kl: 8 a.p. Päivä näyttää olevan kaunis, aurinko paistaa niin kirkkaasti tuonne valkosen rakennuksen seinään. Vietin tässä läpikäytävässä kamarissa yöni. Tämä matkailijakoti on vasta perustettu, haltioina näyttää olevan ukko akka ja palvelustyttö tai tytär. Katajannokalla kl: 11 p. Nyt on tehtävä pikainen päätös sillä rahat loppuu pussista ja sitte tulee nälkä joka on kaikista pahin seurakumppani. Jokohan olisi tänään lähdettävä vai vieläkö odottaisi huomiseen. Klaukkalassa kl: 8 ip Sain juuri tuolla alhaalla talossa
syödäkseni ja on taas ruumiillisesti hyvä olla, voi jospa voisin henkeni yhtä
helposti rauhoittaa. Voi sinä Aliina! sinua minä kaipaan koko ikäni, en voi
sinua unhoittaa. Suuressa ihmisvilinässä ja melskeisessä touhussa on
vähän helpompi olla, sillä siinä et sinä niin paljoa ehdi muistumaan
mieleeni, mutta voi yksinäisyyden hiljaisia hetkiä, niitä minä pelkään, sillä
niiden mukana olet aina sinä Aliina. Minä pelkään yksinäisyyttä,
kotipaikkoja ja kaikkia tuttuja ihmisiä, sillä ne kaikki tuovat mieleeni
entisyyden ja siellä olet aina sinä. Woi minun ainoa rakkauteni, näinkö sinä
katosit kuin yöllinen unelma. Hetken aikaa jo loistikin silmiini taivainen
kirkkaus, mutta sitte peittyi kaikki pilveen, usvat laskivat päälleni ja
alkoivat kylmentää jo vähän lämmenneitä poskiani. Nyt ne niitä yhäti
kylmentävät ja pianhan ne jäähtyvätkin, pianhan niistä loisto katoaa.
Kaisla on heikko ja hoikka, ei se suurta tuulta tarvitse kun sen varsi
katkee, mitäpäs siitä, paljonhan niitä muitakin korsia myrskyt katkoo,
paljonhan niitä ihmislapsia kaipaa ja suree - ja pettyy. Saanhan minäkin
olla yksi niistä surevista ja pettyneistä. Lieneekö se ollut vaistomaista
kohtalon arvaamista kun minä aina olen pitänyt laulusta "Voi minua poika
raukkaa", ehkäpä henkeni on vaistomaisesti jo tuntenut millainen kohtaloni
on oleva. Niin! mitäpäs minusta, tietysti olen kohtaloni ansainnut, mutta
saathan sinä onnesi täyteläisenä, nauti sinä onnestasi. Jos minä
kenellekään onnea soisin niin kaikista enin sinulle Aliina, sillä sinua minä
rakastan.
Klaukkalassa 29 p. kl: 7 a.p. Yöllä oli pakkanen, nyt tulee kaunis kirkas
päivä, on taas lähdettävä korpea kohden kulkemaan. Tuo emäntä on niin
hiljanen, ei hän oikein ymmärrä minua. Olkoon, se on hyvä minullekin.
30 p. Tulin eilen [Santelle] Korpeen, siellä olin vähän aikaa, sain hyvän aterian syödäkseni ja sitte taas lähdin astumaan kotiapäin hämärissä, saavuin kotinurkkiin. Ajattelin siepata leipää salaa evääkseni mutta en uskaltanut, pelkäsin että huomaavat. Tänäpän olen taas vaaninut lähistöllä saadakseni selville onko Kalle kotona ja sainkin sen selville akkunasta kun näin. Viime yön vietin Rintalan saunasssa. Nyt on lähdettävä niin pitkälle ettei tunneta että saa syödäkseen ostaa sillä on vielä 50 p rahaa pussissa. Takapuolella Waskijärven korkeen mäjen harjalla metsikössä. Tämä metsä on kun paradiisin puisto. Korkeat valkorunkoiset koivut ovat jo puoleksi varistaneet lehtensä, maa on niistä lehdistä keltanen. Syksyn kauneutta! Sain taas syödäkseni täsmälleen vuorokauden päästä, ja se tapahtuikin hyvin omituisella tavalla: nälän pakottamana lähdin haljuilemaan kotinurkista tänne Waskijärvelle päin ja vähän vähä maaten ja istuskellen saavuinkin tänne k 3 ip. En aikonut syödä ennenkun illalla, mutta mieleni teki kumminkin, ja kun oli juuri päivällisaika niin päätin hakea syödäkseni. Parissa paikassa käytyäni mitään saamatta menin kolmanteen - ja voi mikä odottamatoin ja samalla harmittava sattumus, eteisessä tuli Emmi Linfors vastaani. Olisin mielelläni peräytynyt, mutta ei sopinut, täyty vaan tervehtiä ja keksiä valetta. Sanoin meneväni Ahmaalle Salovaaran tykö, hän vei minun hienoon saliin ja käski istumaan keinutuoliin ja toi omenia ja valokuvansa minulle. Minä sanoin että poikkesin sitä varten että saisin ruokaa ja hän laittoikin sitä minun eteeni keskelle salia pienelle pyöreälle pöydälle ja minä söin kuin nälkäinen susi, sain vielä kahvia päälle ja olen taas ravittu. Voi miten iloinen olisin jos Aliina ei olisi hyljännyt rakkauttani. "Voi minua poika raukkaa kun olen turvaton" mutta minä tahdon vielä elämää, minä tahdon palvella [totuutta], koska sinäkin Aliina sitä tahdot, en tiedä sorrunko elämän taistelussa mutta minä teen parhaani. Jospa sinä olisit ollut rinnallani, miksi et ollut! tarvitsiko Kalle paremmin sinua, miksi ei Kalle rakastanut Fiinaansa.
![[piirroskuvat]](aa51.jpg) [Kaksi kuvaa, tekstit:] Honkan pökkelö metsässä takapuolella Vaskijärven Petäjä
1 p. kl: 9 ap Waskijärven takana metsässä sammaleisen kiven päällä
Viime yön vietin osaksi ulkona osaksi huoneessa. Pari tuntia ensin makasin
metsässä, mutta sitte tuli niin kylmä että täyty lähteä kävelemään.
Kävelin sitte ristiin rastiin metsässä vaan lopulta muistui mieleeni että
eiköhän saunat olisi vielä vähän lämpimiä: lähdin katsomaan. Hiiviskelin
metsästä lähimmän mökin luokse ja aloin katsella oliko siinä saunaa ja
kyllä siinä olikin, mutta pahaksi onneksi oli ovi akkunaan päin ja niin
onnettoman nariseva kun koetin sitä avata etten uskaltanutkaan. Lähdin
sitte eteenpäin suurempaa taloa kohden, mutta sinne en ollenkaan uskaltanut mennä sillä kuului sieltä illalla koiran haukuntaa ja pelkäsin sen
tähden että koira huomaisi minut. Tulin taas takaisin ohitse äskeisen
mökin ja hiivin metsiä myöten toisen mökin huoneita tarkastelemaan ja
juuri kun mäjen takana kierrän pihaalueelle on juuri edessäni sauna ja
[tuossa] karjahuoneet verhoo asuinrakennuksen, hiivin ovelle ja siinä
saunassa onkin hyvä ovi ei narise juuri ollenkaan, menen sisään ja
huomaan että on maapermanto, menen eteenpäin ja löydän perältä rinnan
korkeudelta noin puolitoista kyynärää leveän lavan jossa on olkia ja
vihtoja. Kiipeen tikapuita myöten sinne ja oikasen itseni lavalle. Sauna
tuntuu vielä lämpimältä, on oikeen hyvä nukahtaa siihen, nukun sitte
aamupuoliin kunnes kylmä herättää, sauna on jäähtynyt ja samoin minun
ruumiini, värisyttää, käännän toista ja toista kylkee, ja lopulta nousen
istumaan, silloin kuulen jonkun käyvän maantiellä, ajattelen että taitaa olla
aamu ja ihmiset nousevat ylös ja minun on ennen ihmisten ylösnousua
täältä luuni korjattava, muuten en pääsekään huomaamatta, työnnän oven
auki ja astun ulos ja samaa kyytiä metsään. Aamu on vielä hyvin aikainen,
kl: vähän yli 4jän, mutta kukapa niistä ihmisistä tietää, paras on vaan
[...]kata. Tulen sitte pitkin maantietä vähän matkaa ja poikkeen metsään,
siellä sitte kävelen moneen ristiin lämpimikseni ja lopulta joudun tän
sammaleisen kiven päälle jossa nyt olen, vähän vaikea on aikaa saada näin
kulumaan mutta täytyy sillä en voi vielä nähdä Kallee.
Kotona 2 p. Wiime yön vietin nuotiolla, nyt tulin vihdoin kotia kun Kalle
läksi. Ihmeekseni täällä äiti vakuuttaa että kaikki minun luuloni olisivat
turhia, mutta sitä en minä voi uskoa, olisinko minä niin paljon erehtynyt.
3 p. Olin tänään Ojamäjellä auraamassa en uskaltanut katsoa Aliinaa
silmiin, niin minua hävettää jos luuloni ovat olleet turhia. Kalle arvelee
ettei Aliina tiedä mitään minun aatoksistani, mutta siinä hän on erehtynyt,
kyllä Aliina tietää, hänen täytyy tietää, muuten eivät ihmiset ymmärrä
yhtään toisiaan. Mutta minä! minä olen nyt niin ymmällä näistä asioista,
en ymmärrä itseäni enkä muita. Woi olisiko se ollut vaan minun ajatuksieni
harhaluuloja. Jos[...] niin olisi Aliina toivon sinulle hyvää, olethan sinä niin
raitis viaton ja puhdas tyttö, voi tulisitko sinä kerran rinnalleni. Niin nyt
tarvitsen lepoa, sillä ajatukseni ovat niin hämmennyksiin.
