Lukion Filosofia
Suuria filosofeja
 
 

P l a t o n


Platon Platonin dialogit Platonin ideaoppi Anamnesis-teoria Klassinen tiedon määritelmä


Klassinen tiedon määritelmä (Theaitetos-dialogissa)

Theaitetos dialogi alkaa varsinaisesti siitä kun Sokrates kysyy nuorelta Theaitetokselta: mitä on tieto? Theaitetos vastaa, että tieto on sitä mitä voi kouluttautumisessa oppia itseään viisaammilta ja taitavammilta: suutarilla on tietoa kenkien valmistamisesta, puusepällä puuesineiden valmistuksesta, filosofilla geometriasta, aritmetiikasta, tähtitieteestä ja musiikin teoriasta ja niin edelleen (tuolloin "filosofian" opinnot olivat luonteeltaan melkoisen yleissivistäviä).

Sokrates toruu lempeästi nuorta keskustelukumppaniaan sanomalla ettei tämä ollenkaan vastannut kysymykseen, kertoi vain millaisia erilaisia tietämyksen ja taidon osa-alueita on olemassa kertomatta lainkaan mitä on se "tieto" jota sekä puusepällä että suutarilla on vaikka tiedon kohteet ovatkin heillä eri. Jos hän olisi kysynyt mitä savi on, Sokrates jatkaa, eihän hän toki hyväksyisi vastaukseksi että savi on sellaista mistä ruukunvalaja tekee ruukkuja, kuvanveistäjä patsaita ja muurari tiiltä. Tämähän vain sanoo ketkä savea käyttävät ja mihin tarkoitukseen, ei mitä savi itsessään on - sellainen joka ei jo tietäisi mitä savi on ei tästä vastauksesta mitään kostuisi. Jos saven sen sijaan määrittelisi sanomalla että savi on muovailtavaa ja hienojakoista vedensekaista maata, niin tästä jo sellainenkin joka ei olisi koskaan savea ähnyt eikä jo ennalta käsittäisi mitä se on voisi oppia ymmärtämään mitä savi on (esimerkiksi tunnistamaan saviruukut ja puuruukut toisistaan).

Theaitetos myöntää ja he alkavat innokkaasti pohtia, josko "tiedon" käsitteelle voitaisiin löytää samanlainen selitys joka sanoisi mitä tieto on, ilman että viitattaisiin pelkästään siihen mitä tieto koskee.

Monien pohdiskelujen ja argumenttien jälkeen - joissa mm. hylätään se näkökanta että tietoa olisi se että jokin asia suoraan havaitaan olevan niin tai näin (koska tällöin ei ole mitään mahdollisuutta vertailla kahden henkilön muodostamaa käsitystä sen suhteen kumpi on oikeassa, sillä kummallakin on oman kaltaisensa havainto, havainto on tietoa eikä tietäminen ole samaa kuin erehtyminen: siis, kumpikaan ei voi olla erehtynyt, vaikka he ovat eri näkökannalla keskenään. Oikeastaan jos havainto on tietoa, niin kukaan ei voi erehtyä, havaitsivat he asiat millä tavalla tahansa!) Sokrates ja Theaitetos tulevat siihen lopputulemaan, että tieto ilmeisesti on oikeaan osunut käsitys, joka ihmisellä on jostakin asiaintilasta, mutta että ollakseen tietoa, ei riitä että käsitys on oikeaan osunut. Voihan olla että henkilö on tullut vakuuttuneeksi asiasta jollain epäluotettavalla tavalla, esimerkiksi uskomalla jonkun epäluotettavan henkilön väitteitä jonka tarkoitus ei ole ollenkaan ollut olla totuudenmukainen mutta joka on sattumalta osunut oikeaan. (Tai jos joku muodostaa käsityksen jostain asiasta josta hänellä ei ole kokemusta puhtaasti arvaamalla, ei hänellä ole tietoa vaikka hän olisi sattunut arvaamaan oikein). Uskomuksen tai luulon tekemiseen tiedoksi tarvitaan vielä jotain muuta.

Tässä vaiheessa Theaitetos muistaa "jonkun joskus sanoneen" että käsitys on tietoa silloin kun sen puolesta pystyy esittämään jonkin oikeutuksen, selityksen, hyvän perustelun, tai määritelmän (logos).


Aloitussivu Filosofian oppisanasto Käsitekartat Suuria filosofeja Filosofian historian kehityslinjoja Linkkejä muualle Kartta sivuston sisällöstä, sivuston tai sen osien lataaminen omalle koneelle, palaute, tietoja tekijästä


© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).