Nokian yhteiskuntasuhteet
Valtiotieteilijä nokialaisena?
Nokia tunnetaan suomalaisena teknologiayhtiönä, jonka päätoimiakana ovat langattoman viestinnän laitteet ja ratkaisut. Kiintoisa kysymys on, tarvitseeko Nokia yhteiskuntatieteiden osaajia - ja jos tarvitsee niin mihin? Valtio-opin laitoksen hollantilaista vierasryhmää varten järjestetty esitys yhteiskuntasuhteista ehkä vastaa tähän.
Paikalla esittelemässä yhtiötä oli Jos Schuurmans yritysviestinnästä, Ira Wichmann yhteiskuntasuhdeyksiköstä (corporate relations and responsibility) ja Jonna Soramo liiketoimintaympäristöstä (business infrastructure). Olin ensisijaisesti kuuntelemassa luentoa, mutta muutamiin kysymyksiin vastasin tutkimuskeskus-taustani takia. Kaikille neljälle yhteistä on yhteiskuntatieteellinen suuntautuminen. Kuulema kyseessä oli harvinainen tapaus, kun näin monta yhteiskuntatieteilijää sattui samaan huoneeseen.
Shuurmans esitti Nokian organisaatiokaavion, joka on nyky-yrityksille tyypillinen matriisimalli. Kiintoisa havainto oli, että kaikki työskentelimme saman laatikkoryhmän sisällä yhtymätoimintojen (corporate functions) alalla. Muuten esityksessä korostettiin Nokian asemaa maailman suurimpana yhtiönä - ja esimerkiksi suurimpana kameravalmistajana.
Wichmann taas esitti varsin laajasti kysymystä mihin Nokiassa käytetään yhteiskuntasuhteita. Esitys perustui kolmen eri haaran esittämiseen: ympäristö, työolot ja yhteiskunnallinen aktiivisuus. Nostan esille muutaman hankkeen, joita pidin kiintoisana ja jotka myös herättivät keskustelua.
Kyläpuhelin-hankkeen tarkoitus on käsittääkseni kaksihaarainen: toisaalta tavoite on parantaa viestintämahdollisuuksia mutta samaan aikaan tuetaan yrittäjyyttä mikroekonomioiden kautta. Tätä kautta on voitu kuusinkertaistaa osallistuja, yleensä naisen, tulot. Kuitenkin vieraamme kyselivät useammalla tavalla onko tämä oikea menetelmä vaikuttaa kyläläisten oloihin. Kysymys on erinomainen ja voidaan laajemmin liittää keskusteluun länsimaisista avustustoiminnasta. Verrattuna suoran avun antamiseen aktiivinen avustaminen on hyödyksi, mutta toisaalta korkeateknologia ei ole niinkään hyväksi.Kuten yhteiskuntatieteissä aina, tälläkin asialla on kaksi puolta.
Toinen kiintoisa hanke oli Planin kanssa yhteistyössä tehtävä lapsille suunnattu, lasten oikeuksia parantava projekti. Tämä projekti on vasta alussa, joten mitään valmista esiteltävää siitä ei ole. Kuitenkin se osoittaa, että yhteiskuntaa ei ole vieläkään täysin unohdettu.
Nämä hankkeet aiheuttivat laajaa keskustelua: onko kyseessä vain markkinointitoimintaa vai miksi näitä, ja muita, yhteiskuntahankkeita on olemassa? Itse uskon, että nykyaikaisten yhtiöiden on välttämätöntä markkinallisten tekijöiden takia olla mukana tukemassa yhteiskuntaa. Toisaalta toivoisin, että tämä ei olisi näin julmaa vaan että takana olisi oikeasti joku halu auttaa ja välittää toisistamme. Edes Wichmann ei pystynyt antamaan tälle kysymykselle täydellistä vastausta.
Edelleen kiersimme käsittelemään työntekijöiden oikeuksia, erityisesti siitä miten ne on järjestetty Kiinassa, jossa esimerkiksi ammattiyhdistykset ovat kiellettyjä. Wichmann toi esille, että koko hankintaketjua valvotaan ja tehtaissa tehdään tarkastuksia työolojen suhteen. Kuitenkaan Nokia ei voi säätää lakeja, jolloin Kiinassakin joudutaan myöntymään paikallisiin oloihin.
Ympäristöasiat taas ovat luontaisesti asialistalla, johtuen maailmanlaajuisesta kasvihuoneilmiöstä. Tästä johtuen ympäristö on noussut yhä korkeampaan arvoon - terminä ympäristö on ehkä jopa turvaallistettu. Tällöin on välttämätöntä, että tämä näkökulma nostetaan esille kaikessa toiminnassa. Kiintoisaa olisi tutkia koska esimerkiksi Nokia julkaisi ensimmäiset ympäristöohjelmansa. Tällöin voitaisiin jotain johtopäätöksiä ympäristönsuojelun asemasta trendi-ilmiönä tehdä.
Puhuin Soramon kanssa siitä mitä ihmettä hän tekee liiketoimintaympäristössä. Soramo on jonkinlainen projektin vetäjä, jolloin hän valvoo projektin etenemistä. Itse olen melko samanlaisissa tehtävissä tutkimuskeskuksessa - eli valtio-oppineita on mukana aivan ohjelmistokehityksessäkin. On vaikea arvailla, mitkä ovat ne ominaisuudet joiden takia työllistäminen on tapahtunut.
Jos mietin tulevaisuutta, niin uskon että Nokian yhtiönä on välttämätöntä laajentua pois vain teknologian alalta: Käyttöliittymäsuunnittelu muodostuu tärkeämmäksi. Nimikkeen asema muuttuu tärkeämmäksi, jolloin brändin tulee olla vahva. Ihmisten väliset suhteet nousevat yhä keskeisempään asemaan viestinnässä. Pelkkä teknologiajohtajuus ei riitä "when it's all about connecting people".