1. Mitä itsetunto on?
Itsetunto liittyy läheisesti minäkuvaan. Jos minäkäsitys on muotoutunut
pääasiallisesti myönteisistä asioista, on itsetuntokin yleensä hyvä. Itsetunto
on ihmisen sisään rakennettu tuntemus siitä, että hän on hyvä ja arvokas.
Hyvällä itsetunnolla ei siis ole välttämättä yhteyttä ulkoiseen menestymiseen.
Menestyvällä myyntijohtajalla voi olla alhainen itsetunto ja taas
”laitapuolenkulkijalla” voi olla mitä parhain, ulkoisista olosuhteista
huolimatta. Ihmisen itsetunnon määrä vaihtelee elämän eri osa-alueilla.
Tehdessään asioita,
joissa henkilö kokee olevansa vahvimmillaan, on myös itsetunto korkealla ja
päinvastoin. Hyvän itsetunnon avulla voi päästä elämässä pitkälle, mutta
heikolla itsetunnolla varustettu voi myös menestyä. Hyvällä itsetunnolla
varustettu ihminen, on myös tietoinen heikkouksistaan ja kykenee myöntämään ne
myös ilman, että hänen itseluottamuksensa horjuisi. Hyvän itsetunnon omaava
ihminen kykenee arvostamaan muita ihmisiä ja muiden onnistumisia. Hän ei koe
toisten onnistumisia uhaksi itselleen ja toiminnalleen, kun taas huonon
itsetunnon omaava kokee ne uhaksi.
Itsetunto on
itsenäisyyttä ja pysymistä omien ratkaisujensa takana sekä myös rohkeutta olla
juuri sitä, mitä itse haluaa.
o itsetunto on tapa, jolla ihminen suhtautuu
itseensä, hyväksyy itsensä
o
itsetunto on
yksilön identiteetin osa-alue, joka kuvaa, missä määrin yksilö arvostaa omaa
itseään
o
itsetunto
kuvaa sitä tapaa, jolla ihminen suhtautuu itseensä, miten positiivisia tai
negatiivisia tunteita ja ajatuksia on omasta itsestään toimivana yksilönä
Itsetunto kuvaa sitä arvoa, jonka ihminen antaa
itselleen ja käsityksilleen itsestään. Itsetunnon voidaankin katsoa vastaavan
itsearvostusta. Terve itsetunto koostuu omanarvontunnosta ja oman kyvykkyyden
tunteesta. Omanarvontunnolla tarkoitetaan tunnetta, että ansaitsee toisten
kunnioituksen ja arvostuksen. Oman kyvykkyyden tunteesta parhaana esimerkkinä
on, että ihminen tietää pystyvänsä itse vaikuttamaan elämänsä kulkuun.
Itsetunto ei pysy muuttumattomana. Itsetunnon
vankkuus vaihtelee ihmisen elämäntilanteen mukaan ja muotoutuu elämänkokemusten
myötä. Erilaisissa elämäntilanteissa ihmisen itsetuntoon vaikuttavat tekijät
painottuvat eri tavalla. Nuorelle on tyypillistä perustaa itsetuntonsa
fyysisiin piirteisiin, aikuisen painottaessa enemmän oman elämänsä hallintaa ja
vastuuta. Vahvaksi kehittynyt itsetunto kuitenkin kestää elämäntilanteiden
tuomat mahdolliset itsetunnon laskut ja henkilö osaa kääntää heikot hetkensä
voimavaroiksi tulevaisuutta varten. Itsetuntoa ei ole koskaan liian myöhäistä
ryhtyä kehittämään, aina on mahdollisuus saavuttaa parempi itsetunto.
2. Itsetunto ja koulu
Koulun tarkoituksena on osallistua nuoren
kasvattamiseen ja tukea hänen kehitykseensä liittyviä prosesseja. Näin
itsetunnon kehittäminen nousee merkittäväksi tukemisen kohteeksi. Koulun tulee
auttaa vahvistamaan nuorten itsetuntoa, jotta nuori olisi valmiimpi
itsenäistymään. Itsetunto vaikuttaa nuoren kaikkeen toimintaan
merkityksellisesti, joten siihen on syytä käyttää paljonkin aikaa opetuksessa.
Nuorten itsetuntoa on hyvä alkaa vahvistaa yhdessä nuorten kanssa. Ryhmässä
jokainen vahvistaa omaa itsetuntoaan ja tukee samalla muiden itsetunnon
kehittymistä. Tärkeintä on, että itsetunnon kehittäminen otetaan huomioon
kaikessa opetuksessa. Satunnaisesti tehtävät harjoitukset eivät tuota parhainta
tulosta tulevaisuuden kannalta.
