Serenadilaulun perinneilta

Merkittävän pohjoismaisen aseman mieskvartettilaulun kentässä saavuttanut lauluyhtye Tupaduurit on tehnyt aloitteen serenadilaulun perinneiltojen järjestämiseksi. Lauluyhtye SereNuts on määrätietoisin toimin tarttunut heitettyyn aloitteeseen ja näiden kahden lauluyhtyeen voimin järjestetään 21. vuosisadan ensimmäinen serenadilaulun perinneilta 8.11.1996. Illan ohjelmistoon kuuluu lukuisten perinteisten serenadien lisäksi myös uudempia romansseja sekä amerikkalaisia kansanlauluja. Mainittakoon myös, että serenadilaulun perinneillassa saa alkunsa Studia Serenata -esitelmäsarja.

Tilaisuus on runsaan huomion ja suosion vuoksi valitettavasti loppuunmyyty, mutta illan tapahtumia voi virtuaalisesti päästä muistelemaan näillä www-sivuilla:
http://www.helsinki.fi/~ripatti/SereNuts/perinne.html

Näiltä WWW-sivuilta löydät seuraavia Serenadilaulun perinneiltaan liittyviä mietelmiä:

Illan ohjelman,
Tupaduurit kvartetin esittelyn,
SereNuts kvartetin esittely sekä
Erään laulajan mietelmiä Serenadilaulun perinneillan lähestyessä.
Kuulijan kommentit Serenadilaulun Perinneillan kulusta.
Voit lukea myös alkuperäisen raportin Serenadilaulun Perinneillan ohjelmasta, joka on julkaistu SULASOL -lehdessä.
Serenadilaulun Perinneillat jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Ohjelma | Program

19.00
Yleisö saapuu
19.30
Ruoka saapuu

20.00
Avausserenadi
Yhtyeet esiintyvät
Studia Serenata -esitelmä
Yhtyeet esiintyvät taas
Onnettaren yllätys
Vapaa sävel - yleisö esiintyy?
Loppuserenadi

Tupaduurit

Lauluyhtye Tupaduurien juuret ulottuvat Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajiin ja vuoteen 1981. Tuolloin vastaperustettu kvartetti karsiutui jatkosta Sekakuoroliiton kvartettikilpailujen alkukarsinnassa. Tästä suivaantuneena yhtye päätti jatkaa laulamista yleisön pyynnöistä huolimatta.

Ajan ja miehistönvaihdoksien mukana yhtye laajeni hetkittäin viisihenkiseksi. Sijoitukset kotimaisissa kvartetti- ja yhtyelaulukilpailuissa paranivat. Nykykokoonpanolla tarttui haaviin jopa pohjoismaisten kvartettikilpailujen B-sarjan voitto Örebrossa 1986.

Tupaduurien lupaava menneisyys katkesi 1989 erään laulajan seitsemän tuuliajonomaista vuotta kestäneeseen ilmastonvaihdokseen. Tänä aikana ei vannoutuneille Tupis-faneille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella Eagle's Nest-studiossa Hiekkaharjussa tehtyä "Platinum 1" -bootleg-nauhoitusta, joka on Yleisradion nauhoitusten lisäksi ainoa tiedossa olevat Tupis-äänite.

Keväällä 1996 Tupikset kokoontuivat vasten parempaa tietoaan jälleen yhteen, ja alkoivat poltella karstoja äänihuulistaan. Nykyisen nelihenkisen kokoonpanon tavoitteena on kohottaa omaa ja mahdollisen yleisönsä mielialaa kvasi-musiikillisin a cappella-keinoin. Ohjelmistossaan Tupiksilla on reliikkejä 80-luvun taidelauluajoilta sekä eräitä herkempiä ja letkeämpiä renkutuksia.

