No joo... Onhan niitä tarinoita kerrottavana: Ensinäkin 
vapautuminen, tai sen hankkiminen. Eräs tuntemani 
henkilö sai vapautuksen intistä ampumalla kovien 
ammuntojen jälkeen tyhjälaukauksen suoraan erästä 
alikessua päähän. Alikessu sai viikon hermolomaa, joten 
hänkin varmaan salaa kiitti tätä "hullua". 
 
Toinen tarina saattaa olla urbaani legenda, mutta kerron 
sen kuitenkin. Eli eräs nuori kaveri oli mennyt 
muukalaislegioonaan 17 vuotiaana. 5 vuotta myöhemmin 
tullessaan takaisin suomeen hänet kutsuttiin 
asepalvelukseen. Ensimmäisellä leirillä hän sitten näytti 
taitonsa. Oli talvi ja noin 15 astetta pakkasta, kun keskellä 
yötä tuli käsky asemiin. Kaikki siinä sitten rupesi 
pukemaan päälle ja könyämään itseään ulos teltasta, kun 
tämä kaveri nappasi puukon ja repäisi teltan seinän auki ja 
juoksi pelkissä kalsareissa aseen kanssa asemiin. Noin 20 
minuuttia odoteltuaan muut saapuivat asemiin. Tämän 
tapauksen jälkeen hän sai vapautuksen "täysin oppineena". 
 
Mitä itselleni on tapahtunut ei ole yhtä hohdokasta, mutta 
onhan niitäkin: Olin eräällä leirillä vartiossa erään 
pikkutien varrella keskellä metsää. Tien poikki meni 
puomi joka varoitti "miinakentästä" Tiesin että illalla 
samaa tietä tulisi käyttämään "hyökkäävä" joukkue, joten 
viritin pienen ansan. Sissilangalla ja "toppi" 
harjoituskäsikranaatilla sain aikaan ovelan ansan. Jos se 
olisi lauennut yöllä, niin meidän variomiehet olisivat 
kuulleet sen. Ansa olisi ollut täydellinen jos tietä ei olisi 
käyttänyt joku amiraali tms. alkuillasta. Siitä syntyi 
sellainen huuto että! En jäänyt kuitenkaan kiinni.  
 
Toinen jekku oli että jouduin tilkkaan käymään sairauden 
takia. Sain todistuksen mihin oli merkitty 
hoidostavapautumispäivä. Kun se nyt sattui olemaan 6. 
päivä, niin siitähän sai mukavasti väärennettyä 8! Kaksi 
päivää riekuin kaupungilla ympäripäissäni kunnes piti taas 
palata arkeen. En jäänyt tästäkään tempusta kiinni. 
 
Lisäksi kasarmilla oli psykologi jolle saattoi mennä 
juttelemaan jos jokin asia ahdisti. Hyvä tässä oli se että 
sinne saattoi mennä milloin vaan ja että se oli täysin 
hyväksyttävä syy luistaa palveluksesta. Siellä minä sitten 
yritin keksiä milloin minkäkin syyn juttutuokiolle. Hyvin 
pian psykologi huomasi temppuni, mutta kun hänellä ei 
ollut mitään muutakaan tekemistä, niin hän istui mielellään 
ja jutteli niitänäitä minun kanssa. Samaa aikaa muut 
komppanian miehet raatoivat jossain 
ryömimisharjoituksissa kallioilla. 
  
Viisas pääsee vähemmällä