Nuoruusiässä kehitys on
monitasoista; kehitystä tapahtuu biologisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti.
Nuori kehittyy fyysisesti aikuiseksi, itsenäistyy omasta lapsuuden perheestään
ja oppii keskeiset yhteisössä tarvittavat taidot ja valmiudet. Kaikkien
muutosten kautta nuori muodostaa käsityksen omasta itsestään. Nuoruuden
tärkeimpänä kehitystehtävänä voidaankin pitää identiteetin kehittymistä.
Identiteetin normaali kehittyminen edellyttää nuorelta itsetuntoa.
Itsetunto on usein yhdistetty
elämässä ulkonaisesti menestymiseen, jolloin itsetunnon merkitys ihmiselle
itselleen on unohdettu. Ihmisen tyytyväisyys, tasapainoisuus ja omaehtoisuus
perustuvat itsetunnolle, minkä vuoksi itsetunnon kehittäminen on tärkeää myös
koulussa.
Yksilö rakentaa
itsearvostustaan sen pohjalta minkälaista palautetta se saa ympäristöltä omasta
toiminnastaan ja osaamisestaan. Koulun alkaessa osaamisesta palautteen antaa
yleensä opettaja. Koulun toiminta rakentuu pitkälle arvioinnin ympärille.
Lapset laitetaan lähinnä tiedollisen osaamisen perusteella arvojärjestykseen.
Pojat etenkin saattavat kärsiä tästä, koska heidän mielenkiintonsa etenkin murrosiässä
suuntautuu usein muualle kuin kouluaineisiin ja motivaatiokin on usein
kadoksissa. Useimmat heistä eivät satu
olemaan ”koululahjakkaita” vaan käytännöllisesti lahjakkaita. Valitettavasti
sitä ei huomioida arvioinnissa vaan numero tulee kouluaineista
suoriutumisesta.
Opettajan tulee
tietoisesti vahvistaa luokan me-henkeä, koska ryhmään kuulumisen tunne
vahvistaa myös lapsen itsetuntoa. Palautteen antamiseen tulee myös kiinnittää
huomiota. Positiiviset asiat kannattaa ilmaista ensin ja tilanteen tulisi olla
muutenkin luottamuksellinen. Arvioinnin tulee kohdistua konkreettisiin asioihin
ja sitä voi antaa myös yrittämisestä ja osittaisestakin onnistumisesta.
Itsearviointia tulisi myös opettaa lapsille, silloin hän huomaa, että toimintaa
voi itse hallita ja siihen voi myös vaikuttaa. Näin lapsi myös oppii paremmin
hyväksymään omat heikot kohtansa ilman, että itsetunto siitä kärsii. Kodin ja
koulun yhteistyö kasvatustehtävässä on tärkeää. Molemmat voivat tukea lasta ja
hänen itsetuntoaan ja sen kehittymistä. Opettaja voi herätellä vanhempia
esimerkiksi ”vanhempien varteissa”, huomamaan miten paljon lapsessa on hyvää.
Vanhemmat saavat kehua lastaan, koska lapselle on tärkeää tietää, missä hän on
hyvä. Vanhempien kiinnostus lapsen koulunkäyntiin on ensiarvoisen tärkeää,
koska tällöin he tietävät millä tasolla lapsen osaaminen on ja näin he voivat
kannustaa ja tukea häntä. Jos lapsi ei menesty kouluaineissa, tulisi itsetuntoa
vahvistaa muilla alueilla. On tärkeää, että lapsi voi päteä esimerkiksi
olemalla hyvä urheilussa tai musiikissa. Pääasia on, että onnistuminen on
todellista ja liittyy sellaiseen asiaan, jota senikäinen itsekin arvostaa.
2.1 Kodin merkitys itsetunnolle
Murrosiässä nuorilta etenkin vaaditaan
rohkeutta olla erilainen kuin muut. Vanhempien kannattaa muistaa, että hyvä
itsetunto ei ole sosiaalista rohkeutta, joten äänekäs ja itseään voimakkaasti
esiintuova murrosikäinen ei välttämättä omaa vahvaa itsetuntoa vaan nimenomaan
yrittää peittää omia heikkouksiaan.
