Yleistä tutkielmista ja tutkielmaohjauksesta
Kandidaatintutkielma
Kandidaatin tutkielma on on useimmille opiskelijoille ensimmäinen
pienimuotoiseksi tieteelliseksi tutkimukseksi laskettava työ.
Siinä muotoillaan jokin tieteellisesti
perusteltu tutkimusongelma ja ratkaistaan se
käyttämällä hyväksi empiiristä tai muuta
aineistoa sekä perehtymällä aihetta koskevaan
tieteelliseen keskusteluun. Koko kandidaatin tutkielmaseminaarivaiheen
tavoitteena on
johdattaa opiskelijat itsenäisen tieteellisen tutkimuksen
tekemisen periaatteisiin ja käytäntöihin. Samalla
harjoitellaan tieteellisen argumentoinnin ja keskustelun valmiuksia,
kun esitellään omaa työtä, opponoidaan toisten
töitä ja johdetaan puhetta seminaari-istunnossa.
Kandidaatin tutkielman laajuus on
kuusi opintopistettä ja sen ohjeellinen pituus on 20-30 sivua
(sivumäärään ei lasketa mukaan kansilehteä,
sisällysluetteloa eikä lähdeluetteloa). Jokaiseen
esitelmään on liitettävä myös 250
sanan tiivistelmä. Töissä on noudatettava normaaleja
lähdeviittauskäytäntöjä niin viittausten kuin
lähdeluettelon osalta. Suorat lainaukset on aina osoitettava
lainausmerkein. Epäsuorissa lainauksissakin on oltava viite
lainattuun lähteeseen. Tavoitteena on
tieteellisen artikkelin tapainen tiivis pieni tutkimus.
Kandidaatintutkielma on pakollinen 1.8.2002 tai myöhemmin
valtio-opin pääaineopinnot aloittaneille opiskelijoille,
jotka eivät ole suorittaneet aineopintoja kokonaisuudessaan.
Pääaineoikeuden
tätä ennen saaneille se on vapaaehtoinen. Tutkielman tekoa
suositellaan kuitenkin myös heille.
Valtiotieteellisen
tiedekunnan ohjeet kandidaatintutkielmasta
Kandidaatintutkielma jätetään tarkastettavaksi laitoksen
toimistoon sen aukioloaikana viimeistään kypsyyskoetta
edeltävän viikon maanantaina. Jättöpäivät
ilmenevät tiedekunnan
opinto-oppaasta.
Pro gradu -tutkielma
Yleistä
Valtiotieteiden maisterin tutkintoa varten pääaineessa
laaditaan pro gradu -tutkielma. Se on laajahko kirjallinen työ,
jonka tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijaa yksinkertaiseen ja
selkeään yhteiskuntatieteelliseen kysymysten asetteluun,
lähdeaineiston hankintaan, lähdekirjallisuuden
käyttöön, oman pääaineen keskeisten
tutkimusmenetelmien käyttöön, johtopäätelmien
tekoon ja asian esittämiseen oman pääaineen
näkökulmasta hyvässä kirjallisessa muodossa. Se on
siten tieteellinen tutkielma, joka laajuutensa puolesta asettuu
artikkelin ja kirjan välimaastoon. Rakenteeltaan se muistuttaa
enemmän
tieteellistä artikkelia.
Pro gradu -tutkielman osuus syventävistä opinnoista on 40
opintopistettä (20
opintoviikkoa). Tutkimustehtävä on tarkoituksenmukaista
valita
siten, että tutkielma on mahdollista laatia mitoitusta vastaavalla
työmäärällä. Pro gradu -tutkielman
suositeltava pituus on 60–80 sivua, mutta tutkimuksen luonteen mukaan
myös tätä suppeammat tai laajemmat työt voivat
tulla kysymykseen. Tutkielman ei kuitenkaan tulisi ylittää
120:tä sivua. Pro gradu -tutkielmaksi voidaan hyväksyä
aikaisemmin julkaistu tutkimus edellyttäen, että se vastaa
tutkielmalle asetettuja vaatimuksia.
