NUORET JA MIELENTERVEYS

Maria Kallio

Hannamari McDowell

Helsingin Yliopisto

Käyttäytymistieteellinen tdk

Kevät 2004

NUORET JA MIELENTERVEYS

Mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet jo alle kouluikäisillä. Työrauhaongelmat koulussa ovat lisääntyneet. Oppilaiden väkivaltaa esiintyy yhä enemmän. Missä kulkee raja opettajalle asetettujen vaatimusten, parhaan tahdon ja käytännön toimenpiteiden oikean valinnan kesken? Miten tämän kaiken keskellä voivat lapset ja nuoret ?

Opettajan tehtävä ei ole kantaa mielen sairauksien, koko valtavan psyykkisen oireiston tietokantaa mukanaan. Eikä hän voi diagnosoida sairauksia eikä tehdä hoitoratkaisuja, se jätettäköön ammatti–ihmisille. Opettajalla on oman osaamisensa puitteissa vastuu kiinnittää huomio oireiluun, joka voi vaikeuttaa oppilaan jokapäiväistä elämää ja suoriutumista tehtävistään.

On syytä muistaa aina myös se, että alaikäisen asioiden hoitamiseen on pyydettävä huoltajien lupa. Koululait suovat oppilaalle oikeusturvan ja huoltajalle oikeuden tietää, miten hänen lapsensa asioita hoidetaan tai aiotaan hoitaa.

MITÄ MIELENTERVEYS ON?

Hyvä mielenterveys on mielen ja ruumiin tasapainoa ja hyvinvointia. Mutta sillä on myös paljon ulottuvuuksia terveys– ja sairauskäsitteiden ulkopuolella. Lapsen mielenterveydellä tarkoitetaan muun muassa kykyä olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ilmaista tunteitaan, leikkiä ja käydä koulua, nauttia elämästä, sietää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Hyvään mielenterveyteen kuuluvat myös riittävä itsetunto ja omanarvontunto sekä toisten ihmisten arvostaminen.

Mielenterveyteen liittyviä ominaisuuksia

– Miten hyväksyn itseni

– Tulen toimeen itseni kanssa

– Arvostan itseäni

– Hyväksyn puutteeni, osaan nauraa itselleni

– Saan iloa toiminnastani

– Kestän pettymyksiä ja vastoinkäymisiä

– Pystyn selvittämään vaikeitakin tilanteita

- Kykenen joustamaan ja osaan sopeutua

Mielenterveyttä tukevat

– Oman elämän ja sen merkityksen ymmärtäminen

– Itsensä arvostaminen

– Kyky ja halu oppia

– Kokemus tarpeellisuudesta omassa yhteisössä

– Hyvät ystävät ja läheiset ihmiset

– Mielekäs tehtävä

– Taito puhua mieltä painavista asioista

– Kyky selvittää ristiriitoja

- Turvallinen ympäristö

Mielen ongelmat voivat ilmetä hyvin monin tavoin; ei ole yhtä yksittäistä oiretta, joka olisi kaikille yhteinen. Usein vaikeudet ilmenevät tavallisina mieltä painavina asioina. Tai ne ilmenevät fyysisinä tuntemuksina: henkeä ahdistaa, päätä särkee, vatsaa koskee. On tärkeä muistaa, että terveen ja sairaan mielen välillä ei ole selkeää rajaa. Tilapäinen henkinen pahoinvointi ei suinkaan aina merkitse avun tarvetta, vaan kertoo reaktiosta sen hetkiseen ylivoimaiseen elämäntilanteeseen.

Mielenterveyden häiriöstä on kysymys silloin, kun oireet aiheuttavat kärsimystä tai monenasteista psyykkistä vajaakuntoisuutta ja rajoittavat toimintakykyä.

Tavallisia mielenterveyden häiriöitä ovat ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt, psykoosit ja mielialahäiriöt. Niihin voi liittyä itsetuhokäyttäytyminen. Lapsista ja nuorista 15–20 prosentilla on psyykkisiä häiriöitä ja noin 7–8 prosentin arvioidaan olevan erityisen psykiatrisen hoidon tarpeessa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan psyykkiset ongelmat ovat yllättävän yleisiä jo alle kouluikäisillä. Tavallisimmat lasten ja nuorten häiriöt ovat masennus–, käytös– ja tarkkaavaisuushäiriöt sekä erilaiset ahdistushäiriöt. Käytöshäiriöt voivat kuulua normaaliin kehitykseen, mutta samojen käytöshäiriöiden taustalla on kuitenkin erilaisia psyykkisiä vaikeuksia, joista oireet eivät vielä kerro paljon mitään. On hyvä muistaa, että usein ongelmiin mielenterveyden alueella liittyvät alkoholin tai huumaavien aineiden käyttö.

