Aijai kun oli armeija muistot vuosien saatossa kultaantuneet. Itse olin "erikoisjoukoissa" ja (11kk) palvelusaika oli kutakuinkin kaksijakoinen - ja vaikka kaikki ensimäisen 4 kk muistot silloin ketuttivat, nyt ne on solid gold! Olin viimestä ikäluokkaa jota sai vielä simputtaa oikein kunnolla (80-luvun loppu). Ja kenenkään ei ollut pakko jäädä palvelukseen: esimäisellä "luennolla" kapiainen sanoi, että kaikki jotka eivät menoa kestä voivat lähteä kotiin kasvamaan. Tämä oli myös totta: 30 kundia 140:stä lähti kotiin ensimäisen 4kk aikana - kukaan ei sen jälkeen. Mitään ei kyselty, vapautus tuli vielä saman päivän aikana. Esimäiset 4 kk "parhaat muistot": marssittin m**asilteen rynkyt selässä metsässä ja laulettiin "jänis istuu maassa", marssittiin askel kerrallaan (m**asilteen) 13C asteiseen veteen "peseytymään", aina saunan jälkeen juostiin kassulle (2km) AINA JOKA VIIKKO, sotaharjoitksessa oltiin erikoisosasto ja kun myöhästyttiin ruokakuljetukselta jouduttiin varastamaan "viholliselta" omenalaatikko josta syötiin omenoita ja näkkäreitä (ei voita) seuraavat 2 päivää (muuta ei ollut), rättisulkeiset pihalla KAIKKI varusteet käärittynä siihen sinivalkoisen "päiväpeittoon", harjoitus kyynelkaasupanokset (jääkiekon kokoinen) oli loppu joten harjoitus oikealla kranaatilla seurauksena 9/10 oksensi kaasunaamariin. Talvileirillä ekana yönä -20C pakkasessa satoi lunta joka suli teltan katolle ja siitä kapillaari-ilmiönä reppuun joka oli aamulla umpijäässä, kesähelteellä kapiaiset antoivat ottaa paidat pois ampumaharjoituksessa seurauksena ihon täydellinen palaminen ja kuume ja tietysti seuraavana aamuna 35km täyspakkausmarssi kuumessa olkapäiden nahat rullalla, plus tuhat muuta juttua... Jälkimäiset 7 kk: päästyäni PASI koulutukseen (suhteella 1 hakija 100:sta pääsi) alkoi vuosisadan lusmuilu: mitään ei tehty vaan vietiin vaunu hallille "pesuun" ja painuttiin sotkuun aina kun oli jotain koulutusta mikä ei iskenyt, paku oli aina käytössä ja sillä käytiin treffeillä ja hakemassa kavereille pizzaa ja burgereita. Parhaat varusteet käytössä ja ei tarvinnut enään palella, leireillä nukuttiin vaunussa, leiriltä kotiinlähtiessä tuli "valtataistelu" kapun kanssa (olin 4:n PASIN johtaja) ja kieltäydyin antamasta lähtökäskyä (kapu taipui) ja sitten ajettiinkin 120km/h tunnissa takaisin aikataulua kiinni (PASI muuten kulkee muuten tuon 120 - oli muilla tielläliikkujillä ihmettelemistä kun neljä PASIA painaa yöllä ohi tuota vauhtia), alokkaat laukaisivat vaahtosammuttimen PASIn miehistötilassa, kaveri paskansi kypärään moottorimarssilla, ja 1000 muuta... Ai ei kun kertaamaan 6kk siviilin pääsystä... ai kun pääsis takaisin - jostain syystä ei ole käsky käynyt. Loppuhuipennuksena: kun ajettiin palvelukseenastumiseen tuli radiosta matkalla melankolinen Rauli Badding'in "Tähdet, Tähdet" ja kun luovutettiin tavarat siviilinastumisessa varusvarastolla sama laulu tuli radiosta - enkä edes siedä suomalaista iskelmää, mutta laulu jäi lopullisesti alitajuntaan. Kirjoittaja on liikkeenjohdon konsultti julkisille yrityksille ja asuu nykyään (pysyvästi) ulkomailla. Tahtoo takaisin!