1. Mitä itsetunto on?

 

Itsetunto liittyy läheisesti minäkuvaan.  Jos minäkäsitys on muotoutunut pääasiallisesti myönteisistä asioista, on itsetuntokin yleensä hyvä. Itsetunto on ihmisen sisään rakennettu tuntemus siitä, että hän on hyvä ja arvokas. Hyvällä itsetunnolla ei siis ole välttämättä yhteyttä ulkoiseen menestymiseen. Menestyvällä myyntijohtajalla voi olla alhainen itsetunto ja taas ”laitapuolenkulkijalla” voi olla mitä parhain, ulkoisista olosuhteista huolimatta. Ihmisen itsetunnon määrä vaihtelee elämän eri osa-alueilla.

Tehdessään asioita, joissa henkilö kokee olevansa vahvimmillaan, on myös itsetunto korkealla ja päinvastoin. Hyvän itsetunnon avulla voi päästä elämässä pitkälle, mutta heikolla itsetunnolla varustettu voi myös menestyä. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, on myös tietoinen heikkouksistaan ja kykenee myöntämään ne myös ilman, että hänen itseluottamuksensa horjuisi. Hyvän itsetunnon omaava ihminen kykenee arvostamaan muita ihmisiä ja muiden onnistumisia. Hän ei koe toisten onnistumisia uhaksi itselleen ja toiminnalleen, kun taas huonon itsetunnon omaava kokee ne uhaksi.

Itsetunto on itsenäisyyttä ja pysymistä omien ratkaisujensa takana sekä myös rohkeutta olla juuri sitä, mitä itse haluaa.

 

o       itsetunto on tapa, jolla ihminen suhtautuu itseensä, hyväksyy itsensä

o       itsetunto on yksilön identiteetin osa-alue, joka kuvaa, missä määrin yksilö arvostaa omaa itseään

o       itsetunto kuvaa sitä tapaa, jolla ihminen suhtautuu itseensä, miten positiivisia tai negatiivisia tunteita ja ajatuksia on omasta itsestään toimivana yksilönä

                                              

Itsetunto kuvaa sitä arvoa, jonka ihminen antaa itselleen ja käsityksilleen itsestään. Itsetunnon voidaankin katsoa vastaavan itsearvostusta. Terve itsetunto koostuu omanarvontunnosta ja oman kyvykkyyden tunteesta. Omanarvontunnolla tarkoitetaan tunnetta, että ansaitsee toisten kunnioituksen ja arvostuksen. Oman kyvykkyyden tunteesta parhaana esimerkkinä on, että ihminen tietää pystyvänsä itse vaikuttamaan elämänsä kulkuun.

 

Itsetunto ei pysy muuttumattomana. Itsetunnon vankkuus vaihtelee ihmisen elämäntilanteen mukaan ja muotoutuu elämänkokemusten myötä. Erilaisissa elämäntilanteissa ihmisen itsetuntoon vaikuttavat tekijät painottuvat eri tavalla. Nuorelle on tyypillistä perustaa itsetuntonsa fyysisiin piirteisiin, aikuisen painottaessa enemmän oman elämänsä hallintaa ja vastuuta. Vahvaksi kehittynyt itsetunto kuitenkin kestää elämäntilanteiden tuomat mahdolliset itsetunnon laskut ja henkilö osaa kääntää heikot hetkensä voimavaroiksi tulevaisuutta varten. Itsetuntoa ei ole koskaan liian myöhäistä ryhtyä kehittämään, aina on mahdollisuus saavuttaa parempi itsetunto.

 

2. Itsetunto ja koulu

 

Koulun tarkoituksena on osallistua nuoren kasvattamiseen ja tukea hänen kehitykseensä liittyviä prosesseja. Näin itsetunnon kehittäminen nousee merkittäväksi tukemisen kohteeksi. Koulun tulee auttaa vahvistamaan nuorten itsetuntoa, jotta nuori olisi valmiimpi itsenäistymään. Itsetunto vaikuttaa nuoren kaikkeen toimintaan merkityksellisesti, joten siihen on syytä käyttää paljonkin aikaa opetuksessa. Nuorten itsetuntoa on hyvä alkaa vahvistaa yhdessä nuorten kanssa. Ryhmässä jokainen vahvistaa omaa itsetuntoaan ja tukee samalla muiden itsetunnon kehittymistä. Tärkeintä on, että itsetunnon kehittäminen otetaan huomioon kaikessa opetuksessa. Satunnaisesti tehtävät harjoitukset eivät tuota parhainta tulosta tulevaisuuden kannalta.

