SYKSY 2004/ JOHANNA SUMIALA-SEPPÄNEN
I Luento
Aihe: Miksi oppihistoriaa?
A) Mitä oppihistoria on?
- Oppihistoria tarkastelee ajattelun ja tutkimuksen kehitystä
Anja Lehikoinen (1997): Tieteenhistoria. Tieteenhistorian teoreettisista ja metodisista perusteista sekä esimerkkejä tieteiden muutoksista kulttuurisissa yhteyksissä.
1) Tieteen historiaa tutkimalla opitaan ymmärtämään paremmin tieteellisen toiminnan luonnetta.
2) Tieteenhistorian avulla yksittäinen tiede tai tieteen ala – tässä viestintätiede/viestintätieteet – voidaan sijoittaa tieteellisen ajattelun yleisiin trendeihin ja käännekohtiin sekä kulttuuris-yhteiskunnallisiin yhteyksiin
3) Tieteenhistoriaa tarvitaan osoittamaan jatkuvuus tieteen kehityksessä
4) Tieteenhistoria tarjoaa aineksia ajankohtaiseen argumentoivaan keskusteluun esim. kilpailevista koulukunnista
5) Tieteenhistorian avulla vaikutetaan tieteen tekemisen ehtoihin, kun tutkitaan tieteen yhteiskunnallisia yhteyksiä
B) Käsitykset tieteen kehityksen taustatekijöistä:
Eksternalismi versus Internalismi
Eksternalismi
Tieteen ulkopuolisiin taustatekijöihin yhdistävä
Internalismi
Tieteen sisäisiin taustatekijöihin kohdistuva
C) Käsityksiä tieteen kehityksestä
Yksi keskeisimpiä tieteenhistoriallisia kiistakysymyksiä: kysymys tieteellisen kehityksen jatkuvuudesta ja katkoksista.
Thomas Kuhn (1962) The Structure of Scientific Revolutions
- Kritikoi käsitystä tieteen kumulatiivisuudesta
- Kuhn hylkää kasautumisteorian eli käsityksen tieteestä lineaarisesti etenevänä ilmiönä
Kuhnin malli tieteen muutoksen vaiheista:
1) Ei paradigmaattinen vaihe
2) Moniparadigmaattinen vaihe
3) Normaalitieteen vaihe
metaparadigma
paradigma
aktualisoi paradigman ongelman ratkaisun esimerkkinä
4) Kriisitieteen vaihe
anomalia
teorian kanssa ristiriidassa olevat havainnot
loppuun kuluminen
5) Tieteen vallankumous
paradigma vaihtuu
6) Uusi normaalitiede
Paradigma = tiedeyhteisön normit, joiden avulla tutkimusta ohjataan. Paradigmat muodostuvat tavasta legitimoida tiedettä ja sen menetelmiä.
- Eri paradigmat ovat yhteismitattomia
- Vallalla olevan paradigman sisällä tutkijat näkevät tietynlaisia tutkimusongelmia
D) Viestinnän tutkimus ja paradigmat
Sosiologi Anthony Giddens: Yhteiskuntatieteissä on ollut vallalla yksi yhteiskuntatieteellinen paradigma. Paradigmaan on kuulunut kolme keskeistä elementtiä: naturalismi, kausaaliselitykset ja funktionalismi.
Naturalismi: luonnontieteet yhteiskuntatieteen ihanteena
Kausaalisuhteet: etsitään ihmisiin vaikuttavia syy- ja seuraussuhteita (tuottaa yhteiskuntatieteen olemassaolon oikeutuksen)
Funktionalismi: kiinnostus yhteiskunnallisten järjestelmien toiminaan. Tällöin yhteiskunnan toimintaa voi verrata biologisten systeemien toimintaan (vrt. naturalismi)
Stuart Hall: kolme viestinnän tutkimuksen vaihetta
1) Massayhteiskunnan paradigma.
2) Amerikkalainen paradigma.
3) ”Torjutun paluu tiedotustutkimukseen” -paradigma
Veikko Pietilä: Joukkoviestintätutkimuksen valtateillä
Esivaihe – 1800-luvun loppuun asti
- lehdistöteoria
- modernin yhteiskunnan problematiikka
- Ferdinand Tönnies: Gemeinschaft – Gesellschaft eli yhteisöllisyys - yhteiskunnallisuus
Ensimmäinen vaihe – 1900-1930
- sosiologiset ja sosiaalipsykologiset lähestymistavat (USA), Chicagon koulukunta: John Dewey ja Robert Park
- Zeitungswissenschaft (Saksa)
Toinen vaihe – 1930-1960
- MCR-perinne, vaikutustutkimus
- empiirisiä menetelmiä
- Frankfurtin koulukunta
- viestintäteknologia
Kolmas vaihe – 1960-
- kriittinen suuntaus
- marxilainen ajattelu
- kulttuurintutkimus
Robert Craigin malli. Erittelee viestinnän tutkimuksen kolme erilaista lähestymistapaa. Korostaa lähestymistapojen (paradigmojen) rinnakkaisuutta tutkimuksen historiassa. Ei siis pidä niitä peräkkäisinä ilmiöinä.
1) Empiristinen lähestymistapa. Yrittää selittää, ennustaa ja kontrolloida havaittavia ilmiöitä löytämällä välttämättömiä ja yleisiä suhteita niiden välillä.
2) Hermeneuttinen lähestymistapa. Yrittää ymmärtää ihmisten merkityksellistä toimintaa tulkitsemalla tekstejä ja sijoittamalla niitä ymmärrettäviin kehyksiin.
3) Kriittinen lähestymistapa. Pyrkii emansipatoriseen yhteiskunnalliseen muutokseen sosiaalisten käytäntöjen kriittisen reflektion kautta.
Huom! Craigin kolmijako pohjautuu Habermasin teknisen, hermeneuttisen ja kriittisen tiedonintressin erotteluun.
E) Viestinnän oppihistorian/oppihistorioiden reflektointia:
Mitä viestinnän tutkimuksen tilasta voidaan sanoa?
- Viestinnän tutkimus on fragmentoitunut (moniparadigmaattisuus!)
- Millaiset lähestymistavat vallalla?
- Institutionaalinen, tieteellinen ja identiteettiin liittyvä legitimiteettikriisi
Mitä oppihistoriasta voidaan sanoa?
- Oppihistoriakin jatkuvassa muutostilassa
- Uudet lähteet ja uudet tulkinnat tuottavat oppihistorian uudellenkirjoittamista
- Kysymys oppihistorian käsitteestä