SereNuts

Mieskvartetti SereNuts koki henkisen todellistumisensa vuonna 1986 Unkarin Pecsissä, jossa kaksi tulevaa nutsia osallistui eräälle kuoromatkalle. Keväinen Unkari oli uskomattoman hyinen ja bassobarytoniääntensä taipuisan legatolinjan takaamiseksi nuorukaiset kävivät paikalliseen herrain vaatehtimoon ostamaan itselleen pitkälahkeiset villatryffelialushousut. Kaupanteon päätteeksi he lauloivat myyjättärelle hempeän serenadin, johon tyttö vastasi vuolaalla kyyneltulvalla ja lausui huokaisten haparoivalla englannin kielellä: "Ai lav serenats". Taivas kirkastui ja SereNuts oli syntynyt.

Vasta yhdeksän laihahkon vuoden jälkeen, vuonna 1995 SereNuts löysi puuttuvat pähkinät ja varsinainen taiteellinen taival alkoi taittua. Konsertteja riitti, mutta vuoden ehdoton kohokohta oli kuitenkin Yhdysvalloista saapunut tieto: SereNuts oli hyväksytty ensimmäisenä suomalaisena lauluyhtyeenä CASA:n, The Contemporary A Cappella Society Of America, jäseneksi. Ainoa eurooppalainen jäsen SereNuts ei kuitenkaan ole; jo aiemmin on yhteisöön hyväksytty mm. englantilainen lauluyhtye The Kings Singers.

SereNutsien toiminnan päämääränä on ollut ja tulee aina olemaan ihmismielen tavoittamattomissa olevien kaikkinaisten nautintojen saavuttaminen ja tarjoaminen serenadilaulun keinoin siten, että isänmaamme ja koko luomakunta voivat kohdata tulevat vuosituhannet ylevin mielin sekä pystyssä päin.

Mietteitä

Jees, pärccele, jukoblivita ja jumakekka. Tärisen valtaisten micro ja makro-orgasmien hyytelömäisessä kuprunäykinnässä. Sieluni liitää magneettisten napojen utaremaisessa umpiossa kuin etana kaakattavan arostrutsin pakolaukkaa piiskaten. Merten painostavimmista syvänteistä haen kultahippuja ja tieteelle uusia eliölajeja, satoja, pian tuhansia. Vyöryn litteänä nukkapallona pitkin iljanteista Tikkurilaa nuuhkien muinaisten heimojen uljaita hajusuoritteita, pompin vieterijalkaisena puukiipijänä Pukeva-kappakeskuksen seinustoilla toukkia napsien, saattaapa suukkoseen sattua vieläpä aito Fär-saarten uppohuuli. Nii-in, näin verratonta on olla kun saa pian laulaa huippuyleisölle stretsittöman tarttuvia sävelaarteita, ruokkoamattomia kupletteja ja tiukkapunttista Jesu-jatsia, väliin kaljupäisyyttä aiheuttavaa nykysvingiä ja voipa luppoaikaan viskata atmosfääria ravitsemaan jonkun törkeän hienon avioliittoaikeisen kosiokurnutuksen. Suurenmoista sanon! Nikkilätautia aiheuttavaa, mutta lakeuksien ja korpien raivoa lauhduttavaa. Mikään, ei mikään saata kunniakkaampaa ja humaanimpaa olla kuni on reipas serenadijollotus, ne soinnuista simaisimmat. Vielä kun tähän mä lisäisin, että laulajatkin tehtävänsä oivasti taitaa, tuo karmea ylivertaisuus, käsittämätön rojalttius ja muulinpotkua muistuttava hyhmäinen nerous ja alttius kauneuden imetykseen, kas siinäpä laatuisaa tavaraa mitä sukukunnat toisensa perään pyhissä kääröissään säilööpi. Tätä on pakko saada lisää, liki aamuin illoin! Eläköön serenadin huume aina ammoisiin aikoihin asti - mikä voi olla suloisempaa kuin esim. kuullella hiilikautisten tyrannosaurusten herkästi huojahtelevaa versiota Kristallen den finasta? Ei mikään!

Back to the SereNuts Home Pages eli Lisätietoa SereNutseista