<>Tutkielmaksi voidaan hyväksyä paitsi yhtenäinen
tutkimus myös samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevien
kirjoitusten ja niistä laaditun selosteen muodostama kokonaisuus.
Mikäli tutkielma laaditaan ryhmätyönä, tulee
tekijän itsenäisen osuuden olla erotettavissa ryhmän
muiden jäsenten työpanoksesta. Ryhmän kunkin
jäsenen osuus jätetään ja arvostellaan
erillisenä tutkielmana. Opiskelija voi aineen professorin
suostumuksella kirjoittaa tutkielman myös muulla kuin suomen tai
ruotsin kielellä.
Yleisen valtio-opin laitoksen tutkintovaatimusten mukaan tutkielman
tekeminen on pääosin
itsenäistä työskentelyä, jota tuetaan
tutkielmaseminaariin sisältyvällä
työskentelyllä. Aiheen valinnasta sekä esille tulevista
ongelmista on syytä keskustella laitoksen opettajien kanssa.
Maisterin tutkintoon sisältyy pro gradu -tutkielmaan
liittyvä
kypsyysnäyte. Opiskelijan tulee osoittaa perehtyneisyytensä
opinnäytteensä alaan sekä suomen tai ruotsin kielen
taito, jos sitä ei
ole aiemmin todettu. Jos opiskelija on osallistunut ohjaukseen ja
tutkielman ohjaaja on todennut opiskelijan perehtyneisyyden
opinnäytteen alaan, erillistä kypsyyskoetta ei kirjoiteta.
Muussa
tapauksessa tutkielman tarkastaja voi edellyttää, että
opiskelija
osoittaa erikseen kirjallisessa kuulustelussa perehtyneisyytensä
tutkielmansa alaan. Perehtyneisyys on osoitettava ennen tutkielman
arvostelua.
Mikäli opiskelija ei ole
kandidaatin tutkinnon yhteydessä tai muutoin osoittanut suomen tai
ruotsin kielen taitoaan, hän kirjoittaa opinnäytteensä
alaan liittyvän
kirjallisen näytteen, jonka äidinkielen opettajan tarkastaa. Ulkomailla
koulusivistyksensä saaneen opiskelijan
kielenkäyttöä ei tarkisteta kypsyysnäytteen avulla.
Ks.
lisää valtiotieteellisen tiedekunnan sivuilta (tutkielman
teko)
Ks.
lisää laitoksen
graduoppaasta
Graduun kohdistuvista
vaatimuksista ja odotuksista
Laitoksen
graduoppaan mukaan pro gradu -tutkielman on osoitettava,
että opiskelija
ymmärtää tieteellisen tutkimustyön luonteen
yhtenä yhteiskunnan keskeisenä tiedon tuotannon (luomisen,
prosessoinnin ja käytäntöönsiirron) muotona ja
suhteessa muihin tietoa tuottaviin ja käytäntöön
siirtäviin yhteiskunnallisiin toimintoihin (esim. journalismi,
muut ammattikäytännöt, arkitieto). Tutkielma voi
sisältää varsinaista konkreettista tutkimusta, mutta se
saattaa myös kohdistua tutkimustyön "metatasolle"
(tutkimusalueen aatehistoriaan, tieteenfilosofiaan, metodologiaan) tai
sovelluksiin (evaluatiivisina tai suunnittelusovelluksina). Joka
tapauksessa tutkielman tekijän on - työn harjaannuttavan
luonteen vuoksi - selvästi osoitettava tutkielmallaan, että
hän hallitsee tieteellisen tutkimustyön hyväksytyt
menetelmät, käytännön ja esitystavan yleisesti
sekä valitsemansa tutkimussuunnan ja tutkimuskohteen osalta
erityisesti.