4 p. kl: 11 ip. Nyt on minun niin paha olla kun olen tehnyt sellaisia suuria
tyhmyyksiä. Mitä minusta enään Aliina mahtaa ajatellakaan. Voi jos saisi
mentyä pyytämään anteeksi, mutta minun täytyy se tehdä ja tehdä pian,
sillä tällaises epävarmuudessa on niin vaikea olla. Olethan sinä Aliina niin
hyvä tyttö, sinä ehkä annat minulle tämän onnettoman erehdykseni
anteeksi. Uni tulee, täytyy mennä nukkumaan. Jokohan Aliina nukkuu.-
5 p. Olin tänään taksvärkissä, aurasin. Tekisi niin kovin mieleni mennä
Ojamäjelle, mutta en tahdo kehdata kun olen tehnyt niin suuria erehdyksiä,
mutta kyllä minun pian täytyy nähdä Aliina, saada katsoa häntä silmiin.
Minä en voi häntä unohtaa vaikka ei hän minua rakastaisikaan, sillä minä
olen hänelle antanut sydämeni.
6 p. Tänään myös taksvärkissä ojaa kaivoin. Olin nyt illalla Ojamäjellä. Ei
Aliina katsonut minuun päin yhtään kertaa. Kovin surullisella mielellä läksin
kotia. Kyllä minun täytyy Aliinalle kirjottaa kirje ja tehdä kaikki selväksi.
En minä kumminkaan mitään puhuttua saa. Woi minä onnetoin millaisia
tyhmyyksiä minä olen tehnyt. Minusta ei olisi tähän maailmaan ollenkaan,
minä vaan haavoitan elämää, sekä omaa että muiden elämää, saatan
paljasta ikävyyttä itselleni ja muille. Woi jos Aliina minua vielä kerran
ymmärtäisi, antaisi anteeksi sen mitä olen tehnyt pahaa vaikka ei hän
sitte enempää minusta välittäisikään. Woi ymmärräthän sinä Aliina minua
kun minä sinulle kirjotan, ymmärräthän.
7 p. Työpaikkoja: Halonhakkaajia Pyhäjärven Kuoniojan Jaakolan vaihteella olevaan metsään
Auk. Lusenius.
On taas ilta kello 10. Mitä minä nyt tunnen ja ajattelen?
muistanko Aliinaa. Niin hän on nykyään minulle salaperänen, kenties on
saanut minusta huonon käsityksen, mutta minä iloitsen vieläkin siitä että
hän elää, sillä silloinhan tiedän elävän sen jota rakastan. Voi jos
uskaltaisin hänelle puhua kaikki selväksi.
8 p. Kuokin tänään, nyt unettaa niin mahdottomasti että ihan nukun tähän
pöydän päälle [pukeissaini]. Näin Aliinan[i] tänään kun oli paimentamassa
lehmiä, oli niin lystiä nähdä häntä vaikka pitemmänkin matkan päästä.
9 p. Tuuli puhaltelee lännestä, taivas on pilvessä, metsä kohisee, tuleeko
sade. Nyt minä olen niin omituisessa mielentilassa, väliin olen mielissäni,
väliin taas pakkauu tulemaan mieli kovin surulliseksi. Kyllä minun täytyy
jollakin tavalla Aliinalle selvittää tää viime tapahtuma tai ainakin minun
täytyy nähdä häntä. Noita silmäyksiä joita hän on minuun luonut en voi
ikinä unhottaa sillä niistä on uhkunut puhdas lempi sellainen jota en ennen
ole tavannut. Paras on nyt mennä nukkumaan sillä kello on jo 12 ja olen
väsynyt kun olen tehnyt ahkeraa työtä, unohdan surulliset ajatukset ja
nukun rauhassa, sillä nukkuuhan sekin 10 p. Tänään sain Kallelta kirjeen jossa hän puhuu vielä siitä minun
pakoretkestäni ja sanoo että hänen oli niin paha olla ettei maittanut
ruokakaan, yhtä paha kun silloin vähää ennen kun lähdin kotoa. Minä vielä
ihmettelen sitä että ihminen voi niin perinpohjaisesti erehtyä. Minä näin
silloin kaikki asiat ainoastaan siltä näkökannalta jossa minun mielentilani
oli. Nyt täytyy uskoa, ettei Kalle valehtele. Olisinkohan pettynyt Aliinankin
suhteen? eikö nuo silmäykset jotka tunkivat sieluni sisimpään olisi
olleetkan mitään lempeä, löysiköhän minun mielikuvitukseni vaan sitä
vaikka ei sitä olisi ollutkaan todellisuudessa. Tuo ajatus ei nyt kumminkaan mahdu minun päähäni. Kyllä Aliina pitää minusta ja vaikka hän ei
pitäisikään niin pidän minä kumminkin, sillä hän on niin puhdasaatteinen
tyttö ja minä olen hänelle antanut kaikkeni ihan ehdottomasti.
11 p. Taas on ilta kello 10. Olen tehnyt ahkerasti työtä näinä päivinä.
Olenkin sitä mieltä että elämä täytyy olla täysinäistä taikka ei ollenkan
siksipä työntekokin täytyy olla ahkeraa. Täysi työ sillon kun tekee ja sitte
taas täysi lepo. Näin tänäänkin Aliinan kun oli lehmiä paimentamassa.
Kovin mielelläni minä häntä katselenkin. Minä oikeen ikävöitsen häntä.
Kyllä hän ymmärtää minua. Tuo erehdys oli ikävä mitähän Aliina on
mahtanut siitä ajatella, ehkä on halveksinut minua sen johdosta.
Suurimmaksi osaksi oli se erehdys. Ei siinä niin pahaa aikomusta ollut. Voi
jos minä saisin pyydettyä anteeksi Aliinalta, mutta kun en minä saa hänen
läheisyydessään puhuttuakaan.
14 p. illalla. Woi miten minä kaipaan! Sinua Aliina minä kaihoan! Milloinka minä sinun saavutan. Minä sinua kartan ja kuitenkin tahtoisin
lähestyä. Minä en voi ajatellakaan ettei sinua olisi. Sinä olet jo valloittanut
sydämeni, sinun lempeä katseesi on tunkenut minun sieluni syvyyksiin.
Pitkään aikaan en ole saanut katsoa silmiisi suoraan.
15 p. Taas on ilta. Nytkin minä ajattelen sinua Aliina. Huomena minun
täytyy tulla sinua katsomaan, sillä kaipaathan sinäkin minua jos minusta
pidät ja sinä pidät minusta, sillä muuten et olisi voinut niin lempeästi
katsoa.
16 p. Olin Ojamäjellä, teki niin mieleni Aliinaa katsomaan. Olenkin nyt
mielissäni kun hänen näin. Voi jospa tietäisin tarkoin mitä hän minusta nyt
ajattelee. Oli miten oli vaan sinulle Aliina minä olen antanut kaikkeni. Koko
elämäni annan minä sinulle, kaikki parhaat toimeni teen minä sinun
hyväksesi jos sinä vaan otat vastaan, otatko? vai etkö tahdo ottaa mitään
minulta. Minun antimeni ehkä ovat niin huonoja. Niin, en minä paljoa voi
antaa vaikka minä kaikkeniki annan, sillä minulla on niin vähä. Mutta minä
niin mielellään kuitenkin antaisin sinulle ja olenkin jo antanut, olen antanut
sydämeni ja rakkauteni. Älä hyvä Aliina hylkää sitä[,] mitä minä voin
sinulle antaa minä en voi kenellekään muulle antaa.
17 p. On ilta kello 10. Ulkona on pimeä ja tuuli humisee nurkissa, se
puhaltelee lännestä, ehkä tuo sieltä lämmintä ilmaa pidemmiksi ajoiksi.
Minä tunnen ikävää. Tiedätköhän sinä Aliina minun ikävästäni. Voi miten
paljon minä sinusta pidän. Milloinkahan saisin kanssasi puhua jotakin tai
uskaltaisin katsoa silmiisi.
19 p. Näinhän sinun Aliina taas tänä iltana, miten sinä näytät hyvältä.
Sinun tähtesi antaisin vaikka koko elämäni.
31 p. Olen taas täällä Helsingissä Kalle Lampin luona, tuntuu vähän
oudolta juuri kun minua vierottaisi. Sofii ei ainakaan puhu mitään ja on
muutenkin niin välinpitämättömän näkönen. Täytyy tästä lähteä kaupungille
asioita toimittamaan.
Helsingin rohdosliike Fredrikinkatu 25.
Menoja tähän asti kl: 9:30 ap. Korppuin Korvessa 20 p Piletti 465 Suometar Hyving. 15 Torttu vaunussa 10 Omenat 10 Kahvi ja nisul. täällä rautatientorilla 15 Ruoka Henrikinkad. keit. 70 Suometar 10 [Smk] 6:15 Taas täällä vieraskodissa, mutta en samanlaisella mielellä kun silloin
syyskuussa.
1 p. Ruoka 85
" 80
Asunto 125
Polkupyörälyht. 200
Käsilyht. 180
Laatikko sähkökal. 215
Kirjat 330
Omenat -10
1225
Niinimäjen Hildan pieksuis-
ta -:85
Toivon pieksuista -:25
Marin pieksuista -:35
Heikkilän Eelin pytystä 1:50
2 95
Aliina! sinun tulinen rehellinen ja elämää uhkuva katseesi on minun vankinnut. En oikeen tiedä mitä sinä minusta ajattelet. Ehkä sinä inhoat ja halveksit minua, en tiedä. Mutta minä pidän sinusta, rakastan sinua. Voi jos minä tietäisin rakastatko sinä Aliina minua vähääkään. Oliko se kesäinen kohtaus maantiellä totta vai miten! Olenko minä erehtynyt sinun katseesi suhteen. Oli miten tahansa mutta sinulle Aliina minä olen antanut
sydämeni. Minä tahdon olla rehellinen ja tunnustan sen suoraan. Olen
antanut sydämeni sinulle ihan kokonaan. Jos sinä sen työnnät takaisin,
niin minä en voi sitä enää kenellekään antaa. Mutta olethan sinä Aliina
niin hyvä. Minä uskon sinusta hyvää, ja toivon sinulle hyvää.
23 On ilta kello 11:ta istun tässä pöydän ääressä ja ajattelen jotakin,
mitä minä ajattelen? Minä ajattelen armasta! Minä kaipaan niin rakkautta.
Saankos minä koskaan osakseni naisen rakkautta, sellaisen naisen josta
minä itsekin pidän, en tiedä. Onhan niitä ollut joitakuita pikku unelmia,
mutta ne ovat olleet niin heikkoja tunteita, että ne ovat hetken päästä
haihtuneet. Onko minun ajatukseni sinustakin Aliina vaan paljasta tyhjää
kuvittelua? Onko minun koko elämäni vaan erehdyksiä ja kuvitteluja? Eikö
siinä ole totta lainkaan.
