Valistusaate perustui siihen optimistiseen vakaumuksen, että ihmisellä on järkeä, ja luontainen halu ja kyky käyttää sitä totuuden ja oikeudenmukaisuuden tavoitteluun, mikäli tätä taipumusta ei vain lannisteta levittämällä ennakkoluuloja, taikauskoista pelkoa, älyllistä terroria, ja suosimalla tapauskollisuutta, rituaaleja "oikeiden oppien" sokeaa hyväksymistä ja järkiajattelun väheksymistä (joita kaikkia he katsoivat silloisen katolisen kirkon edustavan). Levittämällä ihmisille tietoa ennenmmin kuin harhoja ja propagandaa, ja suomalla jokaiselle järkevälle ihmiselle vapaus ajatella ja ilmaista mielipiteensä, he uskoivat, voidaan käynnistää siirtymä kohti inhimillisempää, luonnollisempaa ja moraalisesti terveempää yhteiskuntaa.
Valistusaatteeseen ei itseensä sisälly mitään varsinaista filosofista teoriaa tai oppijärjestelmää, joskin deistinen uskonkäsitys, materialismi, ja rationalistinen edistysusko olivat aatteen kannattajille tyypillisiä. Kaikkein selvimmin valistusta yhdistää auktoriteettien ja oikeaoppisuuden vastustamisen ideologia, ja ennakkoluulottoman, kriittisen ja järkiperäisen totuuden tavoittelun korostaminen.
Valistusaate syntyi 1600-1700.luvulla Englannissa, ja levisi sieltä Ranskan kautta muualle eurooppaan. Englannissa valistusajattelun pääarkkitehteja olivat John Locke, deistiset teologit, ja uuden Newtonilaisen luonnontieteen puitteissa työskentelevät luonnontutkijat; Ranskassa valistusaatteen lipunkantajiksi kohosivat Francois-Marie Arouet, eli deVoltaire, Denis Diderot, Pierre Bayle, ja Jean-Jacques Rousseau.
Valistusaatteen käytännöllisenä päämääränä on vapauttaa ihmiset eräänlaisesta "ikuisesta lapsuudesta" levittämällä lukutaitoa ja oppisivistystä - valistusajattelijat katsoivat, että (erityisesti kirkon ja uskonnon ansiosta) suurin osa ihmisistä ovat "kuin lapsia" - tietämättömiä heitä ympäröivästä todellisuudesta, tai perustelemaan tosiasioita tai moraalia koskevia päätöksiään tai mielipiteitään - ei siksi, ettei heillä olisi järkeä, vaan koska he eivtä uskalla/heidän ei anneta ajatella itsenäisesti, vaan heidän ajattelukykynsä tylsytetään tarjoamalla helppoja harhakäsityksiä ja "leipää ja sirkushuveja".
Kant tiivisti koko valistusajattelun yhteen mottoon: "Sapere aude!" (ihminen - rohkene ajatella omalla järjelläsi!).
Valistusajattelun mukaan ihmisten saataville päästetyn tiedon rajoittaminen (sensuuri) kääntyy viime kädessä itseään vastaan - valistunut ihminen kykenee itse erottamaan luotetavan tiedon epäluotettavasta, ja moraalisesti edifioivan kirjallisuuden rappeuttavasta, kun taas saatavuuden rajoittaminen "ylhäältä käsin" loukkaa ihmisten omanarvontuntoa, saa aikaan kapinamielialaa ja herättää ihmisen luonnollisen mielikuvituksen ja uteliaisuuden.
Jokainen ihminen on Jumalan edessä yhdenvertainen, ja omaa samat ihmisoikeudet kuin kaikki muutkin, ja hänelle tulisi antaa samat mahdollisuudet sivistää itseään ja tavoitella vaurautta ja henkilökohtaista onnea kuin kenelle tahansa - niin että rajana ovat vain ihmisen oma tahto ja synnynnäiset kyvyt. (Tai ainakin nämä oikeudet tulisi taata jokaiselle vapaana elävälle ja oman toimeentulonsa hankkivalle aikuiselle mies… Käytännössä naisten, orjien, kerjäläisten, rikollisten ja valistusaatten vastaisina "vallankumouksen vihollisina" vangittujen oikeudellinen asema oli huomattavasti heikompi!).
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).