Niinpä hyvältä pro gradu -tutkielmalta katsotaan
voitavan vaatia seuraavia ominaisuuksia (laitoksen graduoppaasta):
Se heijastaa selkeää, "etääntynyttä" ja
tietoista suhtautumista tieteeseen, sen menetelmiin ja tieteelliseen
esitystapaan. Tieteellinen tutkimustyö on yksi maailman
mieltämisen muoto, ja työn tekijä hallitsee sen
sellaisena. Esitystapa on kriittistä ja asiallista ja osoittaa
tutkimustehtävän monipuolista hallintaa.
Kielenkäyttö on kurinalaista, täsmällistä ja
riittävän perusteellista. Kieli on huoliteltua ja
selkeää. "Etääntyneisyys" ja asiallisuus eivät
tarkoita kielen köyhyyttä ja ilmaisujen niukkuutta.
Esimerkiksi laadullisen haastattelututkimuksen yksi
peruselementeistä on juuri pyrkimys rikkaaseen ja
elävään kerrontaan.
Tutkielman tavoitteet, lähtökohdat ja etenemisstrategia
ovat hyvin määriteltyjä ja perusteltuja. Tutkielma
kohdistuu ja siinä haetaan vastausta johonkin olennaiseen tai
tärkeään ongelmaan, jonka valinta on hyvin perusteltu.
Ongelma on rajattu täsmällisesti tutkittavaan muotoon, ja
rajaukset sekä täsmennykset on myös perusteltu.
Tutkielman kokonaisjäsentely on selkeä ja looginen, ja
työ etenee systemaattisesti tutkimustehtävän
toteuttamiseksi. Asiain esittäminen on johdonmukaista ja
perusteltua. Rajaukset ja siirtymät (erittelemättä
ylitetyt argumentti- ja analyysialueet) ilmaistaan eksplisiittisesti.
Tutkielma osoittaa hyvää aiemman tutkimuksen tuntemusta
yleensä sekä oman tutkimussuunnan ja -otteen rajoissa
erityisesti. Samoin edellytetään perehtyneisyyttä oman
tutkimusalueen ilmiökenttään. Tuntemus ei kuitenkaan saa
ilmetä pelkkänä lukeneisuutena ja tietona (tutkijain ja
tutkimussuuntien luettelemisena, tausta- ja tutkimusaineiston
vyöryttämisenä), vaan sen on ilmennettävä
tämän tiedon sisäistettynä, kriittisenä ja
innovatiivisena edelleenkehittelynä tai soveltamisena omaan
tutkimusongelmaan. Hyvä tutkielma sisältää aina
jotakin uutta tietoa tai uusia näkökohtia tai
näkökulmia taikka molempia, vaikka
hyväksyttävissä olevalta työltä ei
tätä nimenomaan edellytetäkään.
Tutkielma on luovasti ja kehittävästi kytketty
teoriaan, viitekehykseen tai teoreettiseen kysymyksenasetteluun.
Käsitteiden käyttö on johdonmukaista ja perusteltua.
Päätelmät ovat johdonmukaisia ja hyvin perusteltuja
sekä selvästi asetettuihin tutkimustavoitteisiin
liittyviä. Päätelmiä tehdessään
tekijän ei siis sovi unohtaa, mihin kysymyksiin piti vastata tai
mitä hypoteeseja oli asetettu. Teoreettinen viitekehys ja
käsitteet eivät jää irrallisiksi, vaan ne
kytketään analyysiin ja otetaan huomioon
päätelmiä tehtäessä.
Tutkielman tekijä on sisäistänyt
käyttämiensä menetelmien metodisen perustan ja
perustelee niiden valinnan sekä käyttötavan. Samoin
tutkimusaineisto on selvästi määritetty, ja sen
luotettavuus ja riittävyys on tutkimustehtävän kannalta
osoitettu. Tutkielma on lisäksi riittävästi ja
vallitsevaa käytäntöä noudattaen dokumentoitu.
Pro gradu -tutkielman arvostelussa noudatettavia
kriteerejä ja varsinkin hyvän
tutkielman ominaisuuksia
on kuitenkin vaikea yksiselitteisesti määritellä.
