35. 7/200 ”Mikään ei tunnu miltään?”, nim. Enkeli

Olen 28-vuotias koulutettu nainen. Työni vie aikaa neljä päivää viikossa. Olen 
kasvanut hyvin toimeentulevassa perheessä. Vanhempani erosivat ollessani noin 
kuusivuotias. Nyt olen avioitumassa rakastamani miehen kanssa. Hän on kaikkea, 
mitä voin tulevalta kumppanilta toivoa: kiltti, huomaavainen, hellä ja varakas. Meillä 
on uusi kesämökki, jossa on puutarha.

Sekä vanhempani että appivanhempani ovat ihania ja huomaavaisia. Ulkonäköni ja 
terveyteni on kunnossa.

Sisäisesti minusta tuntuu kuitenkin tyhjältä kuten Levottomat-elokuvan 
miespääesittäjästä. En ole suhteemme aikana kokeillut irtosuhteita, vaikka tilaisuuksia 
olisi ollut. Onko minut lapsena hellitty piloille, olenko saanut liikaa huomiota vai 
olenko masentunut?

Mikään ei tunnu miltään, vaikka kaikkeen olisi varaa. Harrastukset alkavat olla jo 
extreme-lajeja. Arki on pelkkää hellyyttä ja prinsessahäät odottavat. Matkustellaan, on 
uusi auto, kaunis koti ja kevätkin tulossa. Lapsia ei vielä ole, mutta niitäkin häiden 
jälkeen haluaisimme. Tulisiko elämään sisältöä pienten lasten vanhempana?

Vuoden kuluttua muutamme ulkomaille mieheni työn perässä. Mietin, miten saan 
vieraassa maassa aikani kulumaan, iskeekö koti-ikävä? Eihän Internet ihmissuhteita 
korvaa. Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten puolison mukana matkustaneet ovat 
sopeutuneet eri maihin.