Kun tuli käsky: Asu on vapaa, mutta pakollinen. Ei ihan 
yhtä radikaalissa asustuksessa tultu iltavahvariin kuin mitä 
tuossa kohutapauksessa [Sen nyt tietää, että kieroutunut 
huumori kukkii kun yli sata toisilleen tuntematonta ihmistä 
on pistetty yhteen armeijan kaltaiseen laitokseen]. Itse olin 
melko tylsä ja tulin smurffipuvussa suihkusandaalit jalassa. 
 
Juhlaa oli myös kun yksikkömme oli valmiusvuorossa. 
Varsinkin kun sai olla vartiohommissa sen 24h: Ensiksi 
klo16-17 sai lorvia, sitten kaksi tuntia varuskunnan 
takaportilla seisomista, sitten kaksi tuntia kiertovartiossa 
(meidän reitti kulki lähinnä jossain varikolla ja tutkailtiin 
josko ovia olisi auki jne.) klo 21 sotapoliisien yksikköön 
nukkumaan. Klo7 herätys, omassa tahdissa sai käydä 
aamupalalla. Sitten pienimuotoinen lipunnosto-operaatio. 
Sitten taas pari tuntia sai nukkua ja kaksi tuntia portilla..ja 
taas pari tuntia nukkua. 
 
Toinen tapaus, missä aika on kullannut muistoa: 
Johtajatehtävä rata. Eli sellainen mukava 1,5 päivän 
'seikkailu', eli annettiin kartta missä oli rasteja kuin 
suunnistuksessa. Rasteilla oli erilaisia tehtäviä jne. Kyllä 
sitä tuli melkein 40km edettyä tuossa ajassa lähes 
täysvarustuksessa; suurin osa oli joutunut melko 
alkuvaiheissa kantamaan harjoitus telamiinaa (kantokahvat 
katkaistu tietenkin), mikä ei helpottanut etenemistä.  
 
Jostain syystä nyt hymyilyttää tuo kun yöllä suunnistaessa 
tuli muutaman tuntia harhailtua metsässä tietämättä juuri 
sijaintia..muutamat kirosanat tuli siinä. Matkalle lähettiin 
keskiviikkona klo12 ja perille saavuttiin torstaina klo22. 
Tuo johtajatehtävärata taisi olla ainut missä saattoi saada 
positiivista palautetta ylemmäntason upseereilta.  
 
Sekin tuntui silloin joskus mukavalta, kun tuli vapaa-ajalla 
sotkuun mennessä vastaan henkilö jonka kauluksessa oli 
kolme leijonaa, joka pisti 'käden lippaan' kun minä olin 
niin tehnyt hänen kohdallaan ensin. Ilmeisesti maavoimien 
komentaja, kun yksikön seinällä oli kyseisen henkilön 
kuva. Sitten tietysti tuo kun oltiin poistumassa Rovajärven 
leiriltä… 
  
En ajattele, olen nuori