Nuoruusiässä kehitys on monitasoista; kehitystä tapahtuu biologisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti. Nuori kehittyy fyysisesti aikuiseksi, itsenäistyy omasta lapsuuden perheestään ja oppii keskeiset yhteisössä tarvittavat taidot ja valmiudet. Kaikkien muutosten kautta nuori muodostaa käsityksen omasta itsestään. Nuoruuden tärkeimpänä kehitystehtävänä voidaankin pitää identiteetin kehittymistä. Identiteetin normaali kehittyminen edellyttää nuorelta itsetuntoa.

Itsetunto on usein yhdistetty elämässä ulkonaisesti menestymiseen, jolloin itsetunnon merkitys ihmiselle itselleen on unohdettu. Ihmisen tyytyväisyys, tasapainoisuus ja omaehtoisuus perustuvat itsetunnolle, minkä vuoksi itsetunnon kehittäminen on tärkeää myös koulussa.

Yksilö rakentaa itsearvostustaan sen pohjalta minkälaista palautetta se saa ympäristöltä omasta toiminnastaan ja osaamisestaan. Koulun alkaessa osaamisesta palautteen antaa yleensä opettaja. Koulun toiminta rakentuu pitkälle arvioinnin ympärille. Lapset laitetaan lähinnä tiedollisen osaamisen perusteella arvojärjestykseen. Pojat etenkin saattavat kärsiä tästä, koska heidän mielenkiintonsa etenkin murrosiässä suuntautuu usein muualle kuin kouluaineisiin ja motivaatiokin on usein kadoksissa.  Useimmat heistä eivät satu olemaan ”koululahjakkaita” vaan käytännöllisesti lahjakkaita. Valitettavasti sitä ei huomioida arvioinnissa vaan numero tulee kouluaineista suoriutumisesta. 

Opettajan tulee tietoisesti vahvistaa luokan me-henkeä, koska ryhmään kuulumisen tunne vahvistaa myös lapsen itsetuntoa. Palautteen antamiseen tulee myös kiinnittää huomiota. Positiiviset asiat kannattaa ilmaista ensin ja tilanteen tulisi olla muutenkin luottamuksellinen. Arvioinnin tulee kohdistua konkreettisiin asioihin ja sitä voi antaa myös yrittämisestä ja osittaisestakin onnistumisesta. Itsearviointia tulisi myös opettaa lapsille, silloin hän huomaa, että toimintaa voi itse hallita ja siihen voi myös vaikuttaa. Näin lapsi myös oppii paremmin hyväksymään omat heikot kohtansa ilman, että itsetunto siitä kärsii. Kodin ja koulun yhteistyö kasvatustehtävässä on tärkeää. Molemmat voivat tukea lasta ja hänen itsetuntoaan ja sen kehittymistä. Opettaja voi herätellä vanhempia esimerkiksi ”vanhempien varteissa”, huomamaan miten paljon lapsessa on hyvää. Vanhemmat saavat kehua lastaan, koska lapselle on tärkeää tietää, missä hän on hyvä. Vanhempien kiinnostus lapsen koulunkäyntiin on ensiarvoisen tärkeää, koska tällöin he tietävät millä tasolla lapsen osaaminen on ja näin he voivat kannustaa ja tukea häntä. Jos lapsi ei menesty kouluaineissa, tulisi itsetuntoa vahvistaa muilla alueilla. On tärkeää, että lapsi voi päteä esimerkiksi olemalla hyvä urheilussa tai musiikissa. Pääasia on, että onnistuminen on todellista ja liittyy sellaiseen asiaan, jota senikäinen itsekin arvostaa.

 

2.1 Kodin merkitys itsetunnolle

Murrosiässä nuorilta etenkin vaaditaan rohkeutta olla erilainen kuin muut. Vanhempien kannattaa muistaa, että hyvä itsetunto ei ole sosiaalista rohkeutta, joten äänekäs ja itseään voimakkaasti esiintuova murrosikäinen ei välttämättä omaa vahvaa itsetuntoa vaan nimenomaan yrittää peittää omia heikkouksiaan.

