Armeija-ajan parhaimpia muistoja oli nähdä tyyppejä ympäri Suomea, yksi kaveri tuli Ruotsista asepalvelukseen. Olin kierrellyt ympäri Eurooppaa Interraililla, mutta kotimaan kiertäminen oli tuolloin vähäistä. Tuvassani oli noin 4 perheellistä miestä, joita ikämiehenä armeijan käyminen ei pahemmin innostanut. Lappeenrannassa oli 1976 Karjalan tykistörykmentti ja rakuunat. Porukallamme tuvassa oli hyvä yhteishenki ja kannustimme toisiamme. Yksi kaveri oli pianisti, opiskellut Wienin konservatoriossa, omasi pasifistisen maailmankatsomuksen. Eikös tämä kaveri ollut ainoa patterissa (noin 160 äijää), joka ampui 25 asteen pakkasessa, tuulisella ampumaradalla kultaisen ampumamerkin. Patterissa oli yksi kaveri Kainuusta ja ammunnoissa hän tähtäsi hahlon ja jyvän välistä eli katsoi piipun välistä. Kovasti huuteli "näyttömiehet näyttävät väärin", kun lätkät näyttivät hutikuteja. Makuulta ammuttaessa reppu oli tukena aseen alla, jolloin kaveri ampui oman reppunsa läpi. Kapiaiset veivät aseen pois nopeasti ja takaisin sitä ei annettu koko armeija-aikana. Kaverista tehtiin saunamajuri ja hänet olisi kotiutettu useita kertoja, mutta hän ei halunnut siviiliin. Kotiutettaessa kaverilla ei ollut paljon varusteita palautettavana, muut olivat täydentäneet puuttuvia varusteitaan hänen kamoillaan, kun tiesivät ettei äijä joudu korvaamaan niitä. Mukavimpia muistoja oli kun olin joulun päävartiossa päivystävänä aliupseerina ja PU oli lähtenyt jonnekin, siinä ollessani yksin vanhempani ja muu perhe soitti ja toivotti hyvää joulua. Toisella kerralla veljeni ja äitini kävi kesäaikaan Lappeenrannassa, juuri kun koko varuskunta pääsi viikonloppulomalle, kaduilla oli satoja ellei tuhat äijää. Yhtäkkiä kuului kuinka nimeäni huudetaan tutulla äänellä. Minä siinä ihmettelemään kuinka te voitte tunnistaa meikäläisen parin sadan metrin päästä. He naureskelivat sen olleen aivan helppoa, kävelytyylistä oli erottunut heti, meikäläisen kävelytyyli on nääs kuin merimiehellä. Kaikki elämänvaiheet voivat olla mukavia tai vaikeita, asenne ratkaisee ja joka elämänvaiheesta pitäisi ottaa oppia ja löytää positiivisuus. XXX