[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
1. Merkitys, sisältö. Kielellisillä ilmaisuilla sanotaan olevan syntaksi - ne kuuluvat kieliopillisiin kategorioihin, joiden väliset yhteydet määrittyvät kielen kieliopillisten sääntöjen perusteella - ja semantiikka - merkitys, sisältö. Tässä "semantiikka" tarkoittaa siis semanttisia ominaisuuksia (kuten viittaavuus l. intentionaalisuus, synonymisuus l. samanmerkityksisyys, ).
2. Merkitysteoria; merkitysilmiöiden sisällöllisten ominaisuuksien filosofinen, kielitieteellinen, tai psykologinen tutkimus. Semantiikka tutkii mm. sitä, mitä jonkin merkkijärjestelmän merkit tarkoittavat, mitä tarkoittaa se, että jollakin oliolla (sanalla, ajatuksella, kuvalla …) on merkityssisältö, mitkä tekijät vaikuttavat sisältöön (esimerkiksi vaikuttaako sanan "kissa" merkitykseen sen lausujan uskomukset siitä millaisia eläimiä kissat ovat).
Esimerkiksi, kun sanotaan:
"Snow is white" tarkoittaa englannin kielessä että lumi on valkoista.
esitetään semanttinen väittämä tietystä englannin kielen ilmaisusta; tai kuten joskus sanotaan, "annetaan lauseen 'Snow is white' semantiikka".
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.