Peter F. Drucker: Johtamisen haasteet, WSOY 2000, 224 sivua, 280 mk.
Pekka Aula: Johtamisen kaaos vai kaaoksen johtaminen?, WSOY 2000, 218 sivua, 280 mk.
Jean Lipman-Blumen ja Harold J. Leavitt: Kuumat ryhmät tuloksentekijänä, Ekonomia-sarja, WSOY 2000, 341 sivua, 320 mk.

Johtaminen on mielenkiintoinen tutkimisen kohde, koska valmista ei tule koskaan. Tietoa kertyy, mutta todellisuus karkaa koko ajan käsistä. Yhtään teesiä et voi naulata pääkonttorin oveen ja sanoa: näin se on ja pysyy.

Johtamisen pohdintoihin voi myös turhautua. Erityisen turhauttavia ovat amerikkalaiset liikkeenjohdon oppikirjat, joissa kerrotaan hyvin pitkän kaavan mukaan hyvin vähän uutta.

Sellaisen kirjan aloittaa mittava ja tunteikas johdanto. Jokainen luku toistaa samaa rakennetta: ensin kirjoittajat kertovat mitä aikovat kertoa, sitten he kertovat mitä kertovat ja päätteeksi he kertaavat mitä kertoivat. Varmuuden vuoksi kirjan päättää yhteenveto siitä, mitä tulikaan kerrotuksi.

Kirja kuumista ryhmistä noudattaa peruskaavaa huolellisesti. Ikävä kyllä, sillä kirjan keskeinen havainto on arvokas. Organisaatio voi organisoitua miten mielii, mutta rakenteita rikkova, uutta luova ja mahdottomia saavuttava työ edellyttää tietynlaista mielentilaa. Sellaista tahdon, osaamisen ja sitoutumisen hurjuutta kirjoittajat kutsuvat kuumaksi ryhmäksi.

He tekevät selvän eron rakenteisiin, esimerkiksi tiimeihin. Tiimistä voi tulla kuuma ryhmä, mutta todennäköisimmin ei tule. Kuuma ryhmä on timantti, joka syntyy vain oikeista aineksista kovan paineen alla. Kuuman ryhmän perusluonteeseen kuuluu annos villiyttä ja vastarintaa. Useimmiten ne syttyvät itsestään ja protestiksi jollekin olemassa olevalle.

Viisas johtaja tunnistaa kuuman ryhmän ja raivaa sille vaivihkaa tilaa toimia. Hän ei tyrmää kapinaa, mutta ei myöskään rakasta sitä sammuksiin. Tyhmä johtaja polkee radikaalin kipinän sammuksiin, koska pelkää erilaisuutta. Hän ymmärtää vain yhtiön virallisen virren veisaajia.

Muuten olen sitä mieltä, että kirjan suomalaisen kustantajan olisi pitänyt osata jättää teoksen alusta pois Tom "Excellence" Petersin ällöttävä testimoniaali. Mokoma tahmaa tunnelman.

Veteraaniguru Peter Drucker kirjoitti ensimmäisen kirjansa yli 50 vuotta sitten. Itävaltalaissyntyisen juristin kokemusten kaari kattaa lähes koko 1900-luvun, mikä luo kiehtovan pohjan hänen näkemyksilleen tulevaisuudesta ja johtamisen haasteista. Druckerilla on esimerkiksi kanttia heittä yhtäläisyysmerkit Frederick Taylorin tieteellisen liikkeenjohdon ja "modernin" laatujohtamisen väliin.

Drucker on ammatiltaan visionääri. Ammattitaito näkyy tavassa jäsentää monimutkaisista ilmiöistä esiin oleellinen. Taitoa on myös ilmaisussa, jonka avulla Drucker pitää lukijan hampaissaan vaikeiden ja vakavien asioiden parissa.

Muutos on Druckerin lempiratsu. Hän on kuitenkin tarkka siitä, mikä on aito muutos ja mikä vain näyttää sellaiselta. Druckerin voi tulkita pitävän todellisena muutoksena vain sellaista, mikä tapahtuu korvien välissä.

Niinpä hän lähtee liikkeelle heiluttaen henkistä lekaa. Romuksi menevät niin yhden oikean organisaation kuin yhden oikean johtamistavan harhat. Drucker ripustaa johtamisen haasteet uuden paradigman - ajattelutavan - tarpeeseen. Tietotyö muuttaa sekä yhteiskuntaa että ihmisten asenteita. Johtamisen täytyy sopeutua valtavirtaan.

Kirjassa on yhteenvedon - suorastaan testamentin - tunnelmaa. Mutta se ei kertaa, vaan kokoaa Druckerin ajatuksista juonen tulevaisuudelle. Lukija huomaa viipyvänsä tekstin parissa yllättävän kauan, koska Druckerilla on taito haastaa lukijansa vuoropuheluun. Korvien välissä alkaa tapahtua.

Näistä kolmesta kirjasta valtiotieteiden tohtori Pekka Aulan kaaosessee on ehdottomasti hauskin. Kaaos on hauskempaa kuin järjestys.

Aula on Druckerin jäljillä siinä, että hän pyrkii vaikuttamaan ajattelun kaavoihin. Hän ehdottaa, että hallitun muutoksen malli olisi syytä korvata kaoottisen muutoksen mallilla. Muuten käy huonosti, koska maailma ympärillä on joka tapauksessa kaoottinen.

Kaaoksen hallinnan ytimestä Aula kaivaa viestinnän. Ennen johtamiseen kuului viestintä. Nyt johtaminen on viestintää. Mutta ettei olisi liian helppoa, menneen maailman viestintäkaavat eivät kelpaa. Viestintäkin on ymmärrettävä ja opittava uudella tavalla.

Kaaoksen maailmassa menestyjiksi Aula hahmottelee täysverisen organisaation ja täysverisen johtajan. Jälkimmäistä hän kuvaa antropologi Claude Lévi-Straussilta lainaamallaan käsitteellä brikolööri. Tällainen ihminen ei jähmety, vaan tuottaa käsillä olevista aineksista luovia ratkaisuja paineenkin alla.

Aula kirjoittaa lahjakkaasti. Kaootikko risteilee sujuvasti tiedon ja kokemusten eri alueilla. Hän maustaa juttunsa golfilla, musiikilla ja sarjakuvakulttuurilla.

Nipotan siitä, että kirja sortuu kliseisiin uudesta ajasta ja uuden ajan organisaatioista. Uusi aika alkoi, kun keskiaika päättyi vuonna 1500. Tai niillä main.

Hannu Ollikainen