25 p. klo 8 ip. Ilma on tyyni ja lämmin kuin kesällä. Taivas on tähtikirkas ja kuutamoinen. Oi miten on hauska katsella kuuta ja tähtösiä sinisellä taivaan laella, ne ikään kuin tuovat lohdutusta rauhattomaan rintaan. Ne ikäänkuin tuntuvat sanovan "Älä sure ihminen sinä pieni maan matonen, koeta vaan kantaa kohtalosi ja tehdä niinkun on oikein. Se mitä sinulta jää tekemättä sen tulevaisuus tekee, uhraa vaan itsesi hyveen ja totuuden puolesta silloin teet hyvin ja minä katselen sinua kirkkain lempein silmin.["] Mitä on rakkaus? Onko se sellaista että rakastaa silloin
kun rakastetaan ja vihaa silloin kun vihataan. Niin, onhan siinäkin jo vähän
rakkautta, mutta onko se päämäärä? Ei, vaan pitää rakastaa silloinkin kun
ei rakasteta. Aliina! sinulle minä annan sydämeni. Miksi? Siksi että
rakastan sinua. Rakastatko sinä minua? - en tiedä. Minä toivoin ja luulin
sinun rakastavan minua, olenkohan pettynyt. Sinä näytät siltä kuin
koettaisit pitää minua loitolla itsestäsi. Jos niin on, niin minkä tähden?
Olenko minä niin paha ja huono ettet sinä voi kärsiä minua. Ehkä - No
niin, minä olen se kun olen vaikka parhaanikin teen. Ole sinä parempi, ole
oikeen hyvä, minä iloitsen siitä sillä minä rakastan sinua. Jos sinä Aliina
et tahdo minua nähdäkään niin olen poissa, menen kauvas pois. Enhän
sinua rakastaisikaan jos en toivoisi parastasi.
Joko minun täytyy jättää sinut Aliina ajatuksistani. Et sinä taida minusta välittää etkä minua rakastaa vaikka minä sitä kesästä saakka olen luullut ja toivonut. Ei täällä mailmassa taida olla sellaista tyttöä, joka minua rakastaisi - Miksi ei ole? Siksi kaiketi ettei minussa mitään rakastettavia ominaisuuksia ole. Mutta saanhan minä rakastaa. Minä rakastan sinua Aliina, vaikka et sinä minua rakastaisikaan. Minä rakastan sinua niin, että pakenen luotasi ja näkyvistäsi kauvas pois jos sinä sitä tahdot. Tahdotko sinä etten tulisi näkyviisi? En oikeen tiedä, en arvaa oikeen ajatuksiasi. Tuntuu vähän siltä kun tahtoisit sinä pitää minua loitolla itsestäsi. Niin, pidä vaan jos olen sinulle vastenmielinen, eihän minulla ole oikeutta tunkeilla sinun luoksesi. Surenko minä sinua? Kyllä! Tunnen ikävää siitä että sinä lähdet toista tietä kulkemaan. Miksi et tullut minun kanssani? Sinun olisi kaiketi tullut ikävä minun seurassani, sillä onhan minun henkeni niin köyhä viehättäväisyydestä. No niin! mene vaan hyvä Aliina hae itsellesi iloista seuraa ja elä reipasta
ja jaloa elämää. Minä lähden yksin korpeen, se on minun kohtaloni. En
tahdo haavoittaa kenenkään elämää. Koetan sulkea surut ja kaipaukset
itseeni ja viedä ne mukanani haudan hiljaisuuteen.
2 p. ilta. Voi millainen on tämä mailma, ei kenestäkään turvaa, vastusta vaan yllin kyllin. Voi voi Aliina jospa nyt tietäisit miten sinua erittäin kaipaan. Sinä olisit
samaa mieltä minun kanssani sillä sinulla on raitis ja puhdas mieli. Onhan
minulla se edes lohdutuksena että sinä olet samaa mieltä minun kanssani.
Minä en tahtoisi sinulle teeskennellä, vaan en voi kokonaan sitä välttää.
Minä tunnen voiman joka tahtoo vetää minua alaspäin ja veltostuttaa.
Minkä tähden minä olen niin huono. Minä olen niin itserakas, etten voi olla
maltillinen.
9 p. joulukuuta 1906: Ulkona on pimeä. Sataa ja tuulee. Lännestä puhaltava lämmin ilma
yhdessä veden kanssa huuhtovat lumen pois. Se onkin jo jotenkin vähässä,
ainoastaan vähän jäätä on teiden kohdalla.
Kuule, kun myrsky suhisee 16 p. Koko viime viikon on ollut leutoa säätä, ei juuri suojaa, mutta ei
paljon pakkastakaan. Lunta on vaan satanut noin korttelin paksuudelta,
ensin yöllä maanantaita vasten sellaista märkää joka otti kiinni puiden
oksiin ja runkoihin ja sitte keskiviikkona taas hienoa kuivaa lunta tyynellä
säällä joten metsä on ihan valkoinen lumesta, jokaisen pienimmänkin
varvun päällä on paksu lumikerros. Halon hakkuu pienessä lepistössä on
vähän hankalaa, kun täytyy aina lyödä pari kertaa kirveen "pohjalla" puun
kylkeen ja sitte taas juosta alta pois ettei saa lunta niskaansa.
Menoja:
16 p. illalla kello 9 Taas piirrän tähän tunnelmiani illan hiljaisuudessa. Mitä minä nyt tunnen?
Tunnen nyt päänkipua ja väsymystä. Viime aikoina onkin ollutkin usein
pääni kipeä ja raskas, tulleeko se ikävästä. Ehkä ylenmääräinen jännitys
on tehnyt pahaa. Jokohan alan sortua kohtaloni alla. Minä kaipaan niin
todellista ystävää. Etkö sinä Aliina ymmärräkään minua. Ehkä sinä naurat
minua, ehkä kerrot muillekin minun tunteistani. Sitä en vielä sinusta Aliina
usko. Olethan sinä rehellinen etkä ketään pilkkaa. Nyt minä olen väsynyt
mutta väsyneenäkin muistan sinua Aliina.
13 p. tammikuuta 1907 On ilta kello 10. Tulin juuri Ojamäjeltä. Siellä oli kokous raittiuskokouksen
nimellä, Eetu oli kutsunut. Kivistön pojat olivat saapuneet. Puhuttiin
yhdestä ja toisesta, enimmäkseen sentään kinattiin valtakunnallisista
asioista. Tuumittiin raittiusseuran henkiin herättämisestä. Päätettiin
koettaa, ei tiedä onnistuuko. Minä tunnen suurta voimattomuutta kaikkeen
toimintaan, olen niin väsynyt. Missä lienee syy tällaiseen onnettomaan
tilaani, ehkä on suuri syy siinä että olen pettynyt toiveissani. Tuo Aliinaan
rakastuminen vaikutti niin voimakkaasti. Se kohotti ja laski, paiskasi
viimein ikävyyden alhoon. Pitkän aikaa odottelin toivoin mutta viimein
täytyi luopua. Nyt jo täytyy uskoa että olen yksin, ihan yksin. Ei kukaan
tyttö minulle hymyile lemmen hymyä. Jokunen nauraa alhaista naurua,
toiset kohottavat päätänsä ja menevät tiehensä, heillä on omat aatteensa
ja omat armaansa. Tuo Lyydi olisi ehkä lyöttäytynyt seuraani, mutta minä
en häntä ymmärtänyt, en ymmärtänyt tarpeeksi. Nyt olen jo ikämies,
hehkuvampi nuoruus on ohitse. Osaisinko enään rakastua? En tiedä, mutta
kuitenkin minä kaipaan, kaipaan naisystävääni. Löytyneekö sitä vai ikävöitsenkö turhaan, ehkä kuolen vanhana poikana, 1 p. Olin eilen Pilpalassa kuukauden kestäneen karjakkokurssin päättäjäisissä. Ojamäjen Eetun kanssa täältä hevosella lähdettiin. Kello 1 sinne saavuttiin, loppupuoli konsulentin puheesta enää kuultiin. Karjakot olivat ehkä jo ennen puhuneet. Sitte puhui Kujala, arka ilme silmissään muutamia kehoitus ja kiitossanoja. Päätökseksi aloittivat kurssilaiset "Maamme", mutta sellaisella nuotilla, jolla ei sitä ennen ole laulettu, nim. Hämäläisen laulun. Pian sentään huomasivat etteivät säkeet sopineet säveleeseen, heittivät sikseen ja ottivat vanhan nuotin ja niin saatiin lauletuksi nuo kaksi värsyä jotka niin monasti ennenkin on laulettu ja jotka jo alkavat hiukan vanhetakkin. Sanottiin sitten olevan lomaaikaa, niin että vasta 4jältä alkaa kurssilaisten toimeenpanema illanvietto Lättilän salissa, siinä samassa salissa, jossa ovat asuneetkin. Tämän väliajan oleskelin piahtassa ja väentuvassa. Piahta kivestä, lattia, pöydät ja ruuhet sementistä, ikkunat hiukan pienenlaiset niin että pimeys oli tavallista suurempi. Lehmät olivat enimmäkseen pieniä "maatiaisia", nuoria paljon. Lampaita, sikoja, vasikoita ja kanoja oli myöskin, hyvin näyttivät voivan. Tuvassa oli joukko miehiä, näiden kanssa alkoi Eetu kinata, kinasi sosialistiseen suuntaan, oli yksin kaikkia vastaan, koko hyvin piti puoliaan. Viimein pilasivat miehet asian lyömällä leikiksi ja vedellen turhuuksia. Siitä Eetu vähän nolostui, oli hiukan aikaa [nuurssuksiin], sai tuntea että voittajien katseet ovat kiduttavia. Viimein ilmoittivat tytöt alkavansa, läpi porstuan rynnättiin sisään. Siellä perällä "serminsä" vieressä jo olivat ryhmässä, lauloivat "Jos sydän...", äänet korkeita joskaan ei käheitä. Piilousivat sitte sinne nurkkaan saaleista tehdyn esiripun taa, raittius valmisti itseään ja joukkojaan, tulivat näkyviin, olivat aikansa ja sitte poistuivat. Menivät taas verhon taa ja alkoivat taas valmistaa itsestään ammattilaisia. Tällä välin oli yksi runon lukija ja sadun kertoja. Kun sitte ammattilaiset tulivat oli heissä suutareja ja raatareja, miehiä ja naisia (vaikka kaikki todellisesti olivat naisia). Nämä asettuivat riviin ja karjakko Räty sanoi, että kun alkaa rivin alusta antaen kullekin ammattinimensä alkukirjaimen tulee koko rivistä yksi lause. Siitä tuli ajatusta, tehtiin sakki: minä, ja Lapinleimun Eetu ja tuntematoin siinä tuumittiin. Toiset sano[i]vat kirjaimija, minä pistin ylös ja sillon synty lause "Pijä lehmäsi puhtaana". Kuiskasin Eetulle, hän sano yleisölle, tuli meille kunnia. Ohjelma oli lopussa, piirileikki alkoi. Minäkin koitin vähän mutta [äis] kun jalat oli kömpelöt, tulin pois ja tuumin että olen [nuurssustunut] ja vanhentunut. Haettiin syöttö Lättilästä, "Een minä viitsi sellaiseen vaivaan ruveta" oli komea vastaus, haettiin [H]yrryltä. Kyllä, tottahan näin isossa talossa ruokaa on, siinä kaksi äärimmäisyyttä ja aivan vierekkäin. Ilta kului tanssissa ja leikissä ja lopulta lähdettiin pois. Minä painoin suksilla hevosmiesten perässä, lopulta jättivät, en saanut enää kiinni. Suksikeli oli hyvä mutta hiki tuli sentään kun kauaa tuliin. Aliina karttaa hiukan katsettani, minä olen päättänyt koettaa kuolettaa
tuon ehkä mielikuvituksen avulla syntyneen eroottisen tunteen ja luulen
siinä onnistuvanikin, sillä silloinhan pääsen taas luonnollisuuteen takasin.
