HS Aivoituksia 170106
 
Seksin kymmenen tasoa (julkaistiin lyhennettynä, Seksin seitsemän tasoa)
 
Ihmistieteissä on harvoja lopullisia totuuksia, mutta tässä on pari: Ne, joiden mielestä
ihminen on loputtomasti muuntelukykyinen, ovat väärässä. Ne, joiden mielestä
ihmisellä on yksiselitteinen, muuttumaton luonto, ovat väärässä.
Yleinen kiistely siitä, määrääkö ”kulttuuri” enemmän kuin ”biologia” on turha siksikin,
ettei se muuta lukkiutuneita kantoja. Uskontotieteilijän Pascal Boyerin mukaan
haaste liittyy pikemmin siihen, mitä käyttäytymistieteiden poikkitieteisellä otteella
voi konkreettisesti saada aikaan.
Seksuaalisuus käyköön esimerkiksi. Alla on alustava luettelo ja muutama esimerkki
seksin eri tasoista. Kaikki pohjautuvat sekä luontoon että ympäristöön, mutta eri suhteissa.
Kaikki ovat muuttuvaisia, mutta toiset muuttuvat helpommin kuin toiset.
Etenemme yleisestä kohti yksilöllisintä.
Universaaleihin piirteisiin kuuluvat mm. seuraavat:
Seksi kiinnostaa. Seksiä harrastetaan piilossa muiden katseilta. Naisten seksuaalisuutta säädellään tiukemmin kuin miesten.
Yhteiskuntamuoto: Teollistuminen johtaa varhaisempaan seksielämän aloittamiseen.
Luokka: Valta on seksikästä. Tosin vallattomilla on enemmän aikaa harrastaa seksiä, eikä heidän menojaan seurata yhtä tarkasti.
Kulttuuri: Venäläiset valittavat, etteivät suomalaiset osaa flirttailla. Suomalainen kysyy: nukutko kanssani tänä yönä? Venäläinen kaipaa ruusuja, kynttilöitä ja epäsuoraa etenemistä.
Palvelujärjestelmä: Kun seksikasvatusta vähennettiin kouluissa, teiniraskaukset lisääntyivät.
Sukupolvi: Nuoruudessa omaksutut tavat itsetyydytyksessä ja asennoissa säilyvät läpi elämän.
Sukupuoli: Valitsemme elämänkumppaneita samankaltaisilla perusteilla, mutta lyhytaikaisiin lumouksiin miehet ja naiset joutuvat eri kimmokkeista.
Tilanne: Sodan aikana erotiikka on villimpää ja väkevämpää.
Patologisuus: Oireyhtymiä on monta, uusimpana vapaaehtoinen raajojen amputointi. Karmea ilmiö kokeilee itsemääräämisoikeuden rajoja.
Persoonallisuus: Pienellä prosentilla meistä on ’se’ koko ajan mielessä ja kymmenkertainen määrä partnereita muihin verrattuna.
 
Monimutkaista? Kunkin tutkimuksen tehtävä onkin erottaa olennaisimmat tasot.
Omassa hankkeessani vertailemme seksuaaliterveyttä Suomessa, Virossa ja Venäjällä. Oletin aluksi ehkäisyn olevan niin
syvälle juurtunut asia, että se kuuluisi sukupolven tason ilmiöihin. Tai oliko kyse kulttuurierosta?
Yllätyimme myönteisesti, kun ilmeni että aborttikäytännöt voivat muuttua muutamassa vuodessa. Eräs venäläinen kaupunki
puolitti aborttiluvunsa kampanjoimalla. Stakesin Mika Gisslerin ja Maili Malinin tulosten mukaan Suomeen
muuttaneet virolaiset ja venäläiset tekevät edelleen enemmän abortteja kuin suomalaissyntyiset naiset.
He ovat kuitenkin paljon lähempänä uuden kuin vanhan kotimaansa aborttilukuja. Palvelujärjestelmällä on siis nopea vaikutus.
 
Boyerin kannattama poikkitieteisyys ei pyri kovin korkealle tai liian matalalle, vaan ns. välitason
totuuksiin. Kuten se, ettei koskaan ole liian myöhäistä seksuaalivalistukselle.
 
Anna Rotkirch