Näin on
siksi, ettei ole yhtä ainoaa aukottomasti
säänneltyä ja muuttumatonta tiedettä politiikasta
ja yhtä tapaa tehdä politiikan tutkimusta. Tieteessä on
sen tekemisen logiikan, sääntöjen ja varmoina pidettyjen
tutkimustulosten ohella keksimisen, intuition, innovaatioiden ja
kiistanalaisten kysymysten alue. Juuri tämä asiaintila tekee
tieteellisestä tutkimuksesta myös mielenkiintoisen. Erilaisia
vaatimuksia kohdistuu tutkielmiin sen kautta, että ne voivat
kytkeytyä eri tutkimusperinteisiin, soveltaa erilaisia metodeja ja
aineistoja, poiketa toisistaan aiheiltaan tai rajoittua
tutkimusprosessin eri osiin.
Tämä kaikki ei kuitenkaan merkitse sitä,
etteikö kriteerejä ja vaatimuksia voitaisi ollenkaan asettaa:
tutkimus ei ole mielivaltaista mutta ei liioin mekaanista tai vailla
edellytyksiä ja lähtökohtia. On siten tunnettava ja
hallittava tieteellistä tutkimusta sekä toisaalta
kyettävä ratkomaan tieteellisiä ongelmia. Vaatimuksia ja
kriteerejä tulee esille aiheita, tutkimusperinteitä,
viitekehyksiä, menetelmiä ja aineistoa eri tavoin
yhdisteltäessä.
Viitteitä hyvälle pro gradu -työlle asetettavista
vaatimuksista saa esimerkiksi vertaamalla hyvän ja huonon
arvosanan saaneita töitä toisiinsa, kuten syventävien
opintojen seminaareissa harjoitusmielessä jo usein
tehdään. Hyväksymisen minimirajasta sen sijaan on
vaikeampi esittää ja löytää
täsmällisiä viitteitä. Selvää joka
tapauksessa on, ettei "tutkielmasta" juuri voida puhua, ellei sille ole
kehitelty ja osoitettu ongelmaa (johdanto ja tehtävän
toteuttamistavan esittely), johon sitten pyritään
etsimään vastausta (analyysi ja päätelmät).
Yleisen valtio-opin laitoksen gradut ja niiden tiivistelmät
laitoksen kotisivulla
Aiheen valinnasta (laitoksen graduoppaasta)
Pro gradu -työ on vapaasti tehtävissä aiheesta,
josta opiskelija
on itse kiinnostunut; muunlaisessa tilanteessa suurenee
keskenjäämisen
riski. Arvokkaaksi elämäntehtäväksi sitä ei
pidä ottaa, vaan se on
kyettävä näkemään myös tutkintoon
sisältyvänä velvollisuutena, jonka
täyttämisestä koituu henkilökohtaistakin
hyötyä siinä kuin tutkinnosta
yleensäkin.
Suuri merkitys on aiheen tutkittavuudella, mikä saattaa
merkitä
pikemminkin suppeasti rajattua kuin koko maailmaa syleilevää
aihetta.
Aihepiiristä on löydyttävä sellaisia
kysymyksiä ja ongelmia, joihin on
mahdollista ja mielekästä etsiä vastauksia.
Välttämätöntä on myös, että
aihetta koskevaa aineistoa on saatavilla.
Siitä päätellen, mitä edellä on todettu
maisterin tutkintoon
sisältyvän opinnäytteen hyväksymiskynnyksestä,
on selvää, että myös
aiheen käsittelyyn tarvittavat voimavarat, erityisesti aika ja
kustannukset, on suhteutettava asetettuihin vaatimuksiin. Pro gradu
-työ on tutkinnossa 20 opintoviikon laajuinen, mikä vastaa
4-6
kuukauden täysipäiväistä työskentelyä.
Taloustieteilijä viittaisi
siihen, että alkuun lisäpuurtamisen tuottama rajahyöty
nousee tai ei
ainakaan laske nopeasti; minimitasoa paljonkin parempi suoritus vaatii
siis vain kohtalaisesti lisäaikaa, mutta vuosien mittaan tuo
rajahyöty
alkaa auttamatta laskea.
