YHTEISKUNTAHISTORIAN LAITOS

VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA

 

 

 

Yhteiskuntahistorian johdantokurssi

Pauli Kettunen

 

 

Pauli Kettusen osuuden esittely

  • johdantokurssin perusidean mukaan: EI yleisesitys politiikaksi kutsutuista teoista ja tapahtumista, vaan millä tavoin näitä ilmiöitä on historiallisesti tutkittu ja tutkitaan 
  • miten historiallinen tieto muotoutuu, muuttuu ja vaikuttaa 
  • yliopisto-opintojen perusnäkökulma: tutkimuksen ja opetuksen yhteys
  • tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteenä, että perusteet, kysymyksenasettelut ja tulokset asetetaan jatkuvasti keskustelunalaisiksi; itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen, epäily
  • tieteenhistoria tärkeä osa tätä keskustelua
  • asiat toistuvat eri näkökulmista näillä luennoilla ja myöhemmin, ei syytä pelästyä, jos käsitteet tai ajatuskulut eivät heti avaudu

Luennot:

  • Historian ja politiikan yhteys

  • Kansallisvaltio historiantutkimuksen viitekehyksenä

  • Mitä on tutkittu, kun on tutkittu "politiikkaa"?

  • Historiallinen tutkimusprosessi poliittisen historian esimerkein

  • Historian tieteellisyys ja "postmoderni haaste"

  • Oman ajan historia globaalistuvassa maailmassa



Luento 1, 25.10.2004

Historian ja politiikan yhteys 


  • Miten historiantutkimus sijoittuu laajempaan menneisyyden tulkitsemisen kenttään?

  • Miksi ja miten tämä kysymys korostuu poliittisen historian yhteydessä?

  • Miten menneiden ja nykyisten ihmisten historiankuvat sisältyvät poliittisen historian tutkimuskohteisiin?

  • Miten modernin historiankäsityksen historia ja modernin politiikan historia liittyvät yhteen?



Poliittisen historian oppiaineen erityisnäkökulmat

  • tutkii poliittisia ilmiöitä historiallisesti - mutta mitä ovat poliittiset ilmiöt ja mitä on historiallinen tutkimus?
    • tässä suhteessa muutoksia, vaihteluja, erilaisia lähestymistapoja ja painotuksia
    • poliittinen historia tällä kurssilla a) historiantutkimuksen yksi erityisala, jota tutkitaan ja opetetaan monilla eri historian laitoksilla, b) oppiaine omine erityisnäkökulmineen (Suomessa Helsingissä ja Turussa)
  • yhteiskuntatieteellinen historia-aine
    • yhteiskuntahistoria poliittisen historian ja talous- ja sosiaalihistorian yhteisenä historiallis-yhteiskuntatieteellisenä viitekehyksenä; Suomessa ainutlaatuinen kokonaisuus
    • poliittisen historian oppiaineen itsearviointiraportista 2001: ”Poliittisen historian yleisenä oppimistavoitteena on valmius käsitellä nykymaailman muutoksia ja niihin liittyvää informaatiota tutkimukseen perustuvassa historiallisessa perspektiivissä. Tavoite vaatii asiantuntemuksen kiinnittämistä vahvaan ja laajaan yleissivistykseen.   --- Asiantuntemuksen ja yleissivistyksen kytkevää oppimistavoitetta konkretisoitaessa poliittisessa historiassa on viime vuosina korostettu kolmea näkökulmaa: yhteiskuntahistoriaa, nykyhistoriaa ja historiapolitiikkaa.”
  • yhteiskuntahistoria 
    • ”Poliittisen historian viitekehyksenä yhteiskuntahistoria (social science history) merkitsee pyrkimystä kehittää historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden rajoja ylittävää menetelmällistä ja sisällöllistä suuntautumista. Se merkitsee myös politiikan ja ’poliittisen’ tarkastelemista laajassa yhteiskunnallisessa yhteydessä.”
  • nykyhistoria eli oman ajan historia
    • ”Nykyhistorian näkökulma (contemporary history, histoire contemporaine, Zeitgeschichte, samtidshistoria) tarkoittaa sitä, että tavoitteena on tarjota tieteellisesti perusteltu kokonaiskuva oman aikamme poliittisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden taustoista, synnystä ja kehityksestä. Näkökulma perustelee opetuksen sisällöllisen painottumisen lähimenneisyyteen, mutta ennen muuta se korostaa historiallisen tiedon merkitystä nykymaailman hahmottamiselle.”
  • historiapolitiikka eli historian läsnäolon huomioonottaminen
    • ”Historiapolitiikka merkitsee huomion kiinnittämistä siihen, miten historia on läsnä politiikassa ja julkisessa keskustelussa tabuina, traumoina, myytteinä, historiantulkintoina ja historiaan vetoavina argumentteina. Opetuksessa tähdennetään, että merkitysten antaminen menneisyyden tapahtumille on jatkuvasti elävä, tämän päivän näkökulmiin ja tulevaisuuden odotuksiin liittyvä prosessi.”
  • poliittisen historian erityisnäkökulmat korostavat, että historiantutkimuksessa yleisemminkin
    • 1) tutkija käsittelee ilmiöitä, joista on jo olemassa käsityksiä, usein vaikutusvaltaisia, vahvasti ja laajasti omaksuttuja tulkintoja
    • 2) tutkija käsittelee toimintaa, jonka yhteydessä kyseiset toimijat monin tavoin tulkitsevat mennyttä ja tulevaa