Seuraavilla käsitteillä on lähestytty erittäin vaikeaa aluetta: Miten opettaja voi tunnistaa oppilaan, jonka oireet tulisi huomata? Käsitteiksi on valittu puhekielen määritelmiä, joiden toivomme kuvaavan oireita mahdollisimman hyvin:

YLIAKTIIVINEN OPPILAS

Yliaktiivinen oppilas ei yksinkertaisesti pysy paikallaan opetusjaksojen aikana. Hän ei kuuntele eikä noudata annettuja ohjeita. Hän ei reagoi houkutteluun, kannustukseen, tovereiden huomautuksiin eikä opettajan ohjaukseen – ei myöskään rangaistuksiin varoituksineen ja toteutuksineen.

Mitä opettaja voi tehdä?

Tarkkailla yliaktiivista oppilasta vielä tarkemmin;

– Puhuuko hän liikkuessaan?

– Kenelle hän puhuu?

– Kulkeeko hän samoja reittejä (luokassa, oppilaiden luo)

toistuvasti?

– Käykö jatkuvasti ulkona, wc:ssä, muualla?

Miten eteenpäin?

Kirjaa havainnot muistiin ja keskustele oppilaan kanssa. Kysy suoraan, mitä hän etsii tai tavoittelee. Pyydä kertomaan, älä pyydä perusteluja. Oppilaan kertoessa voit katsella häntä – saatat kuulla avainsanat siitä, mistä todella on kysymys. Vie asia joka tapauksessa eteenpäin – rehtorille ja koulun oppilashuoltohenkilöstölle.

Ota ensin yhteys vanhempiin – olipa kyseessä minkä ikäinen oppilas tahansa!

AGGRESSIIVISESTI KÄYTTÄYTYVÄ OPPILAS

Aggressiivisesti käyttäytyvä oppilas ei valitettavasti ole koulussa harvinaisuus. Aggressiivista käyttäytymistä ilmenee jo aivan ensimmäisillä luokilla. Jokaisella ihmisellä on koskemattomuuden suoja. Tee se selväksi oppilaalle, tee se selväksi niillekin, joita uhataan. Aggressiivisuutta on myös huutaminen toisen korvaan, pelottelu ja uhkaaminen. Tee aggressiivisesti käyttäytyvälle oppilaalle selväksi, että toisen fyysinen vahingoittaminen on rikosoikeudellinen teko. Vastuu teoista ja käyttäytymisestä on jokaisella itsellään. Siitä huolimatta aggressiivinen käyttäytyminen on estettävä joka kerta.

Yksilön ja koulun tasolla koulukiusaamiseen on puututtava aina välittömästi. Oppilaille on tehtävä selväksi, että koulukiusaaminen kaikissa muodoissaan on ehdottomasti kielletty. Koulukiusaamisen olemassaolo on uskallettava avoimesti tunnustaa.

LUOKSEPÄÄSEMÄTÖN OPPILAS

Oppilasta, johon opettaja ei saa puhe- tai katsekontaktia, kuvataan tässä luoksepääsemättömäksi oppilaaksi. Oppilas on mukana luokassa, mutta toimii vastoin ohjeita tai elää aivan omaa elämäänsä. Muut oppilaat huomaavat hänet, ehkä kritisoivat hänen saamaansa erikoisvapautta, mutta näyttävät vähitellen hyväksyvän tilanteen. Kahdenkeskinen keskustelukaan oppilaan kanssa ei auta. Oppilas katsoo muualle, ei vastaa tai vastaa niukasti. Oppilas saattaa myös käyttäytyä vihaisesti tai hyökkäävästi.

Opettajan kannattaa silti yhä uudelleen ja uudelleen puhua oppilaalle. Kertoa jälleen kerran, mikä on väärin, mikä oikein. Opettajan kannattaa myös sanoa oppilaalle, että hän toimii jatkossakin, jotta tilanne muuttuisi. Oppilaalle pitää kertoa myös, että kotiin otetaan yhteyttä. Kaikki tavat, millä oppilas saa selvän käsityksen siitä, että hänestä välitetään ja hyväksytään sellaisena kuin on, ovat tärkeitä. Oppilaan kannustaminen on ensiarvoista.

