Sekä on muistettava, että jokainen ihminen saa valita 
polttaako vai ei! Mikäli joku haluaa polttaa on se täysin 
hyväksyttävä vaikkei sitä ymmärräkkään. Tupakointi on 
laillista ja niin kauan kuin se sitä on on tupakoijilla 
oikeus tehdä itsensä onnelliseksi tupakoimalla. 

Keskustelin jokin aika sitten veljeni kanssa ja kysyin 
häneltä miksi hän polttaa? Hän vastasi minulle: "En 
ymmärrä miksi ihmiset vähentävät tupakoimistaan? Joko 
poltat tai et! Itse nautin niin paljon tupakoinnista etten 
ole valmis luopumaan siitä vaikka tiedostan kaikki siihen 
liittyvät riskit. Poltan siis riskeistä huolimatta koska 
nautin siitä sillä hetkellä niin paljon." (lausetta korjattu 
luonnollisesti ;) )

Tällainen asennoituminen on mielenkiintoista 
kahdestakin syystä: 1) Onko henkilö oikeasti varma 
seurauksista sekä siitä miten hän on valmistautunut 
niiden kokemiseen? 2) Ja onko henkilö toisaalta 
vastuussa polttamisestaan muille? 

Miete kohtaan 1: Henkilö on luonut itselleen kuvitelman 
missä hän elää eikä ole sisäistänyt kaikkia niitä 
kauheuksia mitä tupakointi aiheuttaa hänelle tai hänen 
lähipiirilleen. Miete kohtaan 2: Miten tilanne muuttuu 
kun kyseinen henkilö täyttää omaa pientä osaansa 
elämän pienessä maailmanpyörässä ja saa lapsen? Vielä 
hänellä on oikeus tupakoida tottakai, mutta entäs jos hän 
kuolee itse aiheutetusti tupakointiin ja jättää jälkeensä 
puoliorvon lapsen? Onko oikeutus silloin täyttänyt itse 
itsensä saatikka valtio roolinsa? 

En missään nimessä halua loukata/syyllistää/panetella tai 
vastaavaa/ ketään. Kirjoitukseni ideana oli herättää 
keskustelua tälle palstalle yleensäkin tupakoinnin 
yksilöllisyydestä ja siitä onko yleensä muilla edes 
oikeutta kritisoida tupakoijia?