14 p. On jo koko pitkä aika, kun viimeisen kirjoituksen olen tähän
muistikirjaani kirjottanut, väliin tulee ne kirjoitusvälit pitempiäkin.
Tuskallisella mielellä tämän kirjan alotin, olin silloin joutunut onnettomaan
rakkausseikkailuun. Syy miksi tällaiseen tilaan olin joutunut oli suureksi
osaksi siinä, että annoin tunteilleni luonnottoman vallan; olin liian heikko
hallitsemaan itseäni. Tuo rakastumiseni oli suureksi osaksi omien
mielikuvitusteni ja ajatusteni synnyttämää, se oli syntynyt minussa itsessä
yksinäisinä hetkinäni eikä Aliinan seurassa, siksipä ei se ollutkaan
luonnollista.
16 p. Tunnen nyt sopusointua mielessäni Aliinan suhteen, olen päässyt
tuosta onnettomasta yksipuolisesta rakastumisestani, jota jo kestikin viime
kesäkuusta asti. Monta kyyneltä olen vuodattanut ja monta työtä
[neljä sivua leikattu saksilla irti, jätetty vain kaistaleet
ilmeisesti pitämään vihon sidosta koossa]
[Seuraava katkelma ilmeisesti maaliskuun 16, sillä käsittelee
Suomen ensimmäisiä yksikamarisen eduskunnan vaaleja 1907,
joissa kansalaisilla oli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus]
vähän jälkeen 9:sän alkoi tulla ihmisiä ja tuossa vähän ennen kahtatoista
oli tulva suurin, sitte se laimeni sellaiseksi vähittäiseksi tippumiseksi ja
loppui tykkänään tuossa 6:den tienoissa, kun kello löi 8:san lähti
lautakunnan jäsenet pois varustaen ensin vaaliuurnan 3mella sinetillä,
leimasinlaatikon 1dellä ja lippuja sisältävän kapsäkin 1dellä sinetillä.
Tänään kävi 546:sta äänestäjästä noin 300 jo äänestämässä. Yleensä
näyttivät kaikki valitsiat jotenkin varmoilta, jokunen harva oli epätietoinen,
useat lipun saatuaan katselivat epätietoisesti, minnekkä sen kanssa
menisivät, joku kysyikin mitä sille tehdään. Toisten kasvoilta kuvastui
epäröimistä, toisten surua ja toisten päättävää varmuutta, äärimmäisten
puoluemiesten vihaakin.
17 p. Toinen vaalipäivä eilen oli enimmäkseen pyrynen päivä. Niinkun edellisenäkin päivänä tulivat ensimmäiset äänestäjät tuossa 10-12 välillä, iltapuolella ei enää tullut ketään. Kun kello löi 8san aukaistiin uurna ja laskettiin liput joita oli 472, äänioikeuttaan käyttämättömiä oli 71. Poisvietyjä 46, siihen laskettu kaikki jotka olivat muutetut toiseen äänestysalueeseen tai saaneet otteen tai joilla ei ollut äänioikeutta jonkun syyn vuoksi. 2 äänesti otteella, 1 nimeä ei ollut rekisterissä vaan luettelossa. Siis luvut:
Yleensä näytti siltä että se vaalitoimitus oli ihmisten mielestä liian lyhyt,
olisi sitä enempikin tehnyt kun kerran alkuun pääsi. Palkkoja saatiin
seuraavasti:
Eskola 5 päi. à 3 15 mk Kaisla 3 " à 3 9 " Siven 3 " à 3 9 " siivoamisesta 1 " Wiljann 3 päi. à 3 9 " Naski 3 " à 3 9 " Lapinlei 2 " à 3 6 " Oila 4 à 3 12 " Lapinlei. Jalmar yhtensä 4 " 74 19 p. Eilen oli sakea lumipyry, tänään samoin, sataa kaakkoistuulella
21. p. kl: 7t 24' a. Wieläkin sataa lunta hiljakseen, sataa jo kolmatta päivää yhtämittaa. Ihmeellistä lumen tuloa näin keväällä, muulloin on tähän aikaan ollu tavallisesti hankikanteet ja kirkkaat ilmat. Minulta on tämä talvi kulunut jokseenkin köykäisesti, ei
suuria ole tullut tienattua. Voipyttytyö on tässä ollut työn teentänä, mutta
suuria palkkoja ei siitä ole tullut. Ihmeellisen vähän minussa on elämää.
Ihmettelen sitä itsekin että Miksi en minä voi myös niin tehdä? Luultavasti siksi, että olen jo jättänyt tuon iloisen ajan, toivorikkaan nuoruuden ja siksi ettei se ollut minulle erittäin riemuista rikas ja vaihteleva, kului vaan enimmäkseen yksitoikkoisesti ja hiljaisesti, olin päivät pitkät omissa umpinaisissa ajatuksissani. Mikä on nyt toivoni? Onhan sitä jotain, on pari seikkaa jota toivon ja kolmas olisi välttämätöin niiden toisten saavuttamiseksi ja taas ne toiset edistäisivät kolmannen säilymistä. Elämä on sentään niin suurta ja kaunista, jos se on
kamalaa ja kolkkoakin. Se voi olla kumpaakin, mutta juuri sentähden kun
tiedän että se on suurta ja kaunistakin pidän elämästä. Silloin kyllä kun
elämä näyttää synkän puolensa haluaa jättää koko elämän ja monasti
jättäisikin, jos ei kirkas päivänsäde tunkisi sinne synkkyyteenkin ja pitäisi
yllä elämänhalua.
22 p. Tasainen seisova ilma, 3 kylmää, harmaassa pilvessä illalla kello 11. Tässä istun pöydän ääressä ajattelen mennyttä aikaa, ajattelen myös tulevaista. Minun mennyt nuoruuteni! etkö tule enään takaisin, et tule luokse, tuntisi sääliä, vetäisi kädestä leikkikentälle, en tiedä. Lemmittyni, niin, lieneekös häntä! Ehkei olekaan, ehkä minun on kuljettava yksin koko elämäni. Miksi ei minulla ole ystävää, minä niin sitä kaipaisin? Tuollaisia harhanäkyjä vaan ja pettymyksiä, elämä on niin ikävää kun ei saa rakastaa ja olla rakastettu. Oli miten oli, minun täytyy ottaa vastaan elämä sellaisena kun se tulee,
tyytyä osaani. Jos minulle ystävä lemmitty on luotu niin joskus me
kohtaamme toisemme. Jos ei, niin silloin muutun harmaaksi ukoksi
lempeän käden koskaan tukkaani silittämättä. Saan tyytyä vaan siihen kun
taivaan tuulet sitä t[uuhaa]vat ja auringon säteet [hyäilee].
3 p. Kevättä on ilmassa mutta ei ole kevättä minun mielessäni.
Elämänhalu on kadonnut minusta.
25 Ilta on tyyni ja rauhaisa. Aurinko on mennyt pohjan perille ja luo
kajastavaa valoansa taivaan reunalle. Kuu kumottaa melkeen kokonaisena
korkealla taivaalla, vaan ei se paljoa valaise, kun taivaan kansi on kauttaaltaan ohuen pilven peitossa. Aukeat maat ovat jo lumesta paljaita,
hiljaista vesien kohinaa kuuluu, muuten on äärettömän hiljaista. Miten
hauskaa olla tällaisella illalla ulkona luonnon hiljaisessa ja hämärässä
helmassa armaansa keralla! Suloista on neitoansa kohdata, suloisinta
silloin kun hämärä maita peittää. "Mikä se on joka tuolla kukkulalla
tuulessa liehuu ja punaiselta hohtaa? Onko se tuuli joka kuusen oksia
heiluttaa ja orjantappuran kukkia viskelee, vai onko se neitoni hame, joka
siellä liehuu kun hän armastaan odottaa.["]
29. Menoja:
Merta 4:-
Nisuleipään -:50
Eetun merta 4:-
8:50
Vappuna 1907 kl: 3 i.p. Ilma on seisova ja tyyni ikäänkuin odottava. Kuurapilvet peittävät kauttaaltaan taivaan. Paikoin ovat mustina satamattomina möhkäleinä, toisin paikoin satavat niin että juovat näkyvät ilmaa vastaan, toisin paikoin taas ovat silineet ohueksi vaaleaksi josta aurinko väliin paistaa kuin sian silmästä. Yleensä on ilmassa viileähkö henki, lunta on vielä paljon metsissä, ja on sitä lakeillakin. Illalla kl:11ta. Tulin Ojamäjeltä jossa oli koolla muutamia tyttöjä ja poikia, poltettiin
tulisia mäjellä ja leikittiin, sitte lähtivät ja minäkin saatoin Valteenin taka.
