<

(Huom! Väitöskirjasta on otettu lisäpainos. Mikäli luette tekstiä mieluimmin kirjasta kuin ruudulta, voitte tilata teoksen täältä.)

Sinikka Sassi

VERKKO KANSALAISYHTEISKUNNAN KÄYTÖSSÄ

Tutkimus Internetistä ja uusista politiikan muodoista

Työ on artikkeliväitöskirja ja sen tekstit käsittelevät Internetiä kansalaisten vaikuttamisen välineenä ja verkkoa kansalaisyhteiskunnan uutena ympäristönä. Tutkimuksen peruskysymys on, lisääkö verkko kansalaisten toimintakykyisyyttä. Työ on pääasiassa käsitteellis-teoreettinen empiirisen esimerkin toimiessa perusoletusten arvioinnin tukena. Tutkimuksessa on kaksi teoreettista kehystä: demokratian näkökulma ja modernisaatiokeskustelu. Demokratiakehys tarjoaa verkon analyysin keskeisimmät välineet eli kansalaisyhteiskunnan, julkisuuden ja kansalaisen käsitteet. Lisäksi se tarjoaa historiallisen perspektiivin kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Demokratiakehyksessä tarkastelun kohteena ovat erityisesti verkon suhde kansalaistoimintaan ja julkisuuteen. Modernisaatiokehys tarjoaa yhteiskuntaa koskevat yleisemmät oletukset. Keskeisiä teemoja ovat myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurin murros ja Internetin merkitys politiikan ja sosiaalisen alueen muuttumisessa.

Kun kulttuuris-esteettisen alueen merkitys kasvaa ja perinteisesti ymmärretyn poliittisen alueen merkitys vähenee, nousee Internet esille uudenlaisena julkisen organisoitumisen perustana. Verkon suhde kulttuurin murrokseen on mutkikas, koska verkko on samanaikaisesti sekä seuraus muista kehitystrendeistä että itse muutosten tuottaja. Empiirinen esimerkki perustuu yritykseen vaikuttaa paikalliseen kaavapolitiikkaan ja siinä tutkija muuttuu toimijaksi. Kun yleisosuudessa esillä on kansalainen, empiirisessä osuudessa esillä on asukas. Verkon ohella siinä nousevat keskeisiksi paikallisdemokratian muodot ja kansalaisen asemointi poliittisessa järjestelmässä. Oletus on, että politiikan rakenteiden ja sisältöjen muuttuessa paikallisdemokratian merkitys korostuu ja että sille avautuu periaatteessa uutta tilaa. Empiirisessä osuudessa työn kehys on enemmän toimintatutkimuksen kaltainen.

Johtopäätökset koskevat sekä verkkoa makrorakenteena että sen merkitystä julkisuudelle ja uusille politiikan muodoille. Internetin asemaa on mahdotonta täysin ymmärtää ilman laajaa verkkojen kokonaisuutta. Kysymys on valtaisasta teknologisesta järjestelmästä, jossa on sekä erillisiä, hierarkkisesti rakentuneita osia että toisiinsa limittyneitä tasa-arvoisia toimijoita. Verkko on metarakenne, jolla on samanaikaisia ja ristiriitaisia vaikutuksia ja toimintatapoja. Tämän hetken näkökulmasta verkko on enemmän väline kuin omanlaisensa toimija, mutta pitemmän ajan kuluessa se muuttaa radikaalisti hahmottamisen ja toiminnan tapoja. Kiihdyttäessään lähes kaikkea inhimillistä toimintaa se on ekologisesti hankala tekijä. Talouden ja hallinnon kannalta verkko on uusi ohjaus- ja kontrolliväline, joka voi kääntyä myös kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Toisaalta Internetillä on tärkeä merkitys julkisuutena, uusien keskustelufoorumien synnyttäjänä ja käsitteellisten tilojen luojana. Se laajentaa merkittävästi ilmaisunvapautta ja saa aikaan uudenlaisia kytkentöjä ihmisten välille. Kansalaisille Internet on informaation saannin ja vuorovaikutuksen väline, jonka tärkein puoli ei välttämättä liity politiikkaan, vaan sosiaalisiin suhteisiin. Internet on osa kulttuuristumisen ja viestinnällistymisen trendiä ja sen vaikutus politiikan muotoihin ilmenee juuri näillä alueilla.

Verkkoaktivismissa samoin kuin muissakin liikkeissä ja kampanjoissa kielelliset ja symboliset piirteet painottuvat usein perinteisen toiminnan sijaan. Kun halutaan arvioida demokratian ja vaikuttamisen uusia mahdollisuuksia, teknologian sijasta tai sen rinnalla tulevat merkittäviksi yhteiskunnan muut ominaispiirteet kuten poliittisen kulttuurin luonne. Teknologiset sovellukset kuten teledemokratia eivät ole riittävä ratkaisu poliittisen järjestelmän ongelmiin, vaan kysymys on enemmän kansalaistaitojen, vastuiden ja velvollisuuksien uudelleen miettimisestä. Teledemokratia toteuttaa liberalistista ajattelutapaa, jossa ihmisten oletetaan reagoivan poliittisiin aloitteisiin yksilöinä eikä yhteisön jäseninä. Demokratiaa pitäisi uudistaa osallistuvampaan suuntaan ja se voisi lähteä liikkeelle paikallisista viestinnän ja yhteisöllisyyden rakenteista.

<