Tutkimusraportin laatiminen

Paluu etusivulle

Nimiösivu eli nimiölehti
Tiivistelmä
Esipuhe
Sisällysluettelo
Johdanto
Tutkimustehtävä
Aiheen käsittely
Päätelmät
Lähdeluettelo
Liitteet
Taulukot ja kuviot
Teknisiä ohjeita

Nimiösivu eli nimiölehti

Tällä sivulla tulee ensinnäkin olla keskitettynä työn otsikko, joka voi olla kaksiosainen:
Sivun oikeaan alareunaan tulee pro graduissa ja kandidaatin tutkielmissa

Tiivistelmä

Tutkielman tiivistelmän tarkoituksena on esittää ytimekkäässä muodossa tutkimuksen perusasiat. Tiivistäminen on kokeneellekin tutkijalle vaikeata, ja sitä kannattaa harjoitella tutkimusprosessin aikaisemmissakin vaiheessa. Normaalisti tiivistelmän pituus on korkeintaan yksi liuska, kandidaatin tutkielmissa enintään 250 sanaa. Pro gradu -tutkielmien tapauksessa tiivistelmää varten on olemassa oma lomakkeensa (ks. alla). Tiivistelmässä tulee
Pro gradu- tutkielman tiivistelmään liittyvistä asioista laitoksen graduopas antaa seuraavia ohjeita:

Esipuhe (ei siis yleensä graduissa eikä kandidaatin tutkielmissa)

Esipuheessa voidaan kertoa tutkimuksen syntyyn liittyviä sellaisia tekijöitä ja sen kuluessa sattuneita asioita, jotka eivät kuulu varsinaiseen tieteelliseen raporttiosaan. Esipuheessa myös yleensä kerrotaan missä eri instituutioissa tutkimusta on tehty, ketkä ovat sitä ohjanneet ja ketkä muuten ansaitsevat kiitoksen siitä, että tutkimus on valmistunut. Jäljelle jääneistä virheistä ja puutteista tekijä tavan mukaan ilmoittaa tässä yhteydessä ottavansa itse vastuun, joskin tämä on sanomattakin selvää. Esipuheessa myös kuuluu kiittää kaikkia niitä yksilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat taloudellisesti tai muuten tukeneet tutkimusta kuten tiederahoitusta antavia säätiöitä tms. Jos tutkimukseen on osallistunut useampia tutkijoita, työnjako voidaan esittää esipuheessa, ellei se muuten käy esimerkiksi sisällyksestä tai lukujen alusta selvästi ilmi.

Sisällysluettelo

Sisällysluetteloon liittyvistä asioista laitoksen graduopas antaa seuraavia ohjeita:

Johdanto

Johdannon tarkoituksena on ikään kuin saattaa lukija sisään tutkimukseen. Sen merkitystä ei pidä aliarvioida. Huono johdanto käännyttää lukijan heti ovelta takaisin, kun taas hyvä johdanto imaisee innostuneen vastaanottajan mukaan tutkimusretkelle. Johdannossa tulee esitellä tutkimuksen tausta ja sen aihe yleisin termein. Siinä voidaan osoittaa, miksi sitä kannattaa tutkia, onko sillä suurta tieteellistä, yhteiskunnallista tai muuta merkitystä, esiintyykö aiheesta ristiriitaisia näkemyksiä sekä puuttuuko tietoa jostain olennaisesta osa-alueesta. Johdannossa ilmaistaan lyhyesti tutkimuksen tarkoitus ja toteutustapa, sen sijaan siinä ei tule kertoa tutkimustuloksia. Johdannon lopuksi voi olla hyvä kertoa lukijalle tutkimuksen etenemisrakenne pääpiirteissään.

Tutkimustehtävä

Johdannon jälkeen on hyvä esittää varsinainen tutkimustehtävä ja sen perustelu mahdollisimman selkeästi. Hyvä tutkija osoittaa aina olevansa tietoinen myös muista ratkaisuvaihtoehdoista, koskivat nämä sitten tutkimuskysymyksiä, aineistoja tai tutkimustekniikoita. Oma valinta tulee perustella. Tutkimusongelma tulee asettaa teoreettiseen viitekehykseen, joka paitsi ohjaa tutkimuksen käytännön toteutusta, myös osoittaa, mihin tutkimustraditioon tutkimus liittyy.

Aiheen käsittely

Varsinainen aiheen käsittely on yleensä kahdesta neljään lukua pitkä. Työn johdonmukaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota ja katsoa, että valitun viitekehyksen puitteissa pyritään koko ajan ratkaisemaan samaa tutkimusongelmaa. Tietty toisto, jossa palataan aikaisemmin esitettyihin seikkoihin ja vahvistetaan käsityksiä uudella tiedolla, on paikallaan, mutta jankuttamista kannattaa välttää. Jokainen luku voi päättyä lyhyisiin osapäätelmiin, jotka samalla avaavat näkökulman seuraavan luvun sisällölle.

