Sokrates Sokrateen elämä Sokrateen filosofia Sokrateen dialektinen menetelmä
Platonin dialogeissa esiintyvät "dialektiset" l. keskusteluopilliset menetelmät voidaan karkeasti jakaa kolmeen tyyppiin: kyselyt, argumentit ja myytit.
Kyselyssä (kreikaksi elenkhos, kumoaminen) Sokrates pyytää keskustelukumppaniaan määrittelemään puheena olevan käsittelemään, tai lyhyesti luonnehtia mitä hänen mielestään esimerkiksi "tieto", "urheus" tai "rakkaus" on. Tämän jälkeen hän kysymällä tarkentavia jatkokysymyksiä, tai "viattomasti" kysymällä seuraako annetusta määritelmästä vastustajan mukaan tämä-ja-tämä pyrkii osoittamaan miten annettu määritelmä itse asiassa kuvaa jotain muuta kuin mistä oli puhe, on ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen tosiasioiden tai vastustajan hyväksymien taustaoletusten kanssa. Tämän jälkeen Sokrates saattaa esittää oman määritelmäehdotelmansa, tai argumentin jonkin vaihtoehtoisen näkökulman puolesta. Muussa tapauksessa keskustelu päättyy epätietoisuuden tilaan (aporia).
Argumentissa pyritään Sokrateen/platonin omiin filosofisiin ja metafyysisiin perusotaksumiin nojaten osoittamaan oikeaksi jokin teoria tai johtopäätös osoittamalla että puolustettu näkökanta seuraa loogisesti premisseiksi hyväksytyistä lähtöoletuksista (dialogien päättely ei aina ole deduktiivisesti sitovaa, eikä koskaan formaalia).
Myytit ovat kuviteltuja kertomuksia tai metaforia esim. maailman synnystä tai sielunvaelluksesta, joita tuskin kaikkia on tarkoitettu kirjaimellisesti otettaviksi. Tarkoituksena on "valaista" filosofisia näkemyksiä silloin kun pelkkä kuvailu ei riitä tai kun käsitellään sellaisia kysymyksiä joissa täsmällinen määrittely ja niistä johdetut loogiset perustelut ovat tyylikeinona sopimaton.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).