           Kodin ilmapiirillä on vaikutusta siihen, miten lasta tuetaan suhteessa hänen omiin kykyihinsä, hyväksytäänkö hänet omana itsenään ja onko ilmapiiri turvallinen ja pysyvä. Lapsella tulisi olla tunne, että hän on vanhemmilleen tärkeä ja ainutlaatuinen.  Vanhempien tehtävä on varmistaa, että lapsen perustarpeista on huolehdittu.  Lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta, mutta kuitenkin selkeät rajat, joissa turvallisesti toimia. Jos lapsena ei ole saanut tarpeeksi kannustusta, on itsetuntoa vaikea ja hidas eheyttää vanhempana. Lapsen ohjaaminen tarvittaessa ja perheen yhteiset harrastukset ovat omiaan vahvistamaan lapsen itsetuntoa. Jos lapsen käytös aiheuttaa palautteen antamista, tulisi se tehdä niin, että kiinnitetään huomio käytökseen ja sen korjaamiseen ei lapsen omaan persoonaan.

         Valitettavasti monet vanhemmat elävät työlleen ja saavat lapset luulemaan, että muut ”tärkeimmät” asiat ajavat heidän ohitseen. Lapsen itseluottamus ei vahvistu jos vanhemmat eivät ole aidosti läsnä ja hänestä kiinnostuneita. Vanhemmilla on siten suuri osuus siihen muodostuuko lapselle terve vai heikko itsetunto.

 

2.2 Kavereiden merkitys itsetunnolle

 Vähitellen murrosiän edetessä nuori irtaantuu kodin ihmissuhteista. Kaveri saavat yhä merkittävämmän aseman elämässä. Omat vanhemmat koetaan usein ”kalkkiksiksi” ja ymmärtämättömiksi. Hyvät ystävyyssuhteet ovat omiaan vahvistamaan nuoren itsetuntoa. Tasa-arvoinen, arvostava ja omaa tilaa antava ystävä on kultaakin kalliimpi. Tunne siitä, että on jollekin tärkeä ja tarpeellinen on nuorelle oleellinen. Ajattelun avartuessa he pystyvät myös luomaan entistä vastavuoroisempia ja tasaveroisempia ystävyyssuhteita. Toisaalta nuori joutuu puntaroimaan sitä, miten paljon hän voi ja uskaltaa olla oma itsensä. Hän joutuu ratkaisemaan, miten paljon antaa tovereidensa sanella miten käyttäydytään tai miten ajatellaan. Hyvät ystävyyssuhteet ovat omiaan vahvistamaan nuoren itsetuntoa. Se vaikuttaa positiivisesti hänen itsetuntoonsa.  Nuoren täytyy osoittaa olevansa samanlainen kuin muutkin ja siitä syntyy usein tuttu ulospäin näytteleminen ja brassailukin. Kavereiden silmissä ei saa menettää kasvojaan vaikka sisimmässään nuori kokisi olevansakin vielä haavoittuva ja pieni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Harjoituksia itsetunnon kehittämiseen

 

Oman itsetunnon rakentuminen -harjoitus
Kirjoita vihkoon omia vahvuuksiasi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
A) Fyysinen minäkuva

                      - mihin asioihin olen ulkonäössäni tyytyväinen?

                      - mistä urheilulajeista pidän? Missä urheilulajissa olen hyvä?

B) Persoonallinen minäkuva

                      - mitä luonteenpiirteitä arvostan itsessäni?

                      - mikä itseäni auttaa, kun minun on paha olla?

                      - mitä positiivisia tunteista olen tänään kokenut?

C) Sosiaalinen minäkuva

                      - mitä piirteitä ystävät tai muut läheiset ihmiset minussa arvostavat?

                      - kenen seurassa viihdyn?

D) Suoritusminäkuva

                      - mitä uusia asioita olen oppinut viimeisen vuoden aikana?

                      - mitä osaan tehdä hyvin?

                      - missä onnistuin viimeksi?

 
Mielikuvaharjoitus

Ottakaa mukava asento omalla paikallanne ja sulkekaa silmänne. Lähdemme mielikuvamatkalle omaan itseemme. Miettikää mielessänne omaa itseänne seuraavien esittämieni kysymysten pohjalta.

-         Kuka sinä oikein olet?

-         Millainen sinä olet?

-         Millainen sinä haluaisit olla?

-         Kuvaile itseluottamustasi

-         Mitkä ovat vahvoja puoliasi?

-         Entä heikot puolesi, joita haluaisit muuttaa?

-         Millaisena ystäväsi pitävät sinua?

-         Ketkä ovat vaikuttaneet eniten minäkuvaasi ja minäihanteeseesi?

 

Kerro parillesi minkälaisia mielikuvia löysit matkallasi?

