VIESTINNÄN OPPIHISTORIA, SYKSY 2004

Marko Ampuja

VIII LUENTO

KRIITTINEN TUTKIMUS I:

FRANKFURTIN KOULUKUNTA

Luennon aiheet: 

1. Taustaksi

2. Frankfurtin koulukunta

3. Instituutin kontakti amerikkalaiseen

    empiiriseen viestinnän tutkimukseen

4. Valistuksen dialektiikka ja kulttuuriteollisuuden

    käsite

5. Kulttuuriteollisuusteorian kritiikkiä

6. Myöhempi frankfurtilaisuus: Jürgen Habermas

Taustaksi

- marxilaisen tutkimuksen yleispiirteet: jaottelu perustan ja päällysrakenteen välillä

- perusta (talous) määrää päällysrakennetta (politiikka, kulttuuri jne.)

Frankfurtin koulukunta

- ensimmäinen maailmansota johti ensimmäiseen marxilaiseen aaltoon Saksan yhteiskuntatutkimuksessa

- Frankfurtin koulukunta perustettiin vuonna 1923: Institut für Sozialforschung

- 1930-l. instituutin johtajaksi tuli Max Horkheimer (1895-1971)

- tavoite yhdistää filosofia, sosiologia, taloustiede, historiantutkimus ja psykologia tutkimusohjelmaksi: “monitieteellinen materialismi”

- instituutissa kirjava joukko eri alojen tutkijoita, mm.:

Leo Löwenthal ( kirjallisuus )

Erich Fromm ( psykoanalyyttinen teoria )

Theodor W. Adorno ( musiikki ja filosofia )

Herbert Marcuse ( filosofia )

- etsivät kriittistä teoriaa, joka huomioisi talouden ohella myös psyyken kehityksen ja kulttuurin

- marxismi ja psykoanalyyttinen teoria viitekehyksenä

- fasismin noustessa frankfurtilaiset kiinnostuivat siitä, miksi työväenluokka ei kyennyt vallankumoukseen

- koulukunta juutalaissyntyisine tutkijoineen joutui emigroitumaan natsi-Saksan nousun myötä Yhdysvaltoihin

Instituutin kontakti amerikkalaiseen

empiiriseen viestinnän tutkimukseen

Theodor W. Adorno (1903-1969)

- opiskeli filosofiaa, sosiologiaa ja musiikkia

- kirjoitti erityisesti musiikista ja filosofiasta, myös joukkoviestinnästä

- siirtyi 1938 USA:aan Lazarsfeldtin Office of Radio Researchin musiikkiosaston johtajaksi

- Adornon tutkimusorientaatio törmäsi yhteen Lazarsfeldin empirististen näkemysten kanssa

- Lazarsfeld: "Hallinnollinen ja kriittinen tutkimus" (1941)

Valistuksen dialektiikka ja kulttuuriteollisuus

ADORNO & HORKHEIMER: DIALEKTIK DER AUFKLÄRUNG (VALISTUKSEN DIALEKTIIKKA) (1947)

- historianfilosofinen tulkinta länsimaisen sivilisaation kehityksestä ja järjen välineellistymisestä

- teos esittelee kulttuuriteollisuuden käsitteen

Kulttuuriteollisuus:

- käsitteen idea: joukkoviestinten ideologisuus, kulttuurin tavaroituminen, kulttuurin autonomian kato, kulttuuriteollisuus on yhtenäinen kokonaisuus (totaliteetti) 

- Adorno kirjoitti lukuisia analyysejä mm. populaarimusiikista, televisiosta, elokuvasta, sanomalehdistön viihdeaineistosta ja radiosta

- mm. On Popular Music (1940);  How to look at Television (1954); Resumé über Kulturindustrie (1967)

Kulttuuriteollisuuden piirteitä (Adorno):
 

• standardisaatio, ennalta-arvattavuus

• näennäisyksilöllisyys

• ideologisuus: ristiriitojen eliminointi, "illusorinen harmonia"

• kulttuuriteollisuus poisti ihmisten tietoisuudesta vaihtoehdon "olemassaolevalle järjestykselle"

Herbert Marcuse: Yksiulotteinen ihminen (suom. 1969): joukkoviestimet yhteiskunnallisen kontrollin uusia muotoja; ne tukahduttavat ihmisten vieraantumattomat tarpeet

Kulttuuriteollisuusteorian kritiikkiä

- erityisesti kulttuurintutkijat ovat suhtautuneet kriittisesti Frankfurtin koulun näkemyksiin:

• onko kulttuuriteollisuus niin monoliittinen ja yksiulotteinen kuin mitä frankfurtilaiset otaksuvat?

• uusintaako kultturiteollisuus yksiulotteisesti vain vallitsevan yhteiskunnan arvoja ? Mediat heijastelevat myös yhteiskunnallista muutosta

• käsitys viestinnän vastaanotosta on yksinkertaistava

• elitismi

Myöhempi frankfurtilaisuus: Jürgen Habermas

- Frankfurtin koulukunnan toisen sukupolven edustaja 

- Habermas uskoo, että "modernin projekti" voidaan pelastaa "valistuneella valistuksen kritiikillä “

STRUKTURWANDEL DER ÖFFENTLICHKEIT (1962, engl. 1989):

- tutki julkisuuden kehitystä 1700- ja 1800- luvun Ranskassa, Saksassa ja Englannissa

- 1700-l. alkaen porvarillinen julkisuus kriittisesti keskustelevan väen julkisuussfäärinä

- Habermas: kukoisti 1800-l. puoliväliin saakka, jolloin alkoi rapautua

- tästä eteenpäin on kehittyi teollistunut tuotantojulkisuus (mainonta, kaupalliset joukkoviestimet, pr-julkisuus)

- myöhemmin Habermas rakennellut ns. kommunikatiivisen toiminnan teoriaa

- kaiken vuorovaikutukseen tähtäävän toiminnan taustalla rationaalisuus ja pyrkimys kommunikatiiviseen kanssakäymiseen

- ongelma: SYSTEEMI vs. ELÄMISMAAILMA 

 - systeemi (raha, valta, mediat) vaarantaa sosiaalisen uusintamisprosessin ja tuhoaa mahdollisuuden herruudettomaan viestintään.