[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]

Akrasia

Tahdon heikkous. Yksi luonteen vioista Aristoteleen etiikassa. Teko on akraattinen silloin kun se tapahtuu vastoin tekijän parempaa tietoa, ja vilpitöntä halua ja päätöstä toimia oikein - kun tahto ei ole riittävän voimakas vastusatamaan paheeseen johtavia mielihaluja. Vastakohtia enkraattisuus, eli tahdonlujuus jolloin ihminen tekee niin kuin uskoo olevan oikein, vaikka hänene tekisikin mieli tehdä väärin, ja hyveellisyys, jolloin ihminen kohtuullisten elämäntapojen koulimana ei enää edes halua tehdä väärin, vaan halu ja tahto toimivat sopusoinnussa tiedon kanssa.

Perinteisesti teon akraattisuuden edellytyksinä (määrittelevinä piirteinä) on pidetty:

1. Että toiminta on tahdonalaista eli tarkoituksellista ja voluntaarista: teon toteuttavat ruumiinliikkeet ovat seurausta ihmisen vapaasta valinnasta (esimerkiksi myrkytyksen tai sairauden takia täyttä ymmärrystä vailla suoritetut, tai ulkoisten voimien aiheuttamat "tahattomat" liikkeet eivät täytä tätä ehtoa).
   
2. Että toiminta on ristiriidassa sen kanssa, minkä henkilö tietää ja uskoo olevan moraalisesti oikea toimintatapa.
   
3. Että henkilö on tekoa suorittaessaan tietoinen tästä ristiriidasta.

Akraattisten tekojen filosofisessa analyysissä kiinnitetään huomiota mm. sellaisiin kysymyksiin kuin että haluaako ihminen tällöin todella tehdä väärin, tai toivooko hän jossain mielessä niitä pahoja seurauksia joita hänen toiminnallaan ehkä on.

© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.