Päätelmät

Päätelmissä palataan tutkimusongelmaan ja esitetään sen ratkaisu sekä tutkimuskysymyksiin vastaukset. On tärkeätä katsoa viimeistään tässä vaiheessa, että todellakin vastataan niihin kysymyksiin, jotka on asetettu eikä joihinkin muihin matkan varrella ilmaantuneisiin uusiin kysymyksiin. Osittaisratkaisut nivotaan yhteen ja esitetään kokonaisnäkemys tutkimusaiheesta. Päätelmissä ei saa enää tuoda esille uutta tietoa. Lopuksi voidaan joko osana päätelmissä tai erillisessä luvussa pohtia tutkimustulosten merkitystä, sen tulkinnan mahdollisia reunaehtoja, ratkaisematta jääneitä asioita sekä uusia tutkimusaiheita.

Lähdeluettelo

Lähdeluettelon tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa, että tutkimuksessa on viitattu korrektisti tutkimuskirjallisuuteen ja muihin lähteisiin sekä tietenkin avata muille tiedeyhteisön jäsenille väyliä heille mahdollisesti tuntemattomiin julkaisuihin. Lähdeluetteloon kootaan vain ne teokset, joihin tekstissä on viitattu. Vastaavasti kaikki tekstissä viitatut teokset tulee löytyä lähdeluettelosta. Tämä täydellinen vastaavuus kannattaa tarkistaa aivan lopuksi, mutta siihen on syytä varata myös aikaa ja voimavaroja. On olemassa monta hyvää tapaa laatia lähdeluettelo, esimerkkejä löytyy alan tieteellisistä aikakauskirjoista. Tärkeintä on olla johdonmukainen: samaa standardia tulee käyttää alusta loppuun.

Laitoksen graduopas antaa lähdeluettelosta lisäksi seuraavia ohjeita.

Seuraava luettelo on laadittu edellämainittujen sääntöjen mukaisesti.

Dogan, M. & D. Pelassy (1984) How to Compare Nations: Strategies in Comparative Politics. Chatham, New Jersey.
Forsberg, T. & T. Vaahtoranta (toim.) (1993) Johdatus Suomen ulkopolitiikkaan. Kylmästä sodasta uuteen maailmanjärjestykseen. Ulkopoliittisen Instituutin julkaisuja no 2. Tampere.
Galtung, J. (1969) "Foreign Policy Opinion as a Function of Social Position". Teoksessa J.N. Rosenau (ed.), International Politics and Foreign Policy. New York.
Huuska, V. (1965) "Maataloustuottaja- ja työmarkkinajärjestöjen poliittisesta toiminnasta Suomessa 1950-luvulla". Politiikka 8(3), 120-139.
Kivimäki, T. (1996) Professori, Helsingin yliopisto. Haastateltu Helsingissä 9.9.1996, haastattelijana Jussi Seppälä.
Lewis, P.G., D.C. Potter & F.G. Castles (eds.) (1978) The Practice of Comparative Politics. A Reader. Whitstable, Kent.
Mikkonen, A. (1979) "Pohjoismaiden kulttuuri-integraatio 1945-1978". Taustaehtojen, prosessin ja tuotosten teoreettis-empiirinen analyysi. Julkaisematon yleisen valtio-opin pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Merritt, R. (1970) Systematic Approaches to Comparative Politics. Chicago.
Prebisch, R. (1964) Nueva política comercial para el desarrollo. Fondo de Cultura Económica. México.
Puoluerahoituskomitean mietintö (1979) Komiteanmietintö 1979:47. Helsinki.
"Urheilutoimittajien liitto juhlii puolta vuosisataansa" (1981) Helsingin Sanomat 15.11.1981.

Liitteet

Liitteiden tarkoituksena on tarvittaessa täsmentää kirjallista esitystä. Tekstissä tulee viitata asianomaisissa kohdissa niihin liitteisiin, jotka kohtiin liittyvät. Liitteiden lähdeviitteet voidaan mainita varsinaisessa lähdeluettelossa.

Taulukot ja kuviot

Laitoksen graduopas antaa taulukoiden ja kuvioiden laadinnasta ja esittämisestä seuraavia ohjeita:

Teknisiä ohjeita

Tiedekunnan ohjeita harjoitusaineiden kirjoittajille

Sisältää tietoa esimerkiksi rilaisista tyylielementeistä kuten kirjasinlajista ja -koosta, rivivälistä ja marginaaleista, otsikkotasoista, tavutuksesta ja tasauksestasekä otsikoinnista, välimerkkien käytöstä, lähdeluettelon laadinnasta ja viittaustekniikasta. Voit myös katsoa lisää laitoksen graduoppaasta.