39. 12/2000 ”Mitä sydän kertoo?”, nim. Elämän löytänyt leveän tien kulkija Palstan kirjoituksista paljastuu, että ihmiset voivat huonosti. Toinen pettää ja tonen kärsii lapsuutensa haavoista vielä vanhuutensa päivinä. Ongelmia on laidasta laitaan. Huomaan myös, että monet saavat apua rukouksesta ja uskosta. Niin minäkin. Omassa kriisissäni olen kokenut hyvin vahvasti rukousten vahvistavan ja elvyttävän vaikutuksen. Ehdottaisin, että kaikki ottaisivat uskonsa käyttöön silloin, kun on vaikeaa. Se kyllä löytyy kaikilta jossakin muodossa. Usko on suuri ilo, varsinkin murheellisille siihen on kätkettynä suuri lohdutus. Miksi et kokeilisi? Unohtakaa median hömpötykset ja kaikenlaisten ihmissuhdesarjojen antamat huonot mallit. Älkää uskoko horoskooppeihin ja ennustuksiin. Ne vain vieraannuttavat teidät itsestänne. Hiljentykää hetkeksi ja kuunnelkaa mitä sydämellänne on teille asiaa. Se kyllä tietää, mikä on oikein, kunhan malttaa kuunnella. Hiljentyä voi vaikkapa kirkossa sunnuntaisin kello kymmeneltä. Sinne voivat kaikki tulla, vauvasta vaariin. Saat tulla murhemielin tai kiitollisena. Siellä saat olla oma itsesi, vain oma itsesi. Saat olla pettäjä tai konkurssissa. Saat olla rikki revitty ja väsynyt. Erityisesti ehtoollisen viettoon osallistuminen rauhoittaa masentunutta ja ahdistunutta mieltä. Tule ja koe sen ihmeitä tekevä vaikutus. Usko ei lopultakaan ole muuta kuin syvä luottamus siihen, että elämä kantaa. Luottamusta, että minulla on korkeampi voima, joka tahtoo minun elävän elämäni onnellisena. Hän tahtoo parantaa ne haavat, jotka maailma on meihin iskenyt lapsuudessa ja myöhemmin. Elämä ei vaadi meiltä harrastuksia. Meidän ei tarvitse olla aina menossa ja pirteitä joka kellonlyömällä. Saamme pitää ennakkoluulommekin, jos niin tahdomme. Emme tarvitse trendituotteita. Maailma pyörii ja tulee toimeen ilman meitäkin, ei meidän tarvitse aina olla tavattavissa. Sinä päätät, mitä tahdot elämälläsi tehdä. Olet vastuussa siitä mitä teet. Tahdotko ottaa vastuun siitä? Sinä päätät, miten elämäsi käytät. Valitkaa elämä!