 

Joharin ikkuna

Tässä harjoituksessa oppilaat työskentelevät itsenäisesti ja parin kanssa.

Ensin kohdat yksi ja kolme täytetään itsenäisesti ja sen jälkeen pari täyttää kohdan kaksi. Neljäs kohtahan jää tyhjäksi sillä kukaan ei voi tunnistaa tiedostamatonta minäänsä. Tämän jälkeen oppilaat voivat käydä läpi tehtävää joko pareittain tai ryhmissä.

 

 

Minä tunnen

En tunne

Muut tuntevat

Tunnettu minä 1 Itselle ja muille tuttu minä, jonka läheiset tuntevat: tapamme toimia, ajatella ja suhtautua

Toisten näkemä minä 2  Emme havaitse tätä, mutta toiset näkevät sen; esim. jatkuva äänessä oleminen, kateus jne.

Muut eivät tunne

Salattu minä 3 Itse tuttu alue, muilta salattu; asioita, toiveita ja tunteita, joita emme halua ilmaista muille; esim. jännitys, pelko, alakuloisuus

Tuntematon minä 4Emme itse tunne tätä aluetta eivätkä toiset

 

Minuuden markkinat

Harjoituksessa kerätään itselle ominaisia piirteitä vaihtamalla niitä tarvittaessa luokkakavereiden kanssa. Tällainen tehtävä lasketaan kevyeksi itsetutkiskeluksi. Lopuksi kun jokainen on saanut vaihdettua itselleen sopivat piirteet kertovat he toisilleen minkälaisia piirteitä he ovat saaneet kasattua kokoon. Jokaiselle jaetaan viisi piirrettä joita voi vaihdella kavereiden kanssa. Jos kuitenkin näyttää siltä, että vaihtelussa tulee ongelmia opettaja voi myös avata oman piirrearkkunsa ja vaihtaa sieltä oppilaille tarvittavia piirteitä. Lappuja ei saa lahjoittaa vaan aina tarvitsee saada jotain vastineeksi takaisin.

Tämän jälkeen oppilaat kertovat parilleen minkälaisia piirteitä he ovat onnistuneet saamaan kokoon. Erilaisin esimerkein voi parilleen selittää erilaisten piirteiden merkityksen. Tämän jälkeen parit esittelevät toinen toisensa luokalle.

 

Omat voimavarani

Oppilaat vastaavat alla oleviin kysymyksiin vihkoonsa, jonka jälkeen tehtävän purussa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi pareittain, ryhmissä tai koko luokan kesken.

Voimavarat:

·        Mikä minussa on hyvää?

·        Mitä arvostan itsessäni?

·        Missä tilanteissa olen tyytyväinen itseeni?

·        Mihin ominaisuuksiin olen tyytyväinen?

·        Mikä itsessäni auttaa, kun minun on paha olla?

Kasvun Paikat:

·        Mihin ominaisuuksiini en ole tyytyväinen?

·        Mitä ominaisuuksia haluan kehittää itsessäni?

·        Missä tilanteissa en ole tyytyväinen itseeni?

·        Missä tilanteissa haluaisin jatkossa toimia toisin?

·        Uskonko voivani kehittää näitä puolia itsessäni?

Muutossuunnitelma:

·        Mitä todellisia harjoituksia tai taitoja muutos vaatii?

 

Pienet kysymykset

Opettaja voi tehdä erilaisia kysymyksiä vaikkapa taululle ja oppilaat miettivät tai kirjoittavat niistä. Myös erilaiset keskustelut voivat olla mahdollisia. Tehtävässä täytyy vain huomioida, mitä on ennen tätä tehty tai mitä ollaan seuraavaksi tekemässä.

Esimerkki kysymyksiä / ajatuksia:

·        Palauta mieleesi tilanteita, joissa edellisen kerran sait…

1.      myönteistä palautetta itsestäsi henkilönä

2.      myönteistä palautetta jostakin suorituksesta

3.      ohjeita ja neuvoja

4.      kielteistä palautetta jostakin suorituksesta

5.      kielteistä palautetta itsestäsi henkilönä

 

Paperi selässä

Tässä harjoituksessa jokaisen oppilaan selkään kiinnitettään paperi johon kaikki oppilaat käyvät vuorotellen kirjoittamassa jotain mukavaa kyseisestä oppilaasta. Olisi hyvä jos jokaisella olisi samanlaiset kynät jolloin tekstien erottaminen vaikeutuu.