Myös aiheen merkitys on syytä pitää
mielessä. Yhteiskunnallisesti
merkittävä tai käytännön
työelämää ajatellen sovelias aihe ja siitä
saatu kohtalainen arvosana saattaa avata mahdollisuuksia
työmarkkinoilla, mutta yhtä hyvin ratkaisevia voivat olla
muunlaiset
tekijät. Yhteiskunnallisesti tai tieteellisesti erityisen
voimakkaasti
ajattelevan tai tuntevan ihmisen ei suinkaan tarvitse
graduprosessissakaan myydä periaatteitaan.
Harvinaisempia, jossain tapauksissa aihetta valittaessa ja
sitä
edelleen kehiteltäessä huomioon otettavia
näkökohtia saattavat olla
esimerkiksi mahdollisuudet tuottaa siinä määrin uutta
tietoa tai uusia
sovelluksia, että tutkielma julkaistaan jossakin muodossa tai
että tätä
kautta avautuu tie tieteellisiin jatko-opintoihin.
Gradun arvostelusta
Pro gradu -työlle määrätään kaksi
tarkastajaa, jotka pääsääntöisesti kuuluvat
laitoksen henkilökuntaan (mukaanlukien dosentit). Usein myös
joku assistenteista lukee työn ja
esittää siitä kommentteja tarkastajalle.
Päätarkastajaksi määrätty laatii lyhyen
kirjallisen lausunnon tutkielmasta ja tekee ehdotuksen arvosanasta.
Mikäli tarkastajien arvosanaehdotukset poikkeavat toisistaan
(tällöin yleensä toinenkin tarkastaja katsoo oman
lausunnon tarpeelliseksi), tiedekunta voi harkita kolmannen tarkastajan
määräämistä, jonka lausunnon jälkeen
tiedekunta päättää lopullisesti arvosanasta.
Gradun pääohjaaja ei voi toimia ensimmäisenä
tarkastajana, toisena voi. Dekaani määrää
tarkastajat laitoksen esimiehen esityksestä. Tarkastajat
pyritään valitsemaan asiantuntemuksen perusteella.
Ensimmäisellä tarkastajalla on yleensä keskeisempi asema
arvosanasta päätettäessä, mutta
säännönmukaisesti tarkastajat keskustelevat arvosanasta
ennen sen ehdottamista. Erimielisyystapauksissa tiedekuntaneuvosto
määrää lisätarkastajan.
Tutkielman tekijällä on mahdollisuus tutustua
työstään annettuun kirjalliseen lausuntoon ja
arvosanaehdotukseen laitoksen kansliassa viikkoa ennen sitä
tiedekunnan kokousta, jossa työn hyväksymisestä ja
arvosanasta on tarkoitus päättää. Näin on
tutkielman tekijälle taattu tilaisuus esittää
kirjallinen huomautuksensa arvostelusta, jos hän on siihen
tyytymätön. Vastine tulee saattaa tiedekunnan tietoon
(toimittaa kansliaan) ennen ao. tiedekunnan kokousta. Yleensä
tällaisen tutkielman lopullinen käsittely siirtyy seuraavaan
tiedekunnan kokoukseen.
Arvosanasta ei keskustella ohjauksen aikana. Poikkeuksen
muodostavat hylkäysvaarassa olevat opiskelijat sekä ne, jotka
ilmoittavat kiinnostuksensa jatko-opiskeluun, jolloin voidaan
keskustella
"kynnyksen ylittymisestä". Jatko-opintojen aloittamisen
edellytyksenä on hyvin tai erinomaisin tiedoin suoritetut
syventävät opinnot valtio-opissa tai siihen rinnastettavassa
pääaineessa. Lisäksi laitos yleensä
edellyttää, että jatko-opiskelijaksi
hyväksyttävä on saanut pro gradu -tutkielmastaan tai
siihen rinnastettavasta opinnäytteestä
vähintään arvosanan magna cum laude approbatur.