Kodin ilmapiirillä on vaikutusta siihen, miten lasta tuetaan suhteessa
hänen omiin kykyihinsä, hyväksytäänkö hänet omana itsenään ja onko ilmapiiri
turvallinen ja pysyvä. Lapsella tulisi olla tunne, että hän on vanhemmilleen
tärkeä ja ainutlaatuinen. Vanhempien
tehtävä on varmistaa, että lapsen perustarpeista on huolehdittu. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta,
mutta kuitenkin selkeät rajat, joissa turvallisesti toimia. Jos lapsena ei ole
saanut tarpeeksi kannustusta, on itsetuntoa vaikea ja hidas eheyttää
vanhempana. Lapsen ohjaaminen tarvittaessa ja perheen yhteiset harrastukset
ovat omiaan vahvistamaan lapsen itsetuntoa. Jos lapsen käytös aiheuttaa
palautteen antamista, tulisi se tehdä niin, että kiinnitetään huomio käytökseen
ja sen korjaamiseen ei lapsen omaan persoonaan.
Valitettavasti monet vanhemmat elävät työlleen ja saavat lapset
luulemaan, että muut ”tärkeimmät” asiat ajavat heidän ohitseen. Lapsen
itseluottamus ei vahvistu jos vanhemmat eivät ole aidosti läsnä ja hänestä
kiinnostuneita. Vanhemmilla on siten suuri osuus siihen muodostuuko lapselle
terve vai heikko itsetunto.
2.2 Kavereiden merkitys itsetunnolle
Vähitellen murrosiän edetessä nuori irtaantuu kodin
ihmissuhteista. Kaveri saavat yhä merkittävämmän aseman elämässä. Omat
vanhemmat koetaan usein ”kalkkiksiksi” ja ymmärtämättömiksi. Hyvät
ystävyyssuhteet ovat omiaan vahvistamaan nuoren itsetuntoa. Tasa-arvoinen,
arvostava ja omaa tilaa antava ystävä on kultaakin kalliimpi. Tunne siitä, että
on jollekin tärkeä ja tarpeellinen on nuorelle oleellinen. Ajattelun avartuessa
he pystyvät myös luomaan entistä vastavuoroisempia ja tasaveroisempia
ystävyyssuhteita. Toisaalta nuori joutuu puntaroimaan sitä, miten paljon hän
voi ja uskaltaa olla oma itsensä. Hän joutuu ratkaisemaan, miten paljon antaa
tovereidensa sanella miten käyttäydytään tai miten ajatellaan. Hyvät
ystävyyssuhteet ovat omiaan vahvistamaan nuoren itsetuntoa. Se vaikuttaa
positiivisesti hänen itsetuntoonsa.
Nuoren täytyy osoittaa olevansa samanlainen kuin muutkin ja siitä syntyy
usein tuttu ulospäin näytteleminen ja brassailukin. Kavereiden silmissä ei saa
menettää kasvojaan vaikka sisimmässään nuori kokisi olevansakin vielä
haavoittuva ja pieni.
3. Harjoituksia itsetunnon kehittämiseen
-
mihin asioihin olen ulkonäössäni tyytyväinen?
-
mistä urheilulajeista pidän? Missä urheilulajissa olen hyvä?
B) Persoonallinen minäkuva
-
mitä luonteenpiirteitä arvostan itsessäni?
-
mikä itseäni auttaa, kun minun on paha olla?
-
mitä positiivisia tunteista olen tänään kokenut?
C) Sosiaalinen minäkuva
-
mitä piirteitä ystävät tai muut läheiset ihmiset minussa arvostavat?
-
kenen seurassa viihdyn?
D) Suoritusminäkuva
-
mitä uusia asioita olen oppinut viimeisen vuoden aikana?
-
mitä osaan tehdä hyvin?
-
missä onnistuin viimeksi?
Ottakaa mukava asento omalla paikallanne ja sulkekaa
silmänne. Lähdemme mielikuvamatkalle omaan itseemme. Miettikää mielessänne omaa
itseänne seuraavien esittämieni kysymysten pohjalta.
-
Kuka sinä oikein
olet?
-
Millainen sinä
olet?
-
Millainen sinä
haluaisit olla?
-
Kuvaile
itseluottamustasi
-
Mitkä ovat
vahvoja puoliasi?
-
Entä heikot
puolesi, joita haluaisit muuttaa?
-
Millaisena
ystäväsi pitävät sinua?
-
Ketkä ovat
vaikuttaneet eniten minäkuvaasi ja minäihanteeseesi?
Kerro parillesi minkälaisia mielikuvia löysit
matkallasi?