Historiantutkimus ja historian jokapäiväinen läsnäolo

  • historia paljon laajempi käsite kuin historiantutkimus
    • historiantutkijoiden tuotokset, oppikirjat ja historianopettajien ponnistelut vain osa siitä, miten kohtaamme historian
  • totunnainen kertomus historian kehittymisestä tieteeksi:
    • objektiivinen, lähdekriittinen tutkimus syrjäyttää myytit ja tarinat
    • historiantutkimuksesta päätekijä ihmisten historiakuvien muodostumisessa
    • kouluopetus ja popularisointi välineinä 
  • tosiasiassa historiaa koskevia käsityksiä luodaan monilla muillakin tavoin kuin historiantutkimuksen pohjalta
    • riippumatta siitä, miten hyvin historiantutkijat työnsä tekevät, se on vain osatekijä prosesseissa, joissa ihmiset luovat ja muuttavat historiaa koskevia käsityksiään
  • jokapäiväisen historian huomioonottaminen historiantutkimuksessa tärkeätä kahdessa mielessä
    • 1) historiantutkimus saa merkityksensä suhteessa jo olemassa olevaan historialliseen tietoon ja sen käyttöön (kritiikki, relevanssi)
    • 2) jokapäiväinen historia on osa niitä ilmiöitä, joita historiantutkimus käsittelee, ennen kaikkea osa politiikkaa; tämä selvintä silloin kun tutkitaan ”historiapolitiikkaa”; kuitenkin menneen tulkitseminen ylipäätään osa politiikkaa, taloutta, arjessa selviytymistä