Ks.
lisää valtiotieteellinen
tiedekunta: pro gradu -tutkielman laatimisesta ja tarkastuksesta
Tutkielmaohjaus
Gradun tekeminen ei ole helppoa, mistä omalla tavallaan
viestivät myös viime vuosina markkinoille tulleet lukuisat
graduoppaat sekä yleisemmät tutkielman tekemisen ja
tieteellisen kirjoittamisen suppeammat ja laajemmat oppikirjat. Gradun
tekemisen vaikeuksia ovat esimerkiksi yleisemmät ja
erityisemmät metodologiset ongelmat. Monilla opiskelijoilla
on suuria vaikeuksia löytää hyvä tutkimusaihe,
muotoilla se tutkimusongelmaksi ja rajata se gradun puitteissa
toteutettavissa olevaksi tutkimustehtäväksi. Teoreettisen
viitekehyksen rakentaminen aikaisempaan tutkimukseen pohjautuen koetaan
samaten usein hankalaksi. Usein ilmenee myös vaikeuksia
suunnitella työtä ja sen etenemistä, minkä johdosta
aika kuluu nopeasti jonkinlaisen hahmottoman hapuilun ja asiasta
toiseen poukkoilun merkeissä. Osa opiskelijoista on parempia ja
sujuvampia kirjoittajia kun taas toisille tekstin tuottaminen on
hankalampaa. Koska monet tutkimuksen tekemisen todelliset kysymykset
paljastuvat vasta paperille kirjoitettuna,
jälkimmäisillä on paitsi vaikeuksia saada
tutkimusraportti kirjoitetuksi, myös pulmia tutkimusprosessin
aikaisemmissa vaiheissa. Gradun vaatima varsin intensiivinen
itsenäinen,
usein yksinäinenkin työskentely on monille
ikävää ja vaikeata.
Kuitenkin: tutkimuksen tekeminen (vaatimattomankin) on myös
(sekä teoreettisesti että yllättävän monille
myös käytännössä) valtavan mielenkiintoinen ja
antoisa prosessi, joka antaa miellyttäviä elämyksiä
sen eri vaiheissa: uusien asioiden ymmärtämisessä
(ahaa!), oman tutkimuksen eri osien yhteenliittämisessä
(minä osaan rakentaa!), tieteellisissä
löydöissä (olen tuonut maailmaan uutta tietoa!) ja
varsinaisen tutkimustuloksen tekemisessä tutkimusraportin muodossa
(selvisinpäs siitä!)
Yleisen valtio-opin laitos pyrkii parhaansa mukaan auttamaan
opiskelijaa tutkielman tekemisessä. Yksi väline
tämän saavuttamiseen on laitoksella annettava metodologinen
(laajassa mielessä) opetus, toinen nämä tutkielmanteon
tukisivut. Kolmas ja hyvin tärkeä instrumentti on varsinainen
tutkielmaohjaus sekä tutkielmien tukiohjaus.
Graduohjauksessa pyritään siihen, että ohjauksen ja
opiskelijan oman työpanoksen tuloksena syntyisi ns. hyvä
työ. Hyvälle työlle voidaan antaa mm. seuraavia
tunnusmerkkejä: siinä ei ole pahoja puutteita
millään sen osa-alueella, tutkimustehtävä on
rajattu mielekkäästi, aiheesta pystytään sanomaan
jotakin aikaisemman
tutkimuksen ja viitekehyksen valossa, kieli on sujuvaa ja
kieliopillisesti moitteetonta, ulkoasu on siisti ja
viimeistelty.
Perussäännön mukaisesti tutkielmaseminaarin
vetäjä on on pääohjaaja. Laitoksen muilta
opettajilta ja tutkijoilta voi pyytää yleisempiä ja
erityisempiä neuvoja ja kommentteja, mitä voidaan kutsua
sivu- tai
tukiohjaukseksi. Mikäli opiskelija saa pääosan
ohjauksesta
joltakin muulta opettajalta tai tutkijalta, tulee tästä
pääohjaaja. Pääohjaajan henkilöllä on
merkitystä gradun arvostelussa ja laitoksen sisäisessä
työnjaossa.
