Tiede ja tutkimus - taso 2

Tämä osuus vielä "luentorunkotasolla"

Sisällys

Filosofian alueet ja niiden suhde tutkimukseen

• Ontologia esittää kysymyksiä todellisuuden luonteesta
• Mikä on tutkittavan ilmiön luonne?
• Mikä on todellista?
• Mitkä ovat todisteet?
  
• Epistemologia käsittelee tietämisen alkuperää ja luonnetta sekä tiedon muodostumista
• Mikä on tutkijan ja tutkimuskohteen välinen suhde?
• Mikä asema arvoilla on ilmiöiden ymmärtämisessä?
  
• Logiikka käsittelee toteen näyttämisen ja todistamisen periaatteita
• Ovatko kausaaliset kytkennät mahdollisia tiedon osien välillä?
  
• Selitys voi olla esim.
  
• deduktiivis-nomologinen (jos p niin q)
  
• empiirinen (realistinen) käsitys
• pragmaattinen
  
• Teleologia esittää kysymyksiä tarkoituksesta
• Mitä varten tutkimus tehdään?
• Miten tutkimus lisää tietoamme tutkittavalla alueella? (Hirsjärvi ym. 2003)

Ontologiset oletukset

• Materialismi (objektivismi, realismi)
  
• tutkimuskohteena ihmisestä riippumaton ulkoinen todellisuus
• keskeinen tiedonmuodostuksen kohde havaittu käyttäytyminen
• suuntauksia
• positivismi: kohteena vain aistein havaittava todellisuus
  
• tieteellinen realismi: kohteena aisteille havaitsematon todellisuus, esim. luokat
  
• käsitenominalismi: vain yksittäiset havainnot olevaisia
  
• käsiterealismi: yleisemmät luokat olemassa
  

• Idealismi (konstruktivismi, nominalismi, subjektivismi)
• ulkoinen todellisuus on olemassa vain havaintokategorioiden kautta
• keskeisiä tiedonmuodostuksen kohteita merkitykset
  

Epistemologiset oletukset

• Materialismi
• objektivistinen käsitys tiedosta
• tutkija erillään tiedon kohteesta
• arvovapaa tieto mahdollista
• totuuden korrespondenssiteoria
• mahdollisuus tiedon kumuloitumiseen
• Idealismi
• relativistinen käsitys tiedosta
• tieto ideografista (sidonnaista aikaan, paikkaan tai kulttuuriin)
• arvovapaa tieto ei ole mahdollista
• tiedon totuudellista ei voi verrata ulkoiseen referenttiin
• tiedon kumuloituminen vaikeata

Metodologiset oletukset

• Materialismi
• pyritään tutkijan vaikutuksen eliminointiin
• kontrolliasetelmat
• mittaaminen
• kausaalisuus
• tutkijan käsitteet ensisijaisia
  
• Idealismi
• tutkija pyrkii sisälle tutkittavien todellisuuteen
• avoimet asetelmat
• ymmärtämispyrkimys
• tutkittavien käsitteet vaikuttavat tutkijan käsitteisiin

Kysymys ihmisen olemuksesta: holismi vs. individualismi

• Holistinen ontologia
  
• osat olemassa kokonaisuuden kautta
• Individualistinen ontologia
• ihmiset toisistaan riippumattomia yksilöitä
• Holistinen epistemologia
• kulttuurin jäsenyys määrittää tiedonmuodostusta
• Individualistinen epistemologia
• ihminen tietonsa subjekti
• Holistinen metodologia
• kohteena sosiaaliset ja kielelliset rakenteet
• synkronia, jatkuvuus
  
• Holistinen metodologia
• kohteena asenteet, tapahtumat
• diakronia, muutos
  

Kysymys ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta: determinismi vs. voluntarismi

• Deterministinen ontologia
• ympäristö ihmiseen nähden ulkoista ja määräävää
• Voluntaristinen ontologia
• ihmisellä vapaa tahto ja ihminen hallitsee ympäristöään
• Deterministinen epistemologia
• tietäminen määräytyy ulkoapäin
• tiedon ja perinteen erottaminen vaikeata
• Voluntaristinen epistemologia
• tiedon subjekti keskeinen ja vapaa
• Deterministinen metodologia
• deterministinen universaalikieli
• kieli hallitsee ihmistä
• Voluntaristinen metodologia
• voluntaristinen kalkyylikieli
• kieli on tietävän ihmisen väline
  

Selittäminen tieteessä

• Kausaalinen selitys
• Teleologinen selitys
• Rationaalisen toiminnan selitysmalli
• Säännön seuraamisen selitysmalli
• Funktionalistinen selitys
• "Konstruktivistinen" selitys

Kausaalinen selitys

• Ilmiöitä selitetään niitä edeltävien syiden avulla (jos p niin q)
• Deduktiivis-nomologinen malli (Hempel 1965)
  
• tunnetaan selitettävään ilmiöön liittyvät alkuehdot (A1…Ai)
  
• tunnetaan ilmiöön liittyvät säännönmukaisuudet, lait (L1…Li)
  
• ”upotetaan” ilmiö alkuehtoineen yleisiin lakeihin (ja nämä vielä yleisimpiin jne.)
  