Jokapäiväisen historian julkiset ja yksityiset muodot

  • julkinen historia
    • muistomerkit, juhlapäivät, merkkivuodet, historiikit
    • museot, näyttelyt, arkistot
    • rakennetun ympäristön kerrokset ja symboliikka
    • historialliset romaanit, näytelmät, elokuvat; vaikutus käsityksiin menneestä usein syvempi ja laajempi kuin tutkimuksilla
    • larppaus
    • historia poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen ja kannanottojen perusteluissa (esimerkkejä: Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka, Euroopan integraatio)
    • ”historiakeskustelut”: kansalliset traumat, tilinteon vaatimukset
  • yksityinen historia
    • kiinnittyy siihen, miten ihmiset tulkitsevat omia kokemuksiaan
    • välittyy erilaisissa yhteisöissä muistitietona ja perinteenä
    • historian julkisista esityksistä poikkeavia näkökulmia ”kansallisesti merkittäviin” tapahtumiin (esim. Suomen sisällissota 1918)
    • yksityisen ja julkisen historian vuorovaikutus ja yhteys: muistelmakirjallisuus, oman yhteisön muistitiedon ja perinteen julkinen esittäminen (esim. kyläkirjat)
    • esim. historiallinen romaani saattaa a) muovata muistamista, b) haastaa tutkimuksen (esim. Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia)
    • yksityisen ja julkisen historian muuttuva suhde: median merkitys yksityisten kokemusten ja niiden tulkintojen muovaajana (esim. ”Missä ja miten koit 11.9.2001?”)


Menneen tulkitseminen politiikan osana

  • politiikan tutkijan otettava huomioon, että politiikkaan kuuluu menneen tulkitseminen
  • menneisyys identiteeteissä
    • traditiot ja niiden ”keksiminen”; nationalismi
    • globaalistuvassa maailmassa: traditioiden tietoinen ilmaiseminen; fundamentalismi; traditioiden dialogi; traditioiden uudet yhdistelmät (”hybridisaatio”)
  • menneisyys muodollisissa ja epämuodollisissa instituutioissa, vaihtoehtoisia suhtautumistapoja näihin:
    • hävitettäviä toiminnan rajoituksia; esimerkiksi talouden ”vapauttaminen sääntelystä”
    • hyväksikäytettäviä voimavaroja; esimerkiksi poliittinen vakaus ja konsensustraditiot ”kansallisina kilpailuetuina”
    • puolustettavia tai laajennettavia saavutuksia; esimerkiksi hyvinvointivaltio ”projektin” tuloksena
  • menneisyys yhteiskunnallisissa ja kansainvälisissä ristiriidoissa
    • menneiden konfliktien myöhemmät poliittiset merkitykset: kokemus, muisti, traditio, unohtaminen
    • ajankohtaistamisen ja epäajankohtaistamisen pyrkimykset; esimerkkeinä Suomen vuoden 1918 sisällissodan pitkäaikaiset merkitykset ja Euroopan integraatioon kuuluva Euroopan yhteisen historian rakentaminen
    • konflikteissa historian käytön rinnalla niiden epähistoriallistaminen, ikuistaminen: vihollinen paha ”luonnostaan”, ”olemukseltaan”, ”alkuperältään”; esimerkkeinä erilaiset rasistiset politiikan perustelut sekä monet terrorismin vastaisen sodan nimissä esitetyt näkemykset
  • menneisyys puheessa muutoksesta, saa vaihtelevia merkityksiä
    • menneisyys nykyisen selittäjänä ja oikeuttajana; nykyisyys menneen selittäjänä ja oikeuttajana; esimerkkinä nationalismi
    • menneisyys ”toisena”, jota vasten nykymuutosta korostetaan: esimerkkinä globalisaatiokeskustelu
    • menneisyyden ja tulevaisuuden jännite poliittisissa aatteissa: Ranskan vallankumouksen 1789 jälkeiset ideologiat liberalismi, sosialismi, konservatismi, nationalismi; ”suuret kertomukset”