Hyvä gradu syntyy harvoin ilman ohjausta, toisaalta
varsinkin tutkielman teon alkuvaiheessa liiallinen ja ristiriitainen
ohjaus saattaa enemmän haitata kuin hyödyttää.
Ohjaajalle on hyvä antaa kirjallista tuotantoa
nähtäväksi ja myös ohjaajan kommentit on hyvä
merkitä kirjallisesti ylös. Toiset opiskelijat voivat olla
erinomaisia ohjaajia, jos he lukevat kunnolla ja kommentoivat vakavalla
mielellä. "Joo-joo, ihan hyvä" -ohjaus on kaikista
vaarallisinta! Suositus on, että tutkielman pääohjaaja
kommentoisi gradua 2-3 kertaa, joista viimeinen kerta on
eräänlainen esitarkastus. Eri opettajien ja tutkijoiden
antamat ristiriitaiset
käsitykset tutkielman sisällöstä ja ansioista ovat
täysin luonnollisia, koska tiedeyhteisömme on
näkökulmien ja lähestymistapojen puolesta rikas. Jos
opiskelija kokee menevänsä sekaisin tai lamaantuvansa
erilaisista ohjeista, asiasta kannattaa puhua pääohjaajan
kanssa.
Tutkielmien tukiohjaus
Yleisen valtio-opin laitoksella on käytössä erityinen
tutkielmien
tukiohjausjärjestelmä (hanke käynnistettiin vuonna 2000,
sen toteutuksesta ja tuloksista ks. TUTTU-hanke).
Tukiohjausjärjestelmän tarkoituksena on
hyödyntää mahdollisimman
tehokkaasti laitokselta löytyvää
monipuolista asiantuntemusta sekä auttaa maisterin- ja
kandidaatintutkielmien
tekijöitä löytämään juuri heidän
aiheeseensa,
menetelmäänsä tai teoriaansa paneutunut ohjaaja.
Tutkielmavaiheen
opiskelijalle pyritään luomaan tukiverkosto, joka muodostuu
sekä
opettajista että muista opiskelijoista.
Tukiohjausjärjestelmään liittyvät seuraavat
palvelut:
Tiedotus tukiohjausmahdollisuudesta. Laitoksen
kotisivujen lisäksi
tukiohjausjärjestelmä esitellään kandidaatin
tutkielmaa edeltävän seminaarin
yhteydessä sekä pro gradu -tutkielman tekemiseen johdattavan
tutkielmaseminaarin yleisen osa yhteydessä. Tutkielmaseminaarin
opettaja
suosittelee opiskelijalle tukiohjaajaa tai tukiohjaajia, mikäli
laitoksen
opettaja- ja tutkijakuntaan kuuluu tarkoitukseen sopivia
henkilöitä.
Luettelo kaikista tutkielmaohjaukseen käytettävissä
olevista
laitoksen opettajista ja tutkijoista sekä heidän
asiantuntemusalueistaan. Luettelon
perusteella opiskelijat voivat ottaa vapaasti yhteyttä
näihin
opettajiin ja tutkijoihin sekä kandidaatin tutkielman (ja
sitä
edeltävän seminaariesitelmän) että pro gradu
-tutkielman laadinnan
yhteydessä. Luettelon ohella suositellaan
käytettäväksi yliopiston
osaamistietokantoja: ASTI (asiantuntijat), TUHTI (tutkimusprojektit),
JULKI (julkaisut). Niiden perusteella opiskelija saa verrattain
kattavan kuvan laitoksen opettajien ja tutkijoiden asiantuntemuksesta.
Luettelo tutkielmaseminaarin yleisen osan suorittaneista
opiskelijoista, heidän graduaiheistaan ja
pääohjaajistaan. Luettelon
perusteella opettajat ja tutkijat voivat vapaasti ottaa yhteyttä
opiskelijaan tai hänen pääohjaajaansa, mikäli
tutkielman aihepiiri on
sopiva. Valmisteilla olevia kandidaatin tutkielmia ei tähän
tarkoitukseen luetteloida, sillä ne valmistuvat olennaisesti
nopeammin
kuin pro gradu -tutkielmat. Luetteloon päivitetään
myös tietoja
tukiohjaajista ja pro gradu -tutkielmien valmistumisesta.