6 p. Ihmeellisesti tämä kevät kuluu, se kuluu niin äärettömän nopeaan ja mikä vielä pahempi melkeen hukkaan. Minä kulutan kallista aikaani juuri kun en elämää missään arvossa pitäisikään. Toimintakykyni on ihan lamassa. Kaikki mikä vaatii ponnistusta ja päättäväisyyttä tuntuu raskaalta. Ei, loppu tästä viimeinkin täytyy tulla. Ei tällainen retuuttava elämä
ikuisesti saa jatkua, sillä siinä ihan kuolee koko henkisyys, tulee sellaiseksi
tahdottomaksi ja horjuvaksi joka ei kykene mitään päättämään ja toimeen
panemaan. Oi sinä hyveen kultasiipinen lintu, tule minun luokseni. Oi sinä
elämän kirkas aurinko, valaise ja lämmitä minua.
10 p. Taas on valjennut luonnon kirkas päivä. Nukuin viime yön huonosti,
oli illalla niin paha ollakseni ettei tahtonut nukkumisesta tulla mitään.
Eripuraisuuden henki on päässyt seuraamme ja se uhkaa pilata koko
elämän. Ihmettelin Helanderia kovin miten hän on sellainen. Onko vika
minussa vai muissa, sitäkään en tiedä varmaan. Miten ylpeästi Helanderi
kieltäytyi ottamasta osaa iltamaan ja niitä syitä, ne eivät pitäneet mitään.
Oikeen naurattaa "hän on vanhempi minua", voi kurjaa naisen
turhamielisyyttä. Se sillonen toiminta Heikkilässä siksi että siellä oli Juha
ja se kuvaelma siksi, että sai näyttää että on kaunis, nyt ymmärrän,
mutta miten on tässä meneteltävä. Elin Mattila katsoo huviksensa ylös
meidän toimintaamme, viimäseen asti olen koettanut säilyttää Kivistön
poikia seurassa, he ovat vakavia poikia.
26 p. Nyt on minulla ratkaiseva taistelu elämästä ja kuolemasta, nim.
henkisestä elämästä ja kuolemasta ja samalla myös ruumiillisestakin. Woi
miten syvästi tuo viimekesäinen erehdykseni on vaikuttanut koko olemukseeni, vähällä se piti ettei vienyt henkeäni, enkä vieläkään ole terve
sen kohtauksen tuottamasta sairaudesta. Minusta tuntuu siltä etten enää
mitään voi tarmolla toimittaa jos en ihan täydellisesti voi vapautua niistä
tunteista ja ajatuksista, jotka viime kesänä minut valtasivat. Se oli ankara
karille purjehtiminen, jossa laivani särkyi pahasti. Saa nähdä vieläkö sen
kuntoon saan ja uusille ulapoille uskallan. Mutta minun täytyy koettaa, se
on minun velvollisuuteni. Ei ole oikein laivansa karille ajettua jättää se
hylyksi, sitä on koetettava korjata. Onnistunko, se on eri asia, mutta
koetettava on!
23 p. I apupäivä. Käänsin sontakasaa
24 p. II Perunamaan sontaa hajotin hevosella
25 p. III Perunamaan sontaa ajoin kotoalta
26 oli sunnuntai, soittelin viulua
27 p. Ajoin kotona sontaa sekä äjestin ja kynsin
28 p. Olin suuruksista asti Ojamäjen Eetun takvärkisssä Heikilän
puutarhaa laittamassa.
29 p. Menoja: "Työmies" Kesäkuuksi -90
30 p. Paikkasin Niinimäjen vaarin saappaita
31 p. kello 3 i.p. Tänään on oikeen lumimyrsky. Jo pitemmän aikaa on ollut kylmiä ilmoja. Ensin keväämmällä oli vähän lämmintä vaan sitte muuttui kylmäksi ja sateiseksi. Heluntaina vähän lämpisi ja oli lämpö korkeimmillaan heluntain jälkeisenä tiistaina, sitte alkoi taas vähän viilentyä kunnes viikko jälkeenpäin alkoi kovasti pohjosesta tuuleta ja siitä alkain on ollut vielä kylmempää. Koko viime viikon on ollut tuuli pohjosessa ja satanut vettä ja lunta melkeen joka päivä. Tänään on tuuli ollut länsiluoteessa, puhaltanut vinhasti ja satanut välillä aika kuuroja lunta niin sakeasti kuin suinkin voi ilmasta tulla, väliin taas paistaa aurinko. Aamulla oli 1 lämmintä. Kasvullisuus on ollut seisoksiin pitkät ajat. Lehti on ollut hiiren korvalla jo kauan, senverran on kasvanut että juuri parin päivän päästä huomaa että se on isompaa. Kauran oras on 2 tuuman pituista yksihaarasta, on ollut kylvettynä jo 3-4 viikkoa, vaan ei ole viime aikoina yhtään kasvanut, ruispellot ovat tulleet kovin epätasaisiksi, toisin paikoin on vähän lihavampia tukkoja, toisin paikoin taas ei juuri mitään. Ruoho on hyvällä alulla vaan ei voi pituutta kasvaa. Nytkin vielä on ilma niin äärettömän vaalea, melkeen kun talvella, saa nähdä koska lämpii. Illalla kello 9 Alituisesti on satanut lunta, nytkin on maa lumesta
valkoinen, tuuli on kääntynyt pohjaan, taivas on ohuessa pilvessä, vaalean
sinisenä hohtaa läpitse.
1 p. Alituisesti kylmä ilma, tuuli pohjosessa, on vastikään taas satanut
lunta, kello on 6 a. -
4 p. Tänään ensimmäinen kaunis lämmin ilma pitkästä aikaa. Rahaa on
nyt kukkarossa 50:83 p.
7 p. aamulla kello 7män Selkeä, auringonpaisteinen ilma. Taivas on jo tumman sininen ja reunoilla
alkaa näkyä tummaa kaasua. Lehti puissa on alkanut kasvamaan ja
voikukka paraallaan kukkii.
10 p. Kesä tekee tuloaan. Vieno ukkosilman tuoreus henkii. Juhannus on
tulossa, pian tämä kesä näyttää kuluvan. Siitä on nyt vuosi kun minä
kirjotin muistikirjaani laulun "Tuli pohjosesta äitini kulta". Miksi sen silloin
siihen kirjotin. Niin minulla oli silloin omat syyni, minä olen hupakko, olen
sitä ollut koko ikäni. Elämässä on niin paljon käsittämätöntä ja arvoituksia,
ja tällaiset hupakot eivät ymmärrä niistä kuin osan.
11 p. Kaunis kesä-ilma. Eilen näytti kun olisi hankinnut sadetta, vaan sitä
ei taida pian tullakaan koska on selkinnyt. Kun taas tuli lämpöset ilmat
ovat lintusetkin ruvenneet laulamaan, tähän akkunaan niitä kuuluu
monenlaisia viserryksiä. Ne ovat vaan metsälintujen lauluja, mutta minusta
ne ovat hyvin kauniita.
12 p. IV Ojaa kaivamassa
13 V Ojaa kaivamassa
14 p. Nyt on metsä kauniimmillaan, lehti on niin vaalean viheriäistä. Maat
myös alkaa jo saada hyvin rehevän ruohopeitteen. Voikukat kukkivat
paraallaan, harakat kukkaset eivät vielä, ehkä joutuvat juhannukseksi
paraammalleen. Niin se juhannus tuleekin jo viikon päästä. Pian se tulee,
en soisi sen vielä niin pian tulevan, tätä kesän ihaninta aikaa saisi kestää
enemmänkin niinkun ihmisijänkin kauniin aika.
15 p. Kaivoin eilen ja yöllä ojaa ja tuli sitten 2 päivää tehtyä kun olin
tiukilla, siis VI ja VII.
19 p. Nyt on halkoja hakattuna, viime talvisia 64 kyyn. tämän keväisiä
22 kyyn. Niistä on saatu rahaa 20 mark. Taas ihana ilma, tuuli on
Minussa on niin omituinen tunne, tuntuu kuin saisin jotakin suurta onnea ja samalla tuntuu kun se menisi pois. Mitä se on? Kun on kesä, metsä ja maa kukkii, ilma väräjää lemmen laulusta ja lemuaa
kasvien tuoksusta, niin silloin minunkin rinnassani soi joku hellempi sävel.
Niinkö se on? Kun taas tulee kylmä pohjolaan, pakkanen puree ruohot
ruskeiksi ja puhaltaa lehdet puista, järvet jäätyy ja kinokset maita peittää,
talven harmaa kolkkous täyttää ilman, onko minun rinnastani silloin soitto
tauonnut. Onko tuo tunne vaan kesäkuun tuomaa, kukkien luomaa, eikä
lempeni pysy kauempaa, eikä se olekaan talvisessa tuvassa hankien
harjalla, enhän tiedä.
Aaltonen Laivanvarustajankatu 9 pihan puolella
Ilta. Ilman päämäärää olen haljuillut koko päivän täällä Helsingissä, ei, joku
päämäärä ihmisellä tarvitsee olla, ei hän muuten voi elää
Kahvi -10
Kuvat -50
Työmies - 5
Mukavuuslaitos 10
75
22 p. kl 10 On satanut hurjasti, nyt on taas satamatta. Ois kuinka
kauan kestää mennä sinne Turkuun, ihan koko juhannuksen saa
matkustaa.
27 p. Istun paraallaan täällä Laitilan Wekkan talon kamarissa ja harkitten
pois lähtöä, olen jo ollutkin viikon päivät matkalla. Kun ei nyt vaan tulisi
sadetta kun lähden yöksi matkustamaan hevosella Turkua kohden.
28 p. Taas olen täällä opistolla Kallen huoneessa. Hyvin olen väsyksissä
kun koko viime yön istuin rattaissa Laitilasta Turkuun ja muutenkin reisu
rasittaa.