• ->  ilmiö selittyy deduktiivisesti loogisen välttämättömyyden ansiosta (subsumptioperiaate)
  
• probabilistinen eli tilastollinen selitys (lakien tilalla todennäköisyys)
  
• kausaalisuus kiistanalaista, koska ei huomiota mekanismiin, atomistinen, teoriaköyhyys
• Empiirinen (realistinen) käsitys kausaalisuudesta (erit. yhteiskuntatieteet)
  
• syy saa aikaan muutoksen vaikutuskohteessa
  
• syy ja seuraus loogisesti riippumattomia, voidaan johtaa teoriasta ja todeta empiirisesti
  
• empiirinen todentaminen edellyttää, että
• syy ja seuraus esiintyvät yhdessä
• syy edeltää ajallisesti seurausta
  
• syyn ja seurauksen välinen riippuvuus ei johdu kolmannesta tekijästä
  
• sosiaalisen todellisuuden monimutkaisuus (samanaikaiset tai vaihtoehtoiset syyt)
  
• lisäehdot
  
• rinnakkaisedellytykset
  
• vaihtoehtoiset edellytykset
  
• vaarana mekanistinen kausaalisuus (vrt. Weber) ja reifikaatio
  
• pragmaattinen asenne kausaalisuuteen
  
• ympäristön manipulointi
  

Teleologinen selitys

• Toiminta selitetään sen päämäärän avulla,
  
• syy ajallisesti seurauksen jälkeen
• syy ja seuraus loogisesti riippuvaisia toisistaan
  
• Intentionaalisuus: tietoisia ja tiedostamattomia päämääriä (intentionaalinen toiminta aina merkityksellistä)
• Yksilöllisten selitysten kohdalla perusmalli ns. praktinen syllogismi (von Wright)
• A aikoo toteuttaa p:n
• A katsoo (tai uskoo tai tietää), ettei pysty toteuttamaan p:tä, ellei hän tee a:ta
• A ryhtyy tekemään a:ta
• johtaa rationaalisen toiminnan malleihin
• toisaalta kaikkea toimintaa ei voi selittää individualistisen mallin mukaan
  

Rationaalisen toiminnan selitysmalli

• Utilitaristinen lähtökohta, toimija pyrkii toteuttamaan tavoitteensa toiminnan kustannuksiin nähden mahdollisimman tehokkaasti
  
• Ympäristön rajoitukset  -> tilanteeseen ja toimijan kykyyn liittyvät edellytykset (praktisen syllogismin laajennettu malli)
  
• epätäydellinen informaatio (riski ja epävarmuus)
  
• Rajoitettu rationaalisuus, toimijat subjektiivisesti rationaalisia (Herbert Simon)
  
• toimijan tilanteenmäärittely
  
• tilanteen ominaisuudet vaikuttavat
  
• Tyydyttävä ratkaisu optimaalisen sijaan (ei kaada rationaalisuusoletusta)
  
• Selitysperusta: yksittäisten rationaalisten tekojen kumuloituminen (ns. näkymätön käsi)
  
• Yksilötaso ja kollektiivinen taso (Olson ja kollektiivisen toiminnan ongelma)
  

Säännön seuraamisen selitysmalli

• Teot perusteiltaan sosiaalisia, eivät yksilöllisiä (huom! rationaaliset mallit eivät johdonmukaisesti kiistä tätä)
  
• Perusta toimijoiden osallisuudessa johonkin kielipeliin, ei tekojen sarjallisessa kumuloitumisessa
  
• Tekojen merkitys perustuu kielipelin sääntöjen seuraamiseen (Winch)
  
• Tekojen selittäminen edellyttää em. sääntöjen ymmärtämistä
  
• Kaikki toiminta on sosiaalista, koska merkitykset määräytyvät kielipelistä, joka on itsessään sosiaalinen tuote (vrt. Weber)
  
• Kielipelien institutionalisoituminen -> kulttuurin makrorakenne
  
• Makrorakenteen sisäistäminen subjektiivisten kokemusten kautta
  
• Toimijan itseymmärrys toissijaista, ymmärrettävyys muille keskeistä (kokemuksen objektivointi sääntöjen avulla)
  
• Johtaa helposti vulgäärikulturalismiin (ei silti kausaalista)

Funktionalistinen selitys

• Ilmiö selitetään sen seurausten avulla (p jotta q)
  
• Selitys kohdistuu yleensä suuriin kokonaisuuksiin (yhteiskunnat, ryhmät, organisaatiot), ilmiön seuraukset funktionaalisia kokonaisuuden kannalta
• Kokonaisuuksilla katsotaan olevan itsesäilytyksen ”tarve”, jonka funktiot selittävät •
• Myös kokonaisuuden kannalta kielteisiä seurauksia (dysfunktiot)
  