MASENTUNUT OPPILAS

Luoksepääsemätön oppilas voi olla masentunut. Suru tai murhe voi olla hyvin konkreettisten asioiden synnyttämää tai mieltä painavien ajatusten kehää. Iloisuuden katoaminen on aina vakava merkki. Luokan yhteisten tunnelmien seuraamatta jättäminen on oire siitä, että haluaa erota joukosta. Tähän opettajan kannattaa puuttua heti, hienotunteisesti. Mikäli oppilas haluaa kahdenkeskistä aikaa tai jää jälkeen ruoka– ym. jonoista tai viivyttelee vaikkapa koulun jälkeen, se on aina otettava vakavasti.

VÄSYNYT OPPILAS

Väsymyksen syynä voi olla konkreettisesti rasitus. Ikään katsomatta lapset ja nuoret nukkuvat liian vähän. Riittämätön yöuni on kuitenkin asia, johon opettaja voi vaikuttaa vain puhumalla siitä suoraan koulussa tai vakuuttamalla asian tärkeyttä vanhempainilloissa. Kodin kanssa tehty yhteinen sopimus toimii!

Väsymyksen syynä voi olla myös puhkeava tai piilevä fyysinen sairaus. Opettajan kannattaa ottaa rohkeasti asia esille, mikäli oppilas ei todella jaksa koulussa.

LEVOTON OPPILAS

Oppilas voi käyttäytyä levottomasti jopa koko koulupäivän – pitämättä lainkaan taukoa kovaäänisyydessään, juoksemisessaan ja muussa ylimääräisessä puuhassaan!

Levottomuuden syitä voivat olla:

• Oppilas on väsynyt ja/tai nälkäinen.

• Oppilas ei ole saanut riittävästi säännöllistä lepoa ja rytmiä.

• Oppilaalla on jokin neurologinen sairaus.

• Oppilaalla on toisten oppilaiden kanssa selvittämättömiä,

koulutyön ulkopuolelle kuuluvia asioita.

LAPSI , NUORI JA KRIISI

Lasta ja nuorta voi kohdata monenlainen kriisi. Traumaattisen kriisin voi aiheuttaa äkillinen ulkopuolinen tapahtuma, ilman ennakkovaroitusta, kuten vanhempien avioero, onnettomuus, läheisen kuolema tai vakava sairaus. Kehityskriisit kuuluvat elämään normaaleina siirtymävaiheina, joissa on opittava luopumaan jostakin tutuksi tulleesta, jotta voisi syntyä jotain uutta.

OPETTA JAN ENSIAPUOHJEITA HENKISEN KRIISIN KOHDATESSA OPPILASTA

• Kerro muille oppilaille, mitä on tapahtunut.

• Vaadi muilta hienotunteisuutta ja valvo sitä.

• Älä jätä lasta yksin toisten kanssa, ellei hän itse sitä halua.

• Pidä lapsi mahdollisimman paljon mukana totutuissa rutiineissa, mutta anna tilaa ja aikaa hänen olla myös omissa oloissaan ja tehdä hänelle mieluisia asioita: lukea, kirjoittaa, kuunnella musiikkia.

• Salli lapselle kaikki tunteet. Älä pelkää niitä.

OPPILAS JA STRESSI

Suomalainen lapsi ja nuori kokee usein koulussa voimakasta tai erittäin voimakasta stressiä. Selviytymisen paineista eivät läheskään aina ole vastuussa lapsen vanhemmat tai opettaja opetussuunnitelman vaatimuksineen, vaan usein lapsi itse. Opettaja voi aina lisätä onnistumisen elämysten tarjoamista oppilaille! Kannustava asenne ja kannustuksen selkeä ilmaiseminen sekä pientenkin oppimisen edistysaskeleiden iloinen huomaaminen ovat seikkoja, joita ei voi olla liikaa!

Mitä opettaja voi tehdä?

• Antaa oppilaalle jatkuvia mahdollisuuksia onnistua.

• Pyytää oppilasta omin sanoin kertomaan, missä hän tuntee epäonnistuvansa.

• Muistella omia koulukokemuksiasi. Auta oppilasta niin kuin olisit toivonut itseäsi autettavan!

• Muistuta, että jokaisella on lupa myös epäonnistua

– kukaan ei ole (aina) täydellinen!

TIESITKÖ, ETTÄ…

– Liika stressi voi altistaa sairauksille myös lapsen ja nuoren!

– Oppilaan stressin takana voivat olla myös väärinkäsitykset hänelle asetetuista odotuksista – auta lasta todellisempiin mittasuhteisiin.

– Stressi johtuu usein myös harrastuksista, joihin liittyy paljon vanhempien vaatimuksia.

– Kannattaa keskustella asian kaikista puolista!