30 p. Illalla kello 10. Nyt ovat ne juhlat taas täällä opistolla päättyneet. Hauskastipa se päivä kuluikin. Wäkeä oli koko paljon, ilma kaunis, vaikka vähän pelotteli sateella. Minä olen jo koko ison ajan ollut huvimatkalla. Olen nähnyt taas vähän maailmaakin, uutta maailmaa ja uusia ihmisiä. Tämä onkin minulle terveellistä, sillä olenkin siellä kotioloissani alkanut kehittyä niin omituiseen suuntaan että jos sitä edelleen jatkuisi johtaisi se minut ennen aikojani onnettomuuteen. Kun näin täällä entisiä tovereita tulin niin omituiseen tunnelmaan, tunsin
vielä sitä opistoaikaista vapaata ja iloista mielentilaa. Silloin minä olin
vapaa ja minulla oli luottamus elämään. Minä luotin naisten rakkauteenkin.
Minä ajattelin, että minäkin voin tulla naisen rakkaudesta osalliseksi, vaan
niin ei käynyt: tuli aikoja ja tapauksia jotka musersivat luottamukseni.
Ensimäiset pettymykset olivat vähän pienempiä ja jättivät kipinän toivoa
rintaani, vaan kun tuli se viimeinen, niin se järkytti elämääni perustuksia
myöten, oli vähällä murtaa sen kokonaan. Kuitenkin säilyin täydellisestä
häviöstä ja jäin elämään, mutta luottamukseni siinä koetuksessa meni. Tuo
tyttö musersi sen niin perinpohjin etten minä enää uskalla tyttöjä lähestyä,
enkä paljon ajatellakaan. Niin, sellainen on kohtalo, nim. minun kohtaloni.
Olkoon vain, tietysti se luonnonlain mukaan menee. Kunpa vaan voisin
rauhottua ja ottaa elämän vastaan sellaisena kun se tulee niin silloin
tekisin viisain. Niin, mutta sitä en tahdo voida, kaiho soi yhä rinnassani ja
sydämeni kaipaa, arvatenkin se kaipaa sellaista joka ei sille kuulukkaan,
kaipaa sellaista jota ei sillä ole itselläkään antaa. Oi luoja, miksi loit
rintaani kaihon sellaiseen jota en ole ansainnut. Oi miksi!
1 p. Aamulla kello 8. Taivas on sameassa pilvessä josta aurinko hämärästi
paistaa lävitse, tuuli henkäilee vienosti, kesä on parhaallaan ja kukat
kukkivat.
3 p. VIII Hajotin ruismaan sontaa Antin kanssa, 2 kasaa oli tinkiä. Sain
Santelta koko viime vuotisen työpalkan halon hakkuusta 12 mk.
4 p. IX Hajotin sontaa hevosella, tein päiväkaupalla ja sain 1 kasaa.
Tuuli on ollut koko päivän etelässä ja ajellut paksuja sumumaisia pilviä,
mutta satanut ei ole kun juuri vähän. Olen päättänyt tempautua lopultakin
irti näistä mielikuvitukseni harhoista joissa olenkin jo kylliksi ollut.
Todellisuus se on ainoastaan elämisen arvoista elämää vaikka ei se niin
loistavaa olisikaan.
8 p. X.nennen päivän tein lauvantaina kun hajotin sontaa ruispellolla. Nyt
on kesä kauneimmallaan, kukkien aika runsaimmallaan.
11 p. XII Hajotin sontaa
12 p. XIII Kynsin sontaa sekasin
13 p. Kynsin ja loin ajua. Nyt se alkaa heinäaika jokapaikassa, tähän asti
on kyllä yks ja toinen tehnyt heinää, kuka enemmän kuka vähemmän,
vaan tänään rientää kaikki kellä heinää on sitä katkasemaan. Onkin jo
aika heinänteon, sillä heinä on parhaassa kukassaan tai niinkun sanotaan,
"hedelmöittee", kaura on päälle tulossa, ohran okaat myös vähän näkyvät.
Ilma on kaunis poutanen, juuri sopiva heinäntekoon.
16 p. XV Niitin heinää aamulla, lopun päivää kasasin heinää [multapartin]
pellolla.
17 p. XVI Aamulla niitin, iltapäivällä kasasin Napen[alustan] pellolla.
18 XVII Aamulla niitin sitte kasasin ja iltapäivän laitoin nuoria häkkiin, tein
seipäitä ym. Nyt on ilma muuttunut viileäksi ja sateiseksi.
24 p. XVIII Niitin letkussa heinää aamupäivällä, iltapäivällä lapoitettiin.
29 p. Olin eilen Kytäjällä Afrika-lähetysjuhlilla. Ilma oli hyvin sopiva, kuu
oli pilvessä ja hienosti tuuli henkäili. Juhlia pidettiin metsänvartia Nybergin
asunnolla ja väkeä oli koko paljon. Puhujoita oli kaksi, Eräs
lähetyssaarnaaja, ja pitäjän rovasti. Asia oli vanha tuttu, paitsi se oli
heidän puheessaan uudempaa, että toivat ilmi nykyajan aatteita jumalan
kieltämisestä y.m.
2 p. Elok. Koska on jäänyt 11tos päivä jäänyt merkitsemättä niin
merkitsen sen tähän. Toinen 18 p yhtä perään XVIII. Niitin aamulla
pakohuhtimon ahossa sitte latomiehenä pikku niitulla koivuladolla ja
iltapäivällä sotkin latoja ja ajoin multaa kuopasta pois.
6 p. IXX Ajettiin heiniä latoa koko päivä ja saatiin kaikki heinät ajettua,
minä olin Syrjän kanssa latomiehenä.
8 p. kl: 11 a.p. Tuuli on tämän aamun ajellut mustia pilviä lounaasta ja nyt ne alkoivat sataa. Onkin sadellut viime aikoina hyvin ahkeraa, loppu heinänteosta on sentähden viivästynyt. Muistiinpanoja "Työmiehestä" 1 p. Eok. [Ei kumminkaan tehnyt em. muistiinpanoja]
12 p. Eilen oli sunnuntai ja minä ja Kalle oltiin kotona, äiti oli kirkossa.
Puoli päivää kului kotona syömisessä ja syömisen laittamisessa, sitte
lähdettiin Ojamäjelle, jossa ei ollut muita kotona kuin Aliina ja poika. Pelattiin kirjailijaa ja myllymattia. Lopulta lähdettiin Heikkilään Järvelän tykö,
jossa taas pelattiin kirjailijaa liki iltaa, jolloin tultiin kotia. Illalla myöhään
lähdettiin taas kirkkomäjen koivun juurelle, jossa oli päätetty Järvelän
kanssa kohdata. Jonkun aikaa koivussa kiipeiltyämme ja odoteltuamme
lähdimme Ojamäjelle tarkotuksella mennä salaa kuuntelemaan mitä siellä
keinussa olijat puhuivat ja ketä olivat. Hiivittiin hiljaa risusta ja kivistä
mäjen syrjää ojalta päin ylös aittan taka, jossa asetuttin kuuntelemaan.
Keinussa oli Elin ja Aliina, jotka vähän puhuvat ja lauloivat. Elin koetti olla
hyvin vallattomalla päällä. Minusta tuntui että oli hienoa kinaakin. Elin
sano laulakai se laulu, Aliina vähän äkäsenä laulakai te. Sitte tuli Järvelä.
Elin käski keinuun, Järvelä tuli ja sano että kyllä minulla nyt on aikaa,
sitte hän kertoi että oli veljeksiä hakemassa koivun juurella, siitä Elin alkoi
nauraa ja puhua jotain semmoista josta ei Aliina pitänyt. Sitte Elin alkoi
valitella mailman pahuutta ja oman kohtalonsa kovuutta. Hän sanoi että
ihmisluonteiden tutkiminen on hänelle hauskaa ja että hän löytää aina
enemmän ja enemmän ihmisissä pahuutta, mutta ei hän kestään välitä,
olkoot miten tahtovat. Sitten hän puhui sukupuolisuhteista. Naiminen on
sikamaista, naimaton tyttö on asteen ylempänä nainetta, ainoastaa silmäykset ovat luvallisia eikä mitkään klappaamiset.
13 p. Olin eilen Kotona ja Heikkilässä. Illalla tullessa Heikkilästä ostin
Niinimäjessä kangaskaup[aa]lta paidan 275, ei niillä ollut plyysiä eikä
sopivia kankaitakaan. Ilma on sumeinen, ihan läpinäkymätöin, kello 7:30.
15 p. illalla kello 10. Ikuinen suru on vallannut mieleni, kaipaan niin
sanomattomasti armastani. Voi missä hän lienee, tavannenko häntä
koskaan. Miksi on minun kohtaloni tällainen. Voi jospa minä tapaisin hyvän
ja rakkaan tytön, niin en häntä luotani laskisi.
18 p. illalla kl: 10nen. Olin koko päivän Rintalassa. Ihmeellistä miten minä
voin olla siellä koko päivän. Se on kerrassaan raukkamaista että minä voin
siellä viihtyä niin pitkät ajat. Miksi minä turmelen elämäni sillon kun se on
vähän terveempää. Mutta minä taistelen vielä, niin, minä taistelen
kuolemaani asti.
19 p. ilta kello 8 40. XX ja XXI päivä on tehty ruista niittämässä. Ankarasti tuulee ja sataa. Koko päivän on tuuli ajellut etelästä mustia
pilviä, mutta nyt ehtoolla ne vasta rupesivat satamaan. Vesi solisee alas
räystäistä ja väliin lyös sitä tuuli vasten akkunan ruutuja, tuuli taas pitää
suurta kohinaa metsässä ja nurkissa. Tämä luonnonvoimien myllerrys
peittyy syksyn pimeyteen. Syksyinen yö laskee yhä synkkenevää
pimeyttänsä metsille ja maille ja kätkee siten salaperäisyyteensä koko
yöllisen toiminnan, ainoastaan kuulohermo erottaa salskeen ja kohinan
tuosta pimeydestä. Minä itken elämäni pimeyttä. Miksi se on niin pimeä
ettei siinä ole kirkasta valon sädettä. Minä vieläkin ihmettelen sitä miksi
Aliina saattoi niin hyljätä minun rakkauteni. Minä aina siihen hetkeen
saakka, jolloin tuon kovan iskun sain, ajattelin että se jota minä rakastan
rakastaa myös minua, mutta ei se niin ollutkaan, se oli minulle sellainen
erehdys jota en osannut odottaakaan. Kumminkaan ei armaan kaipaus
poistunut rinnastani, yhä se siellä vaan polttaa. Kyllä minun taas täytyy
lähteä mailmalle, minun täytyy lähteä häntä etsimään. Voi armaani, missä
viivyt.