 

Aurinko

Samalla periaatteella, mutta paperiin piirretty auringon keskelle kirjoitetaan oppilaan nimi ja auringon säteisiin kirjoitetaan kannustavia tai positiivisia asioita henkilöstä.

Vinkkejä itsetunnon kohottamiseen

·       Keskity vahvuuksiisi - älä puutteisiisi. Yritä löytää itsestäsi ja ympäristöstäsi positiivisia puolia. Mitkä asiat ovat hyvin? Missä asioissa olet hyvä?

·       Etsi totuus itsestäsi. Mieti millainen kuva sinulla on itsestäsi? Jos olet tottunut ajattelemaan itsessäsi jotakin piirrettä, esim. että olet ujo, kysy itseltäsi: Onko se totta? Olenko todella ujo? Usein kuvittelemme asioita, jotka eivät sitten pidäkään paikkaansa.

·       Puhu kauniisti itsellesi ja muille.

·       Muista, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen.

·       Muistele onnistumisiasi.

·       "Pilvettömien päivien päiväkirjaa" on hyvä selailla silloin, kun eteen tulee vastoinkäymisiä. Vaikeina hetkinä on hyvä palauttaa mieleen se hyvä, mitä on ollut. Niin vaikeudet kuin hyvätkin hetket kuuluvat elämään.

·       Uskalla olla erilainen. Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallisesta myötäilystä saattaa seurata omasta itsestä vieraantumista.

·       Opettele tekemään valintoja, päättämään ja tahtomaan!
Päättämistä voi joutua harjoittelemaan mitättömänkin tuntuisissa asioissa, jos ei ole tottunut tahtomaan mitään. Jos joku kysyy otatko teetä vai kahvia, päätä kumpaa haluat.

·       Irrottaudu vääristä häpeän ja syyllisyyden tunteista. Mitä hävittävää sinulla loppujen lopuksi olisi, kun olet hyväksytty olemuksesi pohjaan saakka?

·       Etsi yhteisö tai ystävä, joka auttaa kasvamaan. On tärkeää löytää joku, joka kannustaa sinua ja antaa sinun olla oma itsesi.

·       Älä lannistu hylkäämisistä, vaan yritä uudelleen. Älä anna muiden määritellä olemassaolosi oikeutta. Kenellekään ei saa antaa sellaista valtaa, että hän
pystyy hylkäämällä tuhoamaan sinut.

 

Kirjallisuuslähteet:

Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut - kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Helsinki: Otava.

Jarasto, P. & Sinervo, N. 1999.Murrosikäisen ja nuoren maailma. Jyväskylä: Gummerus

Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Helsinki: WSOY

 Kinnunen, Saara 1991. Turvallisesti matkaan. Hyvän lapsuuden eväät. Helsinki: Karas-Sana.

Kinnunen, Saara 1993. Kohti murrosikää. Helsinki: Karas-Sana.

        

Materiaalilinkkejä:       

http://nk.hel.fi/talot/dooris/     

http://www.alli.fi/

 http://www.setlementtinuoret.fi/ mm. Meikäpoika-projekti

http://www.mielenterveysseura.fi

http://www.nyyti.fi/

http://fi.msnusers.com/Itsetunto

http://www.kuopionkriisikeskus.fi/pulinapaja/pieni/itse.html

http://www.tukiasema.net/

http://www.verkkotie.fi/Koulutie/Taustapak/itsetunto170400/itset.html

http://www.saunalahti.fi/~jiiaho/itunto.htm

http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/Narsismi.htm

http://www.demi.fi/

http://www.mtkl.fi/kasikadessa/content.htm#artikkeli

Aalto, Mikko ja Pikkarainen Jyrki 1994. R.Syke. Toimintakokemus-menetelmät. Helsinki:                          Nuorisokasvatussäätiö ja Sosiaali- ja terveysministeriö.

Helenius & al. 1998. Eväitä elämään - keinoja nuorten elämäntaitojen vahvistamiseksi.

Helenius & Pesonen 1998. Eväitä elämään –projekti. Malleja ja kokemuksia nuorten elämäntaitojen kehittämiseen kouluissa.

 Nykänen & Honkanen 1998. Leija. Toiminnallisia harjoituksia peruskouluun. Jyväskylä: Terveys ry. 

Reinikkala, P., Ryhänen, E-L., Penttinen, H. & Pesonen, J. 2003. Kasvun aika. Porvoo: WSOY.

Kalliopuska, Mirja 1984. Itsetunto. Helsinki: Kirjayhtymä.