Tässä harjoituksessa oppilaat työskentelevät
itsenäisesti ja parin kanssa.
Ensin kohdat yksi ja kolme täytetään itsenäisesti ja
sen jälkeen pari täyttää kohdan kaksi. Neljäs kohtahan jää tyhjäksi sillä
kukaan ei voi tunnistaa tiedostamatonta minäänsä. Tämän jälkeen oppilaat voivat
käydä läpi tehtävää joko pareittain tai ryhmissä.
|
Minä tunnen |
En tunne |
Muut tuntevat |
Tunnettu minä 1
Itselle ja muille tuttu minä,
jonka läheiset tuntevat: tapamme toimia, ajatella ja suhtautua
|
Toisten näkemä minä 2
Emme havaitse tätä, mutta toiset näkevät sen; esim. jatkuva äänessä
oleminen, kateus jne. |
Muut eivät tunne |
Salattu minä 3 Itse tuttu alue, muilta salattu; asioita, toiveita
ja tunteita, joita emme halua ilmaista muille; esim. jännitys, pelko,
alakuloisuus |
Tuntematon minä 4Emme itse tunne tätä aluetta eivätkä toiset |
Harjoituksessa kerätään itselle
ominaisia piirteitä vaihtamalla niitä tarvittaessa luokkakavereiden kanssa.
Tällainen tehtävä lasketaan kevyeksi itsetutkiskeluksi. Lopuksi kun jokainen on
saanut vaihdettua itselleen sopivat piirteet kertovat he toisilleen minkälaisia
piirteitä he ovat saaneet kasattua kokoon. Jokaiselle jaetaan viisi piirrettä
joita voi vaihdella kavereiden kanssa. Jos kuitenkin näyttää siltä, että
vaihtelussa tulee ongelmia opettaja voi myös avata oman piirrearkkunsa ja
vaihtaa sieltä oppilaille tarvittavia piirteitä. Lappuja ei saa lahjoittaa vaan
aina tarvitsee saada jotain vastineeksi takaisin.
Tämän jälkeen oppilaat kertovat
parilleen minkälaisia piirteitä he ovat onnistuneet saamaan kokoon. Erilaisin
esimerkein voi parilleen selittää erilaisten piirteiden merkityksen. Tämän
jälkeen parit esittelevät toinen toisensa luokalle.
Oppilaat vastaavat alla oleviin
kysymyksiin vihkoonsa, jonka jälkeen tehtävän purussa voidaan käyttää erilaisia
menetelmiä. Esimerkiksi pareittain, ryhmissä tai koko luokan kesken.
Voimavarat:
·
Mikä minussa on
hyvää?
·
Mitä arvostan
itsessäni?
·
Missä
tilanteissa olen tyytyväinen itseeni?
·
Mihin
ominaisuuksiin olen tyytyväinen?
·
Mikä itsessäni
auttaa, kun minun on paha olla?
Kasvun Paikat:
·
Mihin
ominaisuuksiini en ole tyytyväinen?
·
Mitä
ominaisuuksia haluan kehittää itsessäni?
·
Missä
tilanteissa en ole tyytyväinen itseeni?
·
Missä
tilanteissa haluaisin jatkossa toimia toisin?
·
Uskonko voivani
kehittää näitä puolia itsessäni?
Muutossuunnitelma:
·
Mitä todellisia
harjoituksia tai taitoja muutos vaatii?
Pienet kysymykset
Opettaja voi tehdä
erilaisia kysymyksiä vaikkapa taululle ja oppilaat miettivät tai kirjoittavat
niistä. Myös erilaiset keskustelut voivat olla mahdollisia. Tehtävässä täytyy
vain huomioida, mitä on ennen tätä tehty tai mitä ollaan seuraavaksi tekemässä.
Esimerkki kysymyksiä / ajatuksia:
·
Palauta mieleesi
tilanteita, joissa edellisen kerran sait…
1.
myönteistä
palautetta itsestäsi henkilönä
2.
myönteistä
palautetta jostakin suorituksesta
3.
ohjeita ja
neuvoja
4.
kielteistä palautetta
jostakin suorituksesta
5.
kielteistä
palautetta itsestäsi henkilönä
Tässä harjoituksessa jokaisen
oppilaan selkään kiinnitettään paperi johon kaikki oppilaat käyvät vuorotellen
kirjoittamassa jotain mukavaa kyseisestä oppilaasta. Olisi hyvä jos jokaisella
olisi samanlaiset kynät jolloin tekstien erottaminen vaikeutuu.