• Manifestit ja latentit funktiot (Merton)
  
• Funktioselityksen (latentti) ehdot (Elster):
  
• Funktio Y on toimintatavan X:n seuraus
  
• Y on ryhmä Z:n kannalta hyödyllistä
  
• Y on X:n tuottaman toiminnan tarkoittamaton seuraus
  
• Z:n jäsenet eivät tiedosta Y:tä tai X:n ja Y:n kausaalisuhdetta
  
• Y ylläpitää X:ää Z:aan tulevan kausaalisen takaisinsyötteen avulla
• Funktioanalyysi on kausaalisen ja teleologisen selityksen välissä
  
• Elsterin ehdot sisältävät kausaalisia elementtejä, mutta silti vaikea palauttaa kausaaliseen determinismiin selitysmuotona
  
• Intentionaalisuus yliyksilöllistä ja tiedostamatonta
  
• Sokea kohta: yhteisön säilyminen (solidaarisuus, yhteiset pelisäännöt tms.) on usein toiminnan tarkoitettu seuraus
  

"Konstruktivistinen" selitys

• Säännön seuraaminen ei ota huomioon toimijan refleksiivisyyttä ja käytännöllistä luovuutta - rationaalisen toimijan malli liian voluntaristinen
• Kielipelien sääntöjen sisäistäminen täydellisesti on epärealistista ja sosiaalisen toiminnan kannalta teoreettisesti epäinformatiivista - rationaalisuus tekee sosiaalisesta toiminnasta mahdotonta, koska valinnat ”ylikuormittavat” ja tekevät rutiinit mahdottomiksi
• Sosiaaliset rakenteet (erit. kieli) ovat toimijoille ”mahdollistavia rajoitteita”
• Subjektin ja rakenteen välisen vastakohtaisuuden hylkääminen
• Pierre Bourdieu ja kenttäteoria
• positio + dispositio = habitus
• strateginen toiminta -> luova rakenteen hyväksikäyttö kamppailussa pääomien hallinnasta
• intressien rakenteen mukainen tyypillisyys
• Anthony Giddens ja strukturaatio
  
• sosiaalisen toiminnan mielekkyys palautettavissa kieleen, jolla lähestyä toisen subjektiivisuutta
  
• ihmiset tuntevat sosiaalisen toiminnan säännöt (mahdollistavat sujuvuuden)
  
• sosiaalisen elämän jatkuvuus mahdollista vain, jos ihmiset tarkkailevat  em. sääntöjen noudattamista (tulkintojen relevanssi kussakin tilanteessa)
• signifikaatio, legitimaatio, dominaatio
  
• toiminta normaalisti rutiinia (ei ”aikalisää”)
  
• subjektiivisuuden objektivointi ja objektiivisuuden subjektivointi
  
• toimija riippuvainen historiallisista rakenteista resursseina
  
• rakenteet potentiaalisia ja ”virtuaalisia”
  
• muutoksen mahdollisuus?
  
• toimijoilla aina valtaa rakenteisiin nähden
  
• toiminnan tarkoittamattomat seuraukset tuottavat uusia tilanteita tulkittaviksi
  
• toimijoiden refleksiivisyys johtaa sääntöjen uudelleenarviointiin ja oppimiseen
  

Hermeneutiikka

• Yleinen yhteiskuntatieteellinen ja humanististen tieteiden metodi, tulkinnan ja ymmäärtäämisen teoria
• Toiminnan merkitys toimijoille, merkityksen rekonstruktio
• Kielen keskeisyys (esim. Auerbach: Mimesis)
• Kritisoi kokemuksellisen todellisuuden esineellistämistä ja yleispätevien selitysten tavoitetta
• empiristinen teesi havaittavasta käyttäytymisestä ja tutkijan ulkokohtaisuudesta 
  
• Alun perin eläytyminen, myöhemmin merkityssisällön tajuaminen
• Ei vain subjektiivinen merkitys (kontekstitieto => motiivit)
• Max Weber:
  
• sosiaaliseen tekoon liittyy aina merkitys, joka saa sisältönsä suuntautumisestaan muihin ihmisiin
  
• teko havaittavissa, sen merkitys ei (kontekstuaalisuus)
  
• selittäminen edellyttää ymmärtämistä (syyn ja vaikutuksen ”mekanismit”)
  
• teoreettinen ymmärrys ja teoriaton ymmärrys (ideaalityypit lähtökohtana) –esim. kapitalismin eetos (uskonnon merkitys)
  
• Kulttuurintutkimus ja ihmisen refleksiivinen asenne
  
• säännön seuraaminen ja säännön huomioiminen (toimija/rakenne)
  
• sosiaalinen konstruktivismi
  
• sosiaalisen tilanteen monitulkinnallisuus (syvämerkitykset)