YHTEENVETO OPETTAJAN KEINOISTA

Mitä opettaja voi tehdä?

Opettaja on vastuussa kaikkien oppilaiden kaikinpuolisesta turvallisuudesta.

Opettajan ei tarvitse osata diagnosoida mielen sairauksia. Opettaja voi luottaa omiin tuntemuksiinsa ja oppilaantuntemukseensa. Opettajana on kullanarvoinen havainnoija ja voi olla ratkaisevaksi avuksi oppilaan elämässä olemalla rehellinen ja avoin siinä, mitä näkee ja aavistaa. Tuntemukset kannattaa avoimesti kertoa huoltajille.

On olemassa monia tahoja, jotka ovat valmiita auttamaan, opettajan on oltava valmis tarttumaan ammattiapuun. Yhteystiedot löytyvät nopeimmin koulun rehtorilta ja terveydenhoitajalta. Opettaja voi aina uudelleen ja uudelleen keskustella oppilaan kanssa avoimesti. Pienet sanat voivat löytyessään johtaa ongelmien alkulähteille. Onnistumisen jatkuvia elämyksiä tarjoamalla opettaja sekä auttaa että ehkäisee mielen ongelmia.

Opettajan ei tule hyväksyä häiritsevää tai toisia henkisesti tai fyysisesti loukkaavaa oppilaan käyttäytymistä. Jos omat voimat eivät riitä – etsi paikalle lisää aikuisia heti! Avun hakeminen on aina viisauden ja vahvuuden merkki.

Parasta tukea terveelle kasvulle ja hyvän mielenterveyden kehittymiselle on antaa oppilaalle paljon mahdollisuuksia onnistua ja saada kannustusta.

Valtaosa nuorten psyykkisistä vaikeuksista ilmenee käytöshäiriöinä. Ne on aina syytä selvittää, sillä ne voivat kuulua normaaliin kehitykseen, mutta voivat olla myös sairauksien oireita. Lasten masennus voi tulla esiin oppimisvaikeuksina. Päänsärky, masennus, ärtyneisyys, selkä- ja niskasäryt voivat kertoa masennuksesta. Masentunut nuori ei tavallisesti ole tietoinen tunnetilastaan vaan on levoton, keskittymiskyvytön ja häiritsevä. Oppilaiden auttaminen oppimisessa on parasta mielenterveyden hoitamista ja ongelmien ehkäisyä!

Opettaja – luota itseesi ja ihmistuntemukseesi. Luo omat rajasi oppilaiden käyttäytymiseen. Jos ne ylittyvät, vie rohkeasti tilannetta eteenpäin. On muiden asiantuntijoiden tehtävä ottaa sen jälkeen kantaa. Sinä olet oman työsi ammattilainen ja voit perustaa ratkaisusi siihen.

LAPSEN OMA KOKEMUS ON AINA HÄNEN TOTUUTENSA

Usko ja luota lapsen kertomukseen. Kukaan ei voi asettaa hänen tunteitaan kyseenalaiseksi. Joskus tämä on parasta ensiapua! Tärkeintä on, että oppilas saa valita itse, kenelle puhuu tai puhuuko lainkaan, mutta että hänellä tarvittaessa on valitsemansa kuulija ja puhumiselle varattu aika ohittaen kaiken muun.

Opettaja joutuu arvioimaan oppilaiden käyttäytymistä monesta eri näkökulmasta. Hänen on otettava huomioon oppilaan käyttäytymisen vaikutus muihin oppilaisiin. Väkivaltaisesti käyttäytyvä oppilas luokassa on riskitekijä toisten oppilaiden turvallisuuden kannalta. Myöskään mallioppimista ei tule vähätellä. Opettajan tulee luottaa siihen, että hän voi kirjata oppilaassa havaitsemansa oireet sellaisena kuin ne näkee ja kuulee. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on sijoittaa opettajan toteamat oireet tutkimuksiin ja niitä seuraaviin vaiheisiin oppilaan hoitamisessa. Oireita voi todellakin olla melkoinen määrä!

MILLOIN TARVITAAN AMMATTIAUTTAJAN APUA ?

Aina, kun lapsi tai nuori itse kokee tarvitsevansa apua, häntä on autettava.