20 p. Aamulla kello 6. Yhä vielä tuulee vinhasti lounaasta. Sade on
hiljentynyt, ainoastaan hienoa vihmasadetta sataa.
[seuraava, 25. päivän muistiinpano on kaikista muista poiketen
kirjoitettu musteella]
25 p. Kl: 11 ip. Tuuli puhaltaa pohjoisluoteesta koko vinhasti, metsä kohisee. Taivas on
pilvessä, sataa hienoa vihmasadetta, ilma on myös viileähkö. Tulin juuri
Heikkilästä jossa istuin ison aikaa Nurmin huoneessa odotellen Järvelää,
joka oli mennyt Numlahteen palveluspaikkaa katsomaan. Sinne tuli myös
Eetukin ja puhuttiin siinä kaikenlaista, sovittiin koko hyvin. Aliinan suhteen
en minä vaan tahdo päästä normaalitilaan. Kun olin tässä lauvantaina
postissa ja oltiin 3misin minä, Kivistön pikkupoika ja Aliina siellä Heikkilän
tuvassa, niin minun oli hyvin vaikea olla, siihen asti oli helppo kun ei Aliina
ollut, vaan sitte kohta alkoi punastus kun hän tuli. Minä tunnen olevani
raukkamainen silloin kun en voi hänen läheisyydessään vapaasti olla vaan
en ole voinut sille mitään. Tuo viime syksyinen erehdykseni vaikutti niin
voimakkaasti etten vieläkään ole oikeen tasapainossa vaikka kohta tulee
siitä vuosi kuluneeksi, sellaiset haavat tarvitsee parantuakseen paljon
aikaa.
26 p. Ilta kello 9sän. Syksy tulee, metsä ruskettuu, kukkaset lakkaavat
kukkimasta, yöt käyvät pimeiksi, ilmat viileiksi ja aurinko ei
[Teksti ei jatku, useita lehtiä irronnut, syyskuun alku puuttuu.
Tähän kohtaan on pistetty samasta vihosta irronnut lehti jossa
ei ole kummallakaan puolella päiväystä]
ikuisesti menit. Mitä oli sinulla annettavaa sinä nuoruuteni elämä? Eksymystä, erehdyksiä oli sinulla annettavana. Yksitoikkoisuutta, velttoutta ja pettymyksiä sinä jätit muistoksi, onhan siinä sentään joku päivänsädekin, pieni pilkahdus valoisasta elämästä, mistä olen iloinen! Mitä nyt toivoisin? Minä toivoisin uutta elämää, minä tahtoisin tulla vielä
nuoreksi, aloittaa uudestaan uudella innolla, tahtoisin tutkia elämän
salaisimmatkin sopukat, tahtoisin rakastaa nuoruuden innolla, hehkuvalla
lemmellä, tahtoisin etsiä ystäväni vaikka[n] mailman ääristä, jolle vannoisin
ikuista uskollisuutta. Miten on todellisuus? Missä on se mitä tahtoisin,
nuoruus. Niin! se meni kuin kesäinen kaste, on kaukana takanani. Oi, olen
kadottanut kauneimpain, rakkaimpain nuoruuteni. Siellä nuoruuden
päivänpaisteisilla maisemilla käyskeli lemmettäriä, ihanoita impiä, täällä
vanhuuden korvessa niitä tuskin näkee. Jos joku korven rantaan tulee ja
siellä eksynen matkamiehen näkee, ilkkuen vaan nauraa ja pois juoksee.
Mutta eikö löydy yhtään naista, päivänpaisteisen kedon keijukaisista joka
uskaltaisi matkamiehen
[Lehti loppuu, vihon sidotun osan teksti jatkuu:]
jo ihan selkeä, nyt on selkeä jo aamusta alkaen ja muuten kovin lämmin.
Tein eilen XXIVnen veropäivän kauraa niittämässä pikkuniitussa ja
ehtopäivällä sian kaukaloa tein.
Syksyn merkit jo luonnossa näkyy Mitä on elämä? Se on käsittämätöntä. Ei ainakaan tähän saakka ole
osattu sitä selittää. Jonkun aineellisen olomuodon ilmaus se on, sen me
tiedämme, vaan mitä se itse on, sitä emme tiedä.Sen me tiedämme että
elämällä on määrätyt lakinsa ja että se riippuu aineellisesta yhdistymästä;
erilainen ainejoukkio tai aineyhdistymä tuottaa ilmi erilaista elämää. Nämät
me tiedämme. Me näemme, että kullakin elämällä on aikansa, millä pitempi
millä lyhempi, s.o. elämä jossakin ainejoukkiossa pysyy määrätyn ajan.
Miksi juuri sen ajan, eikä enempää, sitä ei meidän viisaimmatkaan
tieteilijämme voi selittää. Elämää syntyy, elää ja kuolee aina yhä
uudestaan ja uudestaan, onko sillä sitten mitään päämäärää, tarkoitusta?
On, aina yhä korkeammalle kohoava kehitys. Miksi aina eteenpäin
kehityksessä, siksi että eteenpäin meno on todella elämää ja koko
luomakunnan suuri ja ainoa päämäärä on juuri elämä. Kaikki mikä on kerran elollista, se tahtoo elää, ainoastaan elämä on sen ainoa tarkoitus ja
mitä suurempaa, rikkaampaa ja edistyneempää on elämä, sitä enemmän se
toteuttaa tarkoitustaan.
14 p. kl: 7 a. On niin paljon sumua että ainoastaan hämärästi näkyy
lähimpien puiden latvoja. Ei tiedä lieneekö pilveä yläilmoissa, muuten on
ilma herttaisan lämmin.
16 p. ilta kl: 10nen. Allini! Sydämeni olen antanut sinulle. Minä tahdon olla sinulle uskollinen
ikuisesti. Nukkuos rauhassa armaani. Sinun puhtoinen mielesi liidelköön
untolan aurinkoisilla mailla.
17 XXV päivä. Niitin Napen alustassa ja vanhallatalolla kauraa.
Syksyn tuuli ulkona humuu 18 p. XXVI Heinänsiemen riihellä, XXVII Kauraa niittämässä vanhallatalolla. Voi Aliina, miten minä ikävöitsen sinua.
19. XXVIII Niitin kauraa vanhallatalolla ja tuli kaikki kaurat niitettyä. Minä
olen niin äärettömän itsekäs kun minä luulen että olen rakkaudellani
ansainnut Aliina sinun rakkautesi. Oi en minä sitä ole ansainnut, mutta
onhan sinulla niin [hyvä]
20 p. XXIX Ohrariihellä. Aliina! Minä rakastan todella ikuisesti sinua. Sinulla on niin
oikeudentuntoinen, puhdas ja hyvä sydän. Minä rakastan sinua sittekin,
vaikka et sinä minua rakastaisikaan, en voi sinua unhoittaa. Elämän hyvät
voimat suojelkoon sinua Allini!
24 p. kl: 6 a. Herttainen kaunis syksyaamu. Maa on tosin hyyrteessä,
mutta ei se ihme ole, sillä syksyinen yö on pitkä pohjolassa, vaan tuo on
niin kaunista kun aamuaurinko paistaa puoliksi kellastuneeseen metsään,
viljavainioille ja pilvien kirjavoimalle taivaalle. Wielä on ilma niin raitista, se
tuo terveyttä kun sitä ahmii keuhkoihinsa.
10 p. Ilma sumeinen, tuuli lännessä, lehti on varissut puista jo hyvin vähään.
Menoja: Puotiin 2:30
Velan korkoja varten 5:-
Aug. Vuorelle raittius- 2:-
seuran puolesta
Ostin lainastoon kirjoja 9:20
18:50
Tuloja: Niinimäjen vaarilta 1:-
Rahaa nyt kukkarossa 35:42
16 p. kl: 11. illalla Tulin nyt juuri ompeluseuroista. Woi miten olen iloinen tästä matkastani, sillä siellä sain kokea sitä, mitä enimmin olen toivonut. Minä olen niin kurja raukka etten ymmärtänyt Allini mielentilaa eilen illalla. Sen kyllä näin että hän oli kovassa mielenkiihkossa, vaan minä luulin hänellä olevan halun seurustella Kallen kanssa ja olevan siitä harmissaan että minä menin sinne. Tänään oli minun niin paha olla, että päätin illalla ottaa selvän Allini mielentilasta, sillä tulin eilen illalla vielä siihen huomioon, että hän minun tähteni oli sellainen. Kun tulin Ojamäjelle, päätin mennä kohta keinuun, mutta
seistessäni siinä mäjellä tulit sinä Aliina tuvastapäin, minä sanoin ehtoota,
sinä ett heti vastannut, viimein vastasit ja äänesi värähti niin surullisesti.
Menin tupaan, sinä tulit lypsämästä, et katsonut minuun, ruumiisi liikkeet
näyttivät vähän masentuneilta. Eetu rupesi syömään, sinä istuit sängyn
vierelle. Eetu sano[:] no etkö sinä Aliina syö, sinä vastasit[:] kyllä minulla
on aikaa syödä. Silloin minä aloin Allini ymmärtää sinun mielentilaasi. Sinä
tahdoit sanoa[:] en minä tule ompeluseuraankaan, kun ei siellä kukaan
minusta välitä. Minä kehoittelin sinua lähtemään, sinä hiukan ilostuit ja
rupesit syömään, sitte menit keinuun. Minä ja Eetu lähdettiin, sinä tulit
vastaamme keinusta pois. Sitte minä sanoin sinulle[:] No Aliina, lähde nyt
mukaan. Woi miten sinä ilostuit ja käskit odottamaan. Pistit sitten pikaa
vaatteet päällesi ja tulit. Niin, minä myös iloitsin että sinä tulit, Allini, olen
niin kauvan sinua odottanut. Ethän sinä enää pois menekään kun sinä
kerran tulit. Minä en voi ilman sinua elää!
21 p. Allini! Sinä voit nyt tehdä minun elämäni kanssa miten tahdot. Sinä voit sen tehdä joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Mutta sinähän olet niin hyvä, ethän sinä tahdo minun elämääni musertaa nyt juuri kun sinä olet opettanut sitä rakastamaan. Ostin Vasellilta vaatekangasta 5 metriä, maksoin 28 mk. Napia 50
pennillä.
