Ostetut professorit: Ylaliedenpohja, Antola, etc.

(lähetetty HS 8.8.200)

Eräs tulosvastuullisen yliopiston uusia ikäviä piirteitä ovat kaikenlaiset maksetut professorit tai vapaaehtoiset oman alansa lobbarit, “parhain päin selittäjät”. Meillä on EU professori jolle toimittaja voi soittaa halutessaan EU-myönteisen lausunnon (tai joka aina kirjoittaa Vieraskynän aiheesta), meillä on professori joka maksusta todistaa tupakan vaarattomaksi, meillä on veroprofessori jolta aina saa perustelut verojen alennuksille. On professori jolle voi soittaa kun haluaa saada perustelut sille miksi NATOon pitää liittyä mieluiten heti.Ja tietenkin meillä on loputon määrä markkinoiden palveluksessa olevia kansan- ja liiketaloustieteilijöitä, joille riittää ymmärrystä jokaiselle markkinavoimien liikkeelle. Professorin suuri etuoikeushan on päinvastoin juuri se, että hän on täysin riippumaton nimittäjistään ja voi toimia yhteiskunnan kriittisenä omanatuntona ja opettaa oppilaitaan itsenäiseen ajatteluun.

Tampereen yliopiston professori Jouko Ylä-Liedenpohjan kirjoitus “Nokian kurssireaktio täysin rationaalinen” (HS 5.8.) havannoillistaa hyvin yllämainittua ongelmaa. Lahdenpohja väittää, että taloustoimittajien ja muiden kommentoijien ihmettely siitä miksi Nokian kurssi romahti ennätyksellisesti kun se julkisti hienon tuloksen ja ilmoitti samalla, oli perusteeton. Toisin kuin julkisuudessa nähtiin, markkinavoimat toimivatkin täysin rationaalisesti ja kurssipudotus perustui aivan reaalisiin “osakkeiden katteena olevien varojen tulevia tuottoja” koskeviin odotuksiin. Aivan erityisesti “markkinat ottavat (odotuksiin) sisältyvät riskit huomioon” ja kurssipudotus olikin tämän vuoksi aivan ymmärrettävä, kun Jorma Ollila teki tästä riskistä varmuudella toteutuvan kehityskulun.
Yksi Ylä-Liedenpohjan päättelystä puuttuva tekijä on Nokian omistajarakenne ja sen vääristymät. Nokian omistuksesta huomattava osa on kansainvälisissä rahastoissa joiden toiminta näyttää perustuvan hyvin mekaanisiin kriteereihin, matemaattisiin malleihin ja niiden perusteella tapahtuviin automaattisin osto- ja myyntipäätöksiin. On ilmeistä, että juuri nämä rahastot työnsivät yhtäkkiä markkinoille suuren määrän osakkeita joille ei löytynyt riittävästi ostajia ennen kuin hinta putosi todella alas. Voi olla että niden käyttämät mallit perustuvat ainaakin osittain Ylä-Liedenpohjan kuvaamaan logiikkaan Huomattakoon että ainakin osa rahastoista möi osakkeensa siis todella halvalla suhteessa osakkeen aikaisempiin tavoitehintoihin.

Todellinen ongelma on se, että markkinoiden nykyinen rakenne ja toimintatapa, johtaa järjettömän voimakkaisiin heilahteluihin. Tämän vuoden aikana on ollut mahdollista ansaita huomattava summia pelkästään hyödyntämällä Nokian kurssiheilahteluja. Tolkuton heilahtelu joka pitkälle perustuu siihen että suuret rahastot noudattavat suhteellisen samankaltaisia malleja joiden perusteella ne tekevät mekaanisia ratkaisuja, ei ole kenenkään (paitsi lyhytaikaisia kurssiheilahteluja hyödyntävän keinottelijan) edun mukaista eikä missään mielessä rationaalista.

Toinen asia on se, että vaikka yksittäinen toimija olisikin rationaalinen niin tämä ei vielä merkitse sitä että markkinat toimisivat rationaalisesti. Yksittäiset rationaaliset toimijat saattavat ilman ohjausta tuottaa äärimmäisen epärationaalisen kokonaisreaktion, kuten hyvin tiedämme.

Professorilta odottaisi tässä tilanteessa sen pohtimista, miten markkinavoimia voitaisiin valvoa niin, että kurssiheilahtelut olisivat kohtuullisia, tolkuton ylikuumeneminen saataisiin pois ja hintaliikkeet olisivat suhteellisen rauhallisia. Tämä ei tietenkään ole helppoa, mutta silloin professorimme olisi jotain muuta kuin pelkkä markkinavoimien papukaija. Se vain vaatisi itsenäistä ja riippumatonta ajattelua.

.
J.P.Roos

sosiaalipolitiikan professori
Helsingin yliopisto

Back to beginning