Monimielinen historian käsite

  • ”historia” arkipäivän julkisessa ja yksityisessä puhunnassa
    • historian roskatynnyrit
    • passittaa historiaan
    • tehdä historiaa, päästä historian lehdille
    • suorastaan historiallinen
    • vain historiallisia arvoa
    • historia tuomitsee, historia opettaa
    • eroon historian painolasteista
  • erotettavissa kaksi erilaista dualismia historian käsitteen käyttötavassa:
    • (I) a) historia sitä, mikä on tapahtunut ja tapahtuu tai b) historia esityksenä (kertomuksena, kuvauksena tulkintana) siitä, mitä on tapahtunut
  • (II) a) historia menneenä tai esityksenä menneestä, erotuksena nykyiselle ja ajankohtaiselle tai b) historia jatkuvuutena tai sen esittämisenä, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden läpi kulkevana, niitä yhdistävänä
  • historian käsitteen käyttäminen (I) sekä menneiden tapahtumien että niiden esityksen terminä on tutkimuksellisesti kyseenalaista
    • harhainen kuva siitä, että historia esittää itsensä oikein toimivan historioitsijan välityksellä
    • tosiasiassa historiaa tehdään tulkitsemalla nykyisyyteen sisältyviä menneen jälkiä (lähteitä)
  • samoin ongelmallista (II) menneen esittäminen nykyisen kontrastina tai nykyisyyteen ja tulevaisuuteen johtavana tienä
    • kummassakin tapauksessa mennyt alistetaan nykyiselle
  • historiantutkimuksen haaste: miten on mahdollista samanaikaisesti a) tunnustaa, että historia on nykyisyydessä tapahtuvaa menneen jälkien tulkintaa, ja b) välttää menneen alistaminen nykyiselle?
  • kuitenkin historian käsitteen monimielisyys usein paitsi ”maallikkokielessä” myös historiantutkijoiden esityksissä kuvastaa sellaista, mikä aikanaan luonut edellytyksiä sekä historiantutkimukselle että politiikalle
 

Modernin historian ja modernin politiikan yhteinen historia 

  • monista historioista yhteen (maailman)historiaan 1700-luvulla
    • menneiden tapahtumien kirjallinenkin kertominen vanha ilmiö; Herodotos ja erityisesti Thukydides (peloponnesolaissodan historia) antiikin Kreikassa 400-luvulla eKr
    • ennen 1700-lukua kuitenkin aina jonkun tai jonkin historia; ei käsitteenä historiaa, joka olisi voitu käyttää yksikössä ilman määreitä (merkityksessä ihmiskunnan historia tai maailmanhistoria)
    • renessanssin historiankirjoitukseen antiikista periytyvä ajatus: historia magistra vitae, historia eri tilanteisiin siirrettävien opetusten varasto
    • 1700-luvulla yksi historia yhdistämään tapahtumia ja ilmiöitä, niiden keskinäiset suhteet siltä pohjalta, että ovat ajallisia, aikaan sidonnaisia, ainutkertaisia (Reinhart Koselleck: Vergangene Zukunft, 1979)
  • modernin (lineaarisen) aikakäsityksen kehittyminen
    • kiertokulku antiikin aikakäsityksissä
    • kristillinen aikakäsitys: menneisyys Jumalan luomistyöstä ja johdatuksesta sekä aikojen lopusta ja viimeisestä tuomiosta kertovien todisteiden varasto
    • 1700-luvulla menneen ja tulevan uudenlainen erottaminen toisistaan: toistuvuuden tilalle jännite menneen ja tulevan, kokemusten ja odotusten välille
    • kehityksen ja edistyksen ajatukset
    • uudelle ajan- ja historiankäsitykselle edellytyksenä mm. ”eurooppalaisen maailmantalouden” (Immanuel Wallerstein: The Modern World-System, 1974) kehittyminen
  • koko ajan ajan- ja historiankäsitysten moninaisuus
    • luonnonrytmin ja sitä murtaneiden katastrofien merkitys ihmisten elämänkulussa
    • historia magistra vitae -näkemyksen elinvoima
  • tässä kuitenkin olennaista: moderni historiankäsitys ja moderni politiikka toistensa ehdollistamia
    • mennyt avautuu syitä ja seurauksia arvioivan tarkastelun kohteeksi
    • tuleva avautuu vaihtoehtojen puntaroivan inhimillisen toiminnan perspektiiviksi