Ammattiauttajan apuun kannattaa turvautua, kun lapsi/nuori:

– tuntee, ettei hän pääse tasapainoon

– on jatkuvasti masentunut, ahdistunut tai jännittynyt

– sanoo, että elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä

– on ikään kuin jähmettynyt, elämänhalu on kadonnut

– keskittyy huonosti

– näkee painajaisia ja nukkuu huonosti, ei saa unta

– valittaa huimausta, päänsärkyä, vatsakipua, selkäsärkyä

– tuntee, ettei ole ketään kenelle puhua

– eristäytyy

– ei välitä asioista, jotka aikaisemmin olivat hänelle tärkeitä

– on epäsuorasti itsetuhoinen; tupakka, alkoholi, huumeet, tapaturmat, yltiöpäisyys liikenteessä.

– puhuu itsemurhasta, tappamisesta tai kuolemasta: HETI APUA!

Ahdistushäiriöt

Tuskaisuuden, mielipahan ja levottomuuden tunne, joka ei kanavoidu mihinkään kohteeseen ja häiritsee työskentelyä. Lasten ahdistushäiriöt jäävät usein toteamatta eikä niitä aina edes pidetä vakavina psyykkisinä häiriöinä. Lapsen, jolla on ahdistushäiriö, voi olla vaikea mennä kouluun, vastata tunnilla, erota vanhemmistaan jne. Tällaista lasta pidetään usein erheellisesti vain tavallista ujompana eikä tilanteeseen puututa, koska käytöstä pidetään normaalina. Ahdistuneet lapset ovat usein koulukiusattuja!

Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat huomattavasti yleisempiä tytöillä, mutta ne ovat yleistyneet myös pojilla. Puhutaan bulimiasta ja anoreksiasta. Molemmat ovat vakavia häiriöitä, joihin tulee puuttua. Bulimia johtaa usein anoreksiaan.

Depressio

Arkikielessä masennus tarkoittaa usein hetkellistä masennuksen tunnetta, joka on täysin normaali reaktio menetykseen, epäonnistumiseen ja pettymykseen. Masentuneella mielialalla tarkoitetaan masentuneisuuden muuttumista hetkellisestä pysyväksi tunnevireeksi, joka on kestänyt useita päiviä, viikkoja tai joskus vuosia.

Masennusta esiintyy koko lapsuuden ajan aina varhaislapsuudesta alkaen, mutta se lisääntyy huomattavasti nuoruusiässä. Masennuksen keskeisiä oireita ovat alakuloinen mieliala, kiinnostuksen puute, ärtyneisyys, väsymys ja energian puute, heikentynyt itsetunto ja lisääntynyt syyllisyys, impulsiivinen, jopa aggressiivinen käytös, vaikeus keskittyä ja näiden seurauksen usein jääminen tai jättäytyminen toveriryhmän ulkopuolelle ja yksinäisyys.

TUKEA JA TIETOA

Mielenterveyden ongelmissa ja kriisitilanteissa antaa ensimmäisenä apua terveyskeskus. Myös työterveyshuollossa hoidetaan paljon lieviä mielenterveyden häiriöitä. Koululaisten ongelmissa auttaa koulun oma terveydenhuolto: terveydenhoitaja, lääkäri, koulupsykologi, koulukuraattori sekä muut mahdolliset kriisi- ja tukihenkilöt. Perusterveydenhuollossa arvioidaan erikoissairaanhoidon tarve ja ohjataan tarvittaessa eteenpäin. Lapsille ja nuorille tarkoitettuja avunsaantipaikkoja ovat esimerkiksi nuorisoasemat, nuorisopsykiatrian poliklinikat ja mielenterveyskeskusten perhe- ja nuorisovastaanotot. Myös monet järjestöt auttavat ja neuvovat ongelmatilanteissa. Lasten ja nuorten asioissa voi ottaa yhteyttä esimerkiksi näihin:

Mannerheimin Lastensuojeluliiton

Lasten ja nuorten puhelin 0800 120 400

Mielenterveysseuran kriisipuhelin

02 03 44 55 66

Helsingin kaupunkilähetyksen

Nuorten kriisipiste, puhelin 09 753 5121

SPR:n turvatalot alle 18–vuotiaille

Helsingin Nuorten turvatalo, puhelin 09 622 4322

Vantaan Nuorten turvatalo, puhelin 09 871 4043

Espoon Nuorten turvatalo, puhelin 09 8195 5360

LÄHTEET:

Stakes 2002, Kouluterveydenhuolto 2002 opas kouluterveydenhuollolle,

peruskouluille ja kunnille, Gummerus, Helsinki.

http://www.mielenterveysseura.fi/tiedostot/miten_autan_oppilasta.pdf

Kouluterveydenhuolto. 2000. Terho, P., Ala-Laurila, E-L, Laakso, J.,
Krogius, H. & Pietikäinen, M. (toim.) Duodecim.