Tukiohjauksen arviointijärjestelmä.
Kaikille pro gradun -tutkielman tarkastukseen jättäneille
opiskelijoille annetaan kyselylomake, jossa he voivat arvioida pro
gradu -tutkielmien ohjausta. Lomakkeen saa laitoksen toimistosta
samalla kuin tutkielmaa koskevan arvostelulausunnon. Arvioinnissa
eriytetään kokemukset pääohjauksesta ja
tukiohjauksesta. Kandidaatin
tutkielmien yhteydessä ohjauksen arviointi kytkeytyy tutkielmaa
edeltävän seminaarin arvioinnin yhteyteen.
VIRPI - virtuaalinen gradupiiri.
Piiri muodostuu teknisesti sähköpostilistasta, johon
liitetään
automaattisesti kaikki tutkielmaseminaarin yleisen osan suorittaneet.
Listan avulla listaa ylläpitävä tutkielmaseminaarin
yleisen osan
opettaja voit viestiä laitoksen puolesta graduvaiheen
opiskelijoille ja
opiskelijat toisilleen. Listan tarkoituksena on tukea laitoksen
yhteydenpitoa opiskelijoihin ja antaa mahdollisuus opiskelijoiden
keskinäisviestintään sekä muodostaa näin
yhdessä pää- ja tukiohjauksen
kanssa graduvaiheen opiskelijoille tukiverkosto. Listalla
pyritään
ilmoittamaan kaikista ajankohtaisista kursseista, seminaareista,
linkeistä ja julkaisuista, joiden arvioidaan tukevan
tutkielmantekoa.
VIRPIn
on tarkoitus toimia kaikkien laitoksen graduntekijöiden vapaana
keskustelufoorumina ja välineenä graduntekoa koskevien
ongelmien
selvittämiseen. VIRPIin kuuluvat voivat esimerkiksi vaihtaa
kokemuksia
tutkielmanteon arjesta, pohtia yleisluonteisia aiheeseen liittyviä
kysymyksiä, tiedustella ja tiedottaa hyödyllisistä
kirjavinkeistä sekä
kertoa toimivista käytännön ideoistaan. Listan
ylläpitäjä seuraa
keskustelua, vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin ja auttaa
tarvittaessa opiskelijoita löytämään sopivia
tukiohjaajia. VIRPIn
kautta voidaan myös sopia "lihatapaamisista" samantyyppisiä
teemoja
käsittelevien tai samoja metodeja soveltavien
tutkielmantekijöiden
kesken. Laitos tarjoaa opiskelijoiden niin toivoessa tapaamisille
tilat. Listan ylläpitäjä voi osallistua tapaamisiin itse
tai hankkia
paikalle asiantuntija-alustajan joko omasta yliopistosta tai jostain
toisesta yliopistosta tai tutkimuslaitoksesta puhumaan uusimmasta
tutkimuksesta tietyllä alalla. Riittävän koherenttien
aihekokonaisuuksien ympärille voidaan myös muodostaa
pysyvämpiä
VIRPI-teemaryhmiä.
VIRPIin voi liittyä lähettämällä
sähköpostia osoitteeseen majordomo@helsinki.fi
ja kirjoittamalla viestiksi tekstin "subscribe vol-virpi". Listalta
pääsee pois lähettämällä samaan
osoitteeseen viestin "unsubscribe
vol-virpi". VIRPIin tarkoitetut viestit tulee lähettää
osoitteella vol-virpi@helsinki.fi.
Kaikki viestit näkyvät kaikille listan jäsenille;
yksityisiin
kommentteihin tulee käyttää henkilökohtaisia
sähköpostiosoitteita.
VIRPIin liittyvät ehdotukset ja kysymykset voi toimittaa Pasi
Saukkoselle; Pasi.Saukkonen@helsinki.fi.