Olin Ojamäjellä, näin Aliinan, vältti katsomasta minuun. Oi Aliina, koko minun elämäni riippuu sinusta. Jos sinä minun rakkauteni hyljää[s] niin se on minun elämäni loppu. Tahdotko sinä niin tehdä, vaan ethän sinä sitä tahdo, sillä sinä olet niin hyvä.
22 Villapaitaan 5mk
23 p. Sataa etelätuulella. Ei ole satanutkaan moneen viikkoon, vaikka on
pilvessä ja sumussa ollut ja sen tähden ovatkin maat jo hyvin kuivuneet.
Minä kynsin eilen ohra-, kaura- ja perunamaat Hakalan hevosella.
24 p. kl: 10 ip. Olin Ojamäjellä ja tapasin siellä Järvelän. Olin ensin hyvin
hilpeällä tuulella, vaan lopulta aloin tulla raskasmieliseksi. Minun ja
Järvelän välillä on jotain sellaista erimielisyyttä, mikä vaikuttaa sen
ettemme me oikein sulaudu yhteen. Ehkä on sekin syynä, että minun
iloisuudessani on aina niin paljon itserakkautta että se tekee
vastenmielisen vaikutuksen toisiin ihmisiin. Aliina kulki tästä edestakasin
nyt illalla, kun kaiketi kävi kotonaan, jätti mennen tullen portin auki -
mitäköhän mahtoi tarkottaa - tai oliko mitään tarkotusta. minä ajattelen
että sinulla Aliina oli siinä joku tarkoitus, noin vaan ilman mitään et sinä
olisi jättänyt sellaista porttia auki, jonka sinä kerran avasitkin. Kaksi
mahdollisuutta siinä on: joko sinä tahdoit sillä tavalla vähän leikkiä täällä
mi-
[puuttuu parillinen määrä lehtiä]
siitä että sinä olet syntynyt mailmaan, minä en niin suurta onnea olisi ansainnut. Se on niin suuri onni etten minä olisi osannut sitä toivoakkaan. Tosin kyllä on sieluni syvyyksissä ollut ihanne juuri sellainen kun sinä, mutta olin jo epäilemäisilläni, etten tuota ihannettani tapaisikaan, mutta sinä tulit ja sinä olet juuri sellainen kun minun kaunein ihannekuvani on ollut, en voi ajatella jalompaa sydäntä. Menen nyt nukkumaan ja nukun sinun kuvasi mielessäni!
28 Kun tuulonen tuntureilta raikas henkii Ilta kl: 5. Sinua Aliina kaipaillessani piirtelen tähän paperille kaihoisan
mielen mietteitä. Tuntuu niin hyvältä edes kirjoitella sinusta, on juuri kuin
puhelisin sinulle, silloin myös unohdan nuo epätoivoiset ajatukset jotka
aina tunkevat mieleen ja tahtovat saada mieleni surulliseksi. Minä tahtoisin
olla aina siellä missä sinäkin Aliina, sillä sinun läheisyydessäsi minä tunnen
olevani niin rauhallinen ja on niin hyvä olla. Wäliin tunkee mieleeni
sellainen ajatus että koko minun suhteeni sinuun olisi harhaluuloa,
kokonaan petosta, nämät ovat musertavia ajatuksia, mutta toiselta puolelta ilmaisee sinun käytöksesi toista. Se on äänetöntä kieltä, jota sinä
olet puhunut ja minä olen luullut sitä ymmärtäväni, ja vieläkin luulen enkä
siitä luulostani pääsekään, ja jos siitä pääsisin, niin silloin pääsisin sinne
missä ei ole elämää, missä ei rinta riemahtele, ei sydän sykähtele, vaan
ikuinen kylmyys ja pimeys vallitsee. Kuitenkin, vielä sittekin kun rintani
olisi jähmettynyt, mutta jos siinä vähänkään lämmintä olisi, sykkisi se
sinulle Aliina.
29 p. Ilta kello 10. Taas täytyy jokunen rivi piirtää Allilleni. Olen taas tämänkin päivän kaivannut sinua niin äärettömästi. Alituisesti olet sinä ajatuksissani, minä en parhaalla tahdollanikaan voi sinua unhottaa, hyvää yötä armaani!
![[Aliina]](aa21.jpg)
Aliina
1 p. Mitä nyt kirjotan muistikirjaani? Vieläkö kirjoitan Allistani? Vielä! Vielä minä kirjoitan, vaan en sillä mielellä kun ennen. Tähän saakka minä kirjoitin sinusta niinkuin siitä jota toivotaan, nyt minä kirjoitan niinkun siitä joka on menetetty. Tähän saakka näin minä sinun aina edelläni kulkemassa ja koetin sinua saavuttaa, vaan sinä yhä vaan loittonit ja nyt sinä jo häivyt kaukaiseen etäisyyteen, josta vaan vähän hahmoasi eroittaa. Silloin kun vielä olit lähempänä voin minä jotakin sinulle huudella, vaan et sinä enään kuule mitään. Ilta kello 6. Missä on rakkaus suurin? Siinä jossa uhraus on suurin. Minä
olen Aliinalta toivonut vastarakkautta vaan en ole saanut, vihaisinko nyt
häntä? En, minä rakastan häntä siitä huolimatta rakastaako hän minua.
Minä rakastan häntä toisen omana, minä rakastan häntä erehtyneenä ja
eksyneenäkin, minä rakastan häntä kaikissa tiloissa, vielä silloinkin jos hän
mahdollisesti voisi muuttua mieleltään toisellaiseksi kun nyt on. Olet sinä
Aliina onnellinen tai onnetoin, hyvä tai huono, aina minä sinua rakastan.
2 p. kello 5:30 aamulla.
Kerran kun kesäinen päivä tuoksui 3 p. kl: 11 ip. Olen ollut suuressa mielenjännityksessä koettaissani asettua sopusointuiseen tilaan Aliinan ja Järvelän suhteen. Ei se ole kovin helppoa ollut. Ei ole niinkään helppoa tunnustaa tulleensa hyljätyksi siltä, jota rakastaa. Ei ole helppoa tunnustaa olevansa huono, hyljätty ja halveksittu, mutta totuus on korkein päämäärä johon on pyrittävä. Jos se on totta että minä olen huono ja halveksittu, niin miksi sitä kieltäisin? Elämän korkein päämäärä on tehdä sitä mikä edistää elämää, eikä sitä mikä sitä hävittää. Mailmassa on niin paljon ristiriitaa, epäselvyyttä ja väärinymmärrystä, tahtoisinko minä vielä sotkea vyyhtiä. En, sitä en tahdo, koetan parhaani mukaan sovitella niinkun oikeaksi tiedän. Minun täytyy katsoa elämää suoraan silmiin, minä en tahdo vältellä ja piilotella, sillä elämällähän ei ole muuta tarkoitusta kun totuuden etsiminen. Jos et sinä Aliina minua ymmärtänyt, niin pahottelisinko sitä? En, onhan niitä niin monta muuta jotka eivät minua ymmärrä, tai ehkä sinä ymmärsit minua paremmin kuin minä itse. [Noniin], minulla ei ole sinua kohtaan mitään vastenmielisyyttä. Jos sinä joskus tarvitset minua, olisin halukas tulemaan, jos et niin pysyn poissa. Minä en tahdo tunkeilla liian lähelle, sillä olen huomanut että se on sinulle hyvin vastenmielistä. Minä en tahtoisi tehdä pahaa, mutta erehdyksestä tulen sitä aina tehneeksi. Onnea edelleenkin onnellisille ja lohdutusta onnettomille!
10 p. k. 6 a. Kaunis syksyinen sunnuntai aamu. Ilma on pilvessä, mutta muuten kuiva, kylmääkään ei ole niin paljon että maata jäädyttäisi. Nukuin viime yön vähän rauhattomasti, näin paljon unia ym. sekavaa. Minun onkin viime aikoina ollut niin kovassa jännityksessä, ettei se ihme olekaan, vaikka yötkin ovat rauhattomia. Olen koettanut muutamassa päivässä unohtaa sen mitä jo toista vuotta olen, väliin vähemmän, väliin enemmän toivonut. Olen koettanut sovittaa itseni sopusointuun Aliinan suhteen, tämä ei ole helppoa ollut, monta kertaa on tuntunut kuin rautanen vanne olisi pääni ympärillä ja tahtoisi sen rutistaa rikki. Tämä on tietysti ollut minulle tarpeellista, sillä minussa on niin paljon itsekkäisyyttä, joka on pois kulutettava jos kerran on halu kunnon ihmiseksi kehittyä. Siis pidänkin tämän ajan tarpeellisena minun kehitykselleni ja säilytän ne tapaukset hauskojen muistojen joukossa. Onnea vaan Aliina elämällesi! Elämä on suuri ja kaunis, mailma on avara ja mahdollisuuksia täynään. Elämän meri on laaja ja lainehtii, minä lasken purteni viiltämään sen välkkyvää pintaa. Tuolla oli kaunis satama, luulin että siellä minulle viittoiltiin, laskin sinne purteni. Erehdys, ei siellä minua tarvittu, tai ei, tarvittiin sentään, mutta ei annettu maalle nousta veneeseen vaan puhuteltiin ja lopuksi ilmoitettiin että saan taas lähteä. No niin, mikäs on lähteissä, purjeet on kunnossa, pursi tosin sai pienen kolauksen, mutta ehjä on sekin vielä, kompassi on kunnossa ja meren pinta kaunis, siellä lokit lentää ja myrsky soittaa suurta säveltä, elämän säveltä. Kun pilvi nousee taivaan rannalta ja salamat säihkyjä veteen luovat, kun myrsky lyö aaltoja vasten rantakallioita ja soittaa elämän laulua purteni mastossa ja ruorissa, silloin minäkin elän, olen keskellä elämää. Ilta k. 11 Tulin juuri Oilasta Naisyhdistyksen iltamasta. Leikissä kului siellä suurin aika. Minä tunsin itsessäni koko lailla jäykkyyttä ja arkuutta. Olisikohan tosiaankin tuo pettymykseni Aliinan suhteen vienyt minulta luottamusta elämään, silloin se oli onnettomuus. Voiko rakastaminenkin [Ensimmäisen päiväkirjan loppu]
|