Samalla periaatteella, mutta
paperiin piirretty auringon keskelle kirjoitetaan oppilaan nimi ja auringon
säteisiin kirjoitetaan kannustavia tai positiivisia asioita henkilöstä.
Vinkkejä itsetunnon
kohottamiseen
·
Keskity vahvuuksiisi - älä
puutteisiisi. Yritä löytää itsestäsi ja ympäristöstäsi positiivisia puolia.
Mitkä asiat ovat hyvin? Missä asioissa olet hyvä?
·
Etsi totuus itsestäsi. Mieti
millainen kuva sinulla on itsestäsi? Jos olet tottunut ajattelemaan itsessäsi
jotakin piirrettä, esim. että olet ujo, kysy itseltäsi: Onko se totta? Olenko
todella ujo? Usein kuvittelemme asioita, jotka eivät sitten pidäkään
paikkaansa.
·
Puhu kauniisti itsellesi ja
muille.
·
Muista, että jokainen ihminen on
ainutlaatuinen.
·
Muistele onnistumisiasi.
·
"Pilvettömien päivien
päiväkirjaa" on hyvä selailla silloin, kun eteen tulee vastoinkäymisiä.
Vaikeina hetkinä on hyvä palauttaa mieleen se hyvä, mitä on ollut. Niin
vaikeudet kuin hyvätkin hetket kuuluvat elämään.
·
Uskalla olla erilainen.
Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallisesta
myötäilystä saattaa seurata omasta itsestä vieraantumista.
·
Opettele tekemään valintoja,
päättämään ja tahtomaan!
Päättämistä voi joutua harjoittelemaan mitättömänkin tuntuisissa asioissa, jos
ei ole tottunut tahtomaan mitään. Jos joku kysyy otatko teetä vai kahvia, päätä
kumpaa haluat.
·
Irrottaudu vääristä häpeän ja
syyllisyyden tunteista. Mitä hävittävää sinulla loppujen lopuksi olisi, kun
olet hyväksytty olemuksesi pohjaan saakka?
·
Etsi yhteisö tai ystävä, joka
auttaa kasvamaan. On tärkeää löytää joku, joka kannustaa sinua ja antaa sinun
olla oma itsesi.
·
Älä lannistu hylkäämisistä, vaan
yritä uudelleen. Älä anna muiden määritellä olemassaolosi oikeutta. Kenellekään
ei saa antaa sellaista valtaa, että hän
pystyy hylkäämällä tuhoamaan sinut.
Kirjallisuuslähteet:
Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut -
kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Helsinki: Otava.
Jarasto, P. & Sinervo, N.
1999.Murrosikäisen ja nuoren maailma. Jyväskylä: Gummerus
Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto.
Helsinki: WSOY
Kinnunen, Saara 1991. Turvallisesti matkaan. Hyvän lapsuuden
eväät. Helsinki: Karas-Sana.
Kinnunen, Saara 1993. Kohti murrosikää.
Helsinki: Karas-Sana.
Materiaalilinkkejä:
http://nk.hel.fi/talot/dooris/
http://www.setlementtinuoret.fi/ mm. Meikäpoika-projekti
http://www.mielenterveysseura.fi
http://fi.msnusers.com/Itsetunto
http://www.kuopionkriisikeskus.fi/pulinapaja/pieni/itse.html
http://www.verkkotie.fi/Koulutie/Taustapak/itsetunto170400/itset.html
http://www.saunalahti.fi/~jiiaho/itunto.htm
http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/Narsismi.htm
http://www.mtkl.fi/kasikadessa/content.htm#artikkeli
Aalto, Mikko ja Pikkarainen Jyrki 1994. R.Syke. Toimintakokemus-menetelmät. Helsinki: Nuorisokasvatussäätiö ja Sosiaali- ja terveysministeriö.
Helenius & al. 1998. Eväitä elämään - keinoja nuorten elämäntaitojen vahvistamiseksi.
Helenius & Pesonen 1998. Eväitä elämään –projekti. Malleja ja kokemuksia nuorten elämäntaitojen kehittämiseen kouluissa.
Nykänen & Honkanen 1998. Leija. Toiminnallisia harjoituksia peruskouluun. Jyväskylä: Terveys ry.
Reinikkala, P., Ryhänen, E-L., Penttinen, H. & Pesonen, J. 2003. Kasvun aika. Porvoo: WSOY.
Kalliopuska, Mirja 1984. Itsetunto